Valtuustoryhmässämme vaihtuvuus on ollut yllättävän suurta. Jo kolme kokoomuslaista valtuutettua on jättänyt tehtävänsä, toki jokaisella on ollut siihen hyvä syy. Mutta lienee kuitenkin poikkeuksellisen paljon suhteessa ryhmän kokoon.
Talousarvioprosessi
On ollut avartavaa ja mielenkiintoista istua kaupunginhallituksen pöydän ääressä päätöksentekijänä. Alku oli vähintäänkin hämmentävä, kun melkein kylmiltään lähdin mukaan talousarvion tekoon. Se oli eriskummallinen prosessi. Kolme päivää siihen tuhrattiin, melkein kolmekymmentä äänestystä jo hallituksessa käytiin ja sittenkään kukaan ei ollut tyytyväinen lopputulokseen. Minua häiritsi eniten se, miten paljon hallituksessa puututtiin pikkuasioihin, jopa muutaman tuhannen euron menoihin. Periaatteessa ne eivät edes kuulu hallitukselle, vaan lautakuntien tehtävä on jakaa rahat oman alueensa toimintaan. Ymmärrän, että joistain periaatteellisista kysymyksistä pitää keskustella, mutta kyllä ns. kyläpolitikointi pitää jättää ja hallituksen keskittyä omaan päätehtäväänsä eli kaupungin talouden hoitoon.
Minä olen oppinut ajatelemaan niin, että talousarvioon asetetut toiminnalliset tavoitteet ovat valtuuston tärkein ohjauskeino lautakuntiin ja liikelaitoksiin nähden. Nyt tämä keino jätettiin käyttämättä. Koko kolme päivää puhuttiin vain määrärahoista, tavoitteista ei puhuttu mitään. Näin ollen tosiasiallisesti lautakunnat asettivat itse itselleen tavoitteet.
Vähemmistön ehdoilla
Kunnallisen demokratian kummallisuus nähtiin sitten valtuustossa, kun äänestettiin veroprosentista. Kokoomus ja keskusta vastustivat, mutta salin vasen laita pienpuolueiden avustuksella ajoi korotuksen läpi. Kummallisuudella tarkoitan sitä, että useissa puheenvuoroissa puhuja vastusti veroprosentin nostoa, mutta siitä huolimatta ilmoitti äänestävänsä sen puolesta. Kävikö siis lopulta niin, että tosiasiassa vähemmistön mielipide voitti, kun nämä valtuutetut ryhmäkurin nimissä äänestivät omia mielipiteitään vastaan. Parasta palautetta meille oli, kun vihreiden Anna Autere sanoi löytäneensä sisäisen kokoomuslaisensa kuunnellessaan pitämääni ryhmäpuheenvuoroa.
Kovia haasteita edessä
Mitä tuo tuleva vuosi tullessaan ? Siihen kun osaisi vastata, niin olisipa ihme näkijä. Paineet kuntatalouden, valtiontalouden ja eurotalouden osalta ovat sitä luokkaa, että ei yksittäisen kunnan kannalta ole muuta mahdollisuutta kuin varautua huononevaan kehitykseen.
Tämä tulee väistämättä tarkoittamaan ikäviä päätöksiä. Toivottavasti saamme muutkin ymmärtämään sen, että kaupungissamme tarvitaan myös toiminnan tehostamista ja rakenteellisia uudistuksia. Kovin usein vedotaan siihen, että suurin osa SoTen ja sivistyksen palveluista ovat lakisääteisiä. Niin ovatkin, mutta ei kai missään laissa ole kielletty järjestämästä niitä toimintoja tehokkaasti ja mahdollisimman taloudellisesti ! Kokoomus ei halua kurjistaa, vaan saada samat palvelut pienemmällä rahalla.
Joudumme jatkuvasti kuulemaan keljuilua siitä, kun olemme uskaltaneet esittää kilpailun tuomista peruspalveluihin. Toki myönnän, että täysin vapaata kilpailua en minäkään halua peruspalveluihin, mutta kyllä meidän pitää uskaltaa kokeilla, saadaanko palvelu ostamalla tehokkaammaksi. Usein tällaisessa tilanteessa kuulee sanottavan, että voimmehan me itse tehostaa toimintaamme, ei sitä tarvitse ulkoistaa. Jos näin on, miksi niin ei tapahdu ? Valitettavasti tiedän pitkällä työkokemuksella, että ihminen on sillä tavalla rationaalinen, että hän yleensä tekee sen, mikä on pakko ja tekee sitten vähän enemmän, kun on pakko. Mutta jokainen työyhteisö mukavoituu ja alkaa vastustaa muutosta. Korostan, että tämä ei ole kenenkään yksilön syy, vaan me ihmiset vaan pääosin olemme sellaisia.
Jyväskylän omia juttuja tulevina vuosina ovat ainakin Kankaan alueen kehittäminen ja yhteistyö sairaanhoitopiirin rakentamisen yhteydessä. On ollut positiivista kuulla, että sh-piiri ja tilapalvelu tekevät nyt yhteistyöstä esim. sisäilmaongelmien ratkaisemisessa. Mutta samalla ainakin minä kysyn, että miksi vasta nyt ? Kankaan alue on meille suuri mahdollisuus. Sen suunnitteluun pitää ottaa aikaa ja kuulla herkällä korvalla myös kaupungin asukkaita.
Kun tähän lisätään vielä suurella kohulla aloitettu kuntauudistus ja uuden sukupolven organisaatio, niin mielenkiintoinen alkuvuosi on tulossa. Jyväskylän osalta kuntauudistus ei varmaankaan tuo hirveästi uutta, sen sijaan jotkut lähellä meitä olevat kunnat varmaankin joutuvat puntaroimaan omaa suhtautumistaan maakunnan veturiin.
Mikkeli ja Jyväskylä
Nykyinen työpaikkani on Mikkelin kaupungissa. On ollut mielenkiintoista nähdä, miten samanlaisten asioiden kanssa maakunnan keskuskaupungit joutuvat painimaan, vaikka toki mittakaavaero onkin. Molemmissa maakunnissa on selvästi nähtävissä ajattelu "Suuri paha keskuskaupunki". Kun suunnitellaan yhteisiä uudistuksia vaikkapa sosiaali- ja terveystoimessa, niin maakuntien päättäjät ovat huolissaan, että me nyt joudumme maksamaan Mikkelin/Jyväskylän velkoja ja keskuskaupungin päättäjät ovat huolissaan, että nyt me joudumme jatkossa elättämään nuo "köyhät kunnat". Avointa yhteistyötä tarvitaan, sillä väitän, että muutkin kunnat hyötyvät siitä, että keskuskaupungilla menee hyvin.
Hyvää ja mielenkiintoista alkavaa kaksien vaalien vuotta 2012 teille kaikille. Hoidetaan Sauli ensin Linnaan ja sitten syksyllä tavoitellaan isoa Jytkyä !
Paavo PitkänenKirjoittaja on kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen.
