Lasten ja nuorten hyvinvoinnista - koulu on näköalapaikka yhteiskunnan tilaan

Nelikymmenvuotiasta peruskoulua juhlittiin muutama viikko sitten myös täällä Jyväskylässä uuden uutukaisessa, tasokkaan ja ennen kaikkea terveen oppimisympäristön alueen kaikille oppilaille tarjoavassa Palokan koulussa. Juhlaan on toki aihetta: peruskoulu on nähdäkseni onnistunut takaamaan tasa-arvoisen opinpolun oppilailleen tiettyjen taitojen oppimiseksi, riittävän tiedollisen tason saavuttamiseksi sekä sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen vahvistamiseksi. Näiden vaativien tavoitteiden saavuttaminen pystytään jatkossakin turvaamaan huolehtimalla riittävistä resursseista opetuksen, siis oppilaiden ja opettajien, tarpeisiin.

Suomalaisen peruskoulun läpikäyvät kaikki, jolloin ikäluokkien kirjo avautuu opettajakunnan nähtäväksi eikä ole liioiteltua todeta, että koulu on näköalapaikka ympäröivään yhteiskuntaamme ja sen hyvin- tai pahoinvointiin. Vaihtelevilla elämän eväillä, taustoiltaan ja kulttuureiltaan erilaisista perheistä tulevat lapset tulevat ammattitaitoisten opettajien taholta nähdyiksi ja kuulluiksi. Näissä kohtaamisissa opettajille tarjoutuu poikkeuksellisen hyvä mahdollisuus puuttua lasten ja nuorten syrjäytymiseen jo ensi vaiheessa sen varhaisten merkkien ilmaantuessa. Tässä vaiheessa on myös ensiarvoisen tärkeää, että oppilashuollon resurssit ovat kohdillaan: että meillä on riittävästi koulukuraattoreita ja erityisopettajia, että moniammatillinen yhteistyö toimii ja että tarvittava tieto kulkee vastuuhenkilöiden välillä. Olivatpa pulmat oppimiseen liittyviä tai kodin kasvatustilanteisiin tai -ilmastoon liittyviä hankaluuksia, varhaisen puuttumisen mahdollisuus heti ongelmien ilmaantuessa antaa koululle tilaisuuden ottaa tilanne puheeksi sekä oppilaan itsensä että perheen kanssa ja tarvittaessa käynnistää asian vaatimat tukitoimet heti.

Monien pitkään koulutyötä tehneiden mukaan koulutyö on vuosikymmenten saatossa muuttunut rankemmaksi, levottomuus luokissa on lisääntynyt ja sen mukanaan tuomista ongelmista kärsii koko luokka. Useimmiten häiriköijät vievät opiskelun ja oppimisen mahdollisuudet niiltä oppilailta, joilla tahtoa siihen olisi – opettaja kun joutuu käyttämään aikaansa levottomien kanssa. Näissä akuuteissa ongelmatilanteissa joustoa toimintaan on mahdollista saada riittävällä määrällä koulunkäynnin ohjaajia, jotka voivat ottaa luokkatoiminnan haltuun silloin, kun opettajan työpanos suuntautuu välitöntä puuttumista vaativaan ongelmatilanteeseen. 

Kasvatustyö on tulevaisuuteen suuntautuvaa työtä, jonka tulokset nähdään vuosien tai vuosikymmenien jälkeen oppilaiden siirtyessä elämässä eteenpäin. Se on myös opettajalle monella tapaa haastavaa ja henkisesti kuormittavaa työtä. Suomalaista opettajaa luonnehditaan – eikä vailla perusteita - innostuneeksi ja työlleen antautuvaksi. Tätä innostumisen ja heittäytymisen paloa tulee työnantajan tukea huolehtimalla opettajien jaksamisesta ja työhyvinvoinnista mm. täydennyskoulutusmahdollisuuksien avulla. Jotain hyvinvoinnin suhteen on toki jo tehtykin. Jyväskylän kehnoa taloustilannetta selittävät osin panostukset tulevaisuuteen: useita sisäilmaongelmasta kärsineitä kouluja on korjattu tai rakennettu, millä on parannettu sekä oppilaiden että opettajien työskentelyolosuhteita. Tämä on ollut ehdottoman tärkeää.

Kiristyvän kuntatalouden varjossa ja kuntapalvelujen laatua tarkasteltaessa on otettava jatkossakin huomioon koululaitoksemme resurssit toteuttaa tehtäväänsä tavalla, jolla opettajien, lasten ja nuorten hyvinvointia tuetaan ja edistetään. Kuten pääministeri Katainenkin haastattelussaan (HS 15.10.) toteaa: ”Pe­rus­kou­lu on lois­ta­va ti­mant­ti suo­ma­lai­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa ja ke­hit­tä­mi­sen ar­voi­nen.”

Antti Niskanen

Teatterikuraattori, kasv. maist.

Kunnallisvaaliehdokas (kok.)

Jyväskylä

Sotesta ja ulkostamisesta

Sosiaali- ja terveyspalveluja ja niiden järjestämistä on yritetty uudistaa jo vuosien ajan. Ovathan sosiaali- ja terveyspalvelujen kulut kustannusvaikutukseltaan suurin ja vaikuttavin kuntatalouden osa-alue, ja lisäksi niiden osuus kuntien talousarviossa väestön ikääntymisestä johtuen kasvaa kasvamistaan myös Jyväskylässä, kun paitsi hoidettavat myös hoitajat ikääntyvät. Sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkoistamisesta on tullut käynnissä olevan keskustelun "kuuma peruna". Tähän haluan nyt survaista oman käyttäjäkokemuksen "pottustööttini".

Kuntoutus on paljon käyttämäni sosiaali- ja terveyspalvelu. Vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus on ollut lakisääteinen palvelu vuodesta 1995 alkaen, kun laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista säädettiin. Vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus, vaikka sen järjestäminen ei kunnalle kuulukaan, on mielestäni hyvä esimerkki onnistuneesta kuntoutuspalvelujen ulkoistamisesta - tosin valtion eikä kuntien tasolla. tuon kuntoutuslain mukaan kuntoutuksen järjestämisvastuu kuuluu valtiolle eli Kelalle, joka valitsee kuntoutuksen toteuttajat. Sekä avokuntoutus että laitosmuotoiset kuntoutusjaksot ovat lähes aina yksityisten kuntoutusyritysten tuottamia. Jos kuntoutus järjestettäisiin julkisen terveydenhuollon yksiköissä, se ei onnistuisi ollenkaan, koska terveyskeskuksilla ei ole mahdollisuutta tuottaa riittäviä kuntoutuspalveluja. Tästä minulla on omakohtaisia kokemuksia ennen nykyisen kuntoutuslain voimaan tuloa, kun kuntoutus oli järjestetty Palokan terveysasemalla, eikä kuntoutusaikoja ollut riittävästi saatavilla. Kuntoutuspalvelujen yksityisellä tuottamisella julkisin varoin on ainakin omalla kohdallani ollut merkittävästi positiivinen terveysvaikutus.

En ymmärrä, mikä ihmeen mörkö olisi palvelujen ulkoistamisessa. Jos halutut ja lakisääteiset sosiaali- ja terveyspalvelut määritellään tarkasti, niin silloin varmasti saadaan myös haluttu lopputulos ja -enemmänkin. Terveyskeskusten vuodeosastoillakin olevien potilaiden kunto parantuisi, jos heidänkin kuntoutuksessaan käytettäisiin ulkoisia kuntoutuksen tuottajia. En näe tässä mitään veroparatiiseja enkä verovalhalloja, koska fysikaaliset hoitolaitokset ovat tavallisesti pienyrityksiä. Ne ovat niitä samoja, jotka toimivat paikallisesti työllistäen ihmisiä.

Nyt lopetan tämän kirjoituksen, ehtiäkseni kuntoutukseen hyväksi kokemaani yksityiseen fysikaaliseen hoitolaitokseen.

Tiina-Liisa Hokkanen-Oja

Kunnallisvaaliehdokas 2012.

Kunnan työntekijä on oiva päättäjä

Yksipuolista on keskustelu siitä, voiko kunnan työntekijä olla päättäjänä kunnassa. Pörssiyhtiömaailmasta Jyväskylän kaupungin ja sittemmin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin palvelukseen siirtyneenä ajattelen, että kunnan työntekijällä voi olla hurjan paljon annettavaa kotikuntansa päätöksentekoon.  Kysymys on lähinnä siitä, millä asenteella ja tavoitteella siellä aikoo toimia.

Kunnassa on hyvin monenlaisia osaajia. Moni heistä janoaa uudistuksia. Valitettavasti perinteinen johtamiskulttuuri vallitsee usein kunnallisissa työpaikoissa, eikä suuri osaajien joukko saa ääntään kuuluviin. Muistan mm. tapahtuman, jossa kaupungin kuljetussuunnittelijana sain tehtäväkseni uudistaa pahoin rönsyilleen sisäpostijärjestelmän. Eräs työkseen sitä työtä tehnyt totesi paljon puhuvasti, että vihdoin tämä asia laitetaan kuntoon. Ei ihme, sillä löysin 13 erillistä sisäpostijärjestelmää!

Mitä hyötyä siitä sitten voi olla, että on ollut Jyväskylän kaupungin palkollisena? Päättele itse:

a) Tiedän monia asioita, joita sisäpiirin ulkopuoliset eivät ole voineet tietää (esim. tiedän millaisella asenteella vaikkapa isoihin hankintoihin suhtaudutaan virkamieskunnassa.)

b) tunnen valtaosan virkamiesjohdosta. Voin lähestyä heitä asialla kuin asialla. Tunnen heidän johtamistapansa, nekin joilla valtaa käytetään kyseenalaisesti ja ne, joissa on aito pyrkimys hoitaa asiat fiksusti.

c) tunnen henkilökohtaisesti lukuisia ajattelevia rivityöntekijöitä, jotka haluaisivat uudistaa kunnan palveluja, mutta hierarkisessa systeemissä kanava puuttuu. Voin olla luonteva linkki kunta-ammattinaisten ja päätöksenteon välissä.

d) tunnen sisältäpäin monia palveluita, jotka ovat päätösten kohteena. Näistä merkittävimpänä erikoissairaanhoito, jossa kaupunkilaisten rahaa poltetaan kirkkaasti yli 100.000.000 euroa joka vuosi. Se on summa, joka vastaa suunnilleen kymmenen peräkkäisen vuoden jokaisen viikon lottovoittoja jokaisena valtuuston nelivuotiskauden viikkona.

Esa Mutanen

kuntavaalihedokas (kok.)

Jyväskylä

Kirjoittaja on julkisten palveluiden moniosaaja niin perheellisenä kuntapalveluiden käyttäjänä kuin niiden kilpailuttajana. Hän on toiminut mm. Jyväskylän kaupungin vs. hankintajohtajana ja kuljetussuunnittelijana, sekä Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä hankintasuunnittelijana.

Erilaisten tyyppien perhe

Syksyinen aurinkoinen lauantaiaamu. Ulkona on jo kylmää, mutta värikästä ja kaunista. Rakastan syksyä, sen viileyttä ja sen kauneutta. On helppo hengittää, eikä aurinko polta. Heinät ei pölise, itikat ei inise. Tykkään!

Lasten äänet kuuluu välillä pihalta, välillä yläkerrasta. Leikkejä, nauruja ja välillä itkujakin. Äiti kirjoittaa, välillä pelaileekin. Iskä puuhailee pihalla, välillä sisälläkin. Jokainen auttaa toisiaan tarpeen tullen, välillä käsketään, välillä toimitaan ihan omatoimisesti. Perhe koossa, hyvä olla.

Tyyppi on lasten nimitys kaikkien pelien (lauta, tietokone, konsoli...) "ukkeleille", pelihahmoille. "Tää tyyppi menis nyt sinne ja tänne; Ota se oma tyyppi: Millainen tyyppi sinulla on?" Tyyppejä on moneen lähtöön ja yleensä kaikki sopivat samalle pelilaudalle.

Kesästä en pidä - enkä ruuanlaitosta. Joskus joku kysyi, voiko neljän lapsen äiti sanoa näin? Voi. Kun ei pidä niin mitä sitä kieltämään? Jokainen äiti on erilainen, jokainen isä on erilainen ja jokainen lapsi on erilainen. Jokainen ihminen on erilainen. Meillä on erilaisia ajatuksia, pidämme eri asioista. Pääasia on antaa kaikkien ajatuksille tilaa ja ottaa jokainen huomioon. Aina ei kuitenkaan ole mahdollista toteuttaa kaikkien toiveita ja joudutaan tekemään kompromisseja. Koetetaan löytää yhteinen tie yhdessä kulkemiseen ja sitten joku päivä itsenäiseen tallustamiseen. Vaikka joskus jotakuta tyyppiä kovasti harmittaakin, ettei omat toiveet heti toteudu, ei se ole maailman loppu. Pitää oppia jakamaan ja joskus pitää myös oppia luopumaan tarvittaessa.

Suuressa perheessä toimii siis eräänlainen poliitikka, eivätkä kaikki voi aina saada kaikkea. On luovuttava joskus jotain, ja joskus taas voi saada jotain enemmän kuin muut. On ihmisiä ympärillä, on keltä kysyä ja kenen kanssa neuvotella. Oma verkosto. Turvallinen.

Näitä samoja oppeja tulisi noudattaa myös kouluissa, työpaikoilla, yhdistyksissä, kunnissa, valtionhallinnoissa, hallituksissa ym ym. Me ollaan erilaisia tyyppejä kaikki, mutta vain puhumalla ja keskustelemalla saadaan asioita aikaan. Ei selkään puukotuksella, ei turhanpäiväisellä narinalla eikä toisten haukkumisella.

Tää tyyppi menee nyt laittamaan jotain erilaista ruokaa perheen muille erilaisille tyypeille.

Sanna Jylänki
Kunnallisvaaliehdokas (kok.)

Kirjoittaja on yrityskehittäjä yrityksessään Redesan Oy:ssä. Sanna toimii myös Jyväskylän Kokoomusnaisten puheenjohtajana, Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestön ja Keski-Suomen Kokoomuksen hallituksissa sekä Keski-Suomen Yrittäjänaiset ry:n varapuheenjohtajana.

Minäkin äänestän

Kyllä, kunnallisvaalien viralliseen äänestyspäivään on jäljellä enää kolme päivää. Ennakkoäänestys loppui kuluneella viikolla Tähän mennessä Jyväskylässä on äänioikeuttaan käyttänyt noin neljäsosa Suomen kuntalaisista.

Kysymys, jota olen saanut kuulle useaan otteeseen tavatessani ihmisiä kuuluu, miksi äänestäisin. Ihmisiltä, varsinkin nuorilta, kuulee myös, että ”Ei yksi ääni mitään auta” tai ”Ei mua ainakaan haittaa, jos jää äänestämättä.” Nuoret eivät myöskään usein tiedä, missä äänestävät.

Syy siihen, miksi Suomessa äänestetään on kansanvalta. Tällä pyritään siihen, että suomalaiset valtuuttavat henkilöt toimimaan puolestaan edustuksellisen demokratian kautta.

Yksikin ääni on merkityksellinen ja mahdollistaa muutoksen. Pekka Haavisto sai paljon nuoria äänestäjiä taakseen ja tämän saman innon pitäisi jatkua myös kuntavaaleissa. Jyväskylässä (niin kuin koko Suomessa) kaupunginvaltuustossa päätetään meitä kaikkia koskevista asioista. Siellä päätetään siitä, kuinka paljon kouluruokaan käytetään rahaa, saako kaupunkiin rakentaa lisää skeittiparkkeja tai graffitiseiniä ja niistä palveluista, jota meille tarjotaan. Näissä vaaleissa yhdellä äänellä todellakin on merkitystä ja sitä todella kannattaa käyttää.

Nuorilla on tärkeitä mielipiteitä ja arvokasta kokemustietoa käyttämistään palveluista. Nämä kokemukset eivät usein saa ansaitsemaansa huomiota. Tämä on asia, jonka edistämiseksi tulen tekemään töitä tulevaisuudessa.

Kuitenkin äänestäminen on jokaisen oikeus, vaikka itse koen sen velvollisuutena. Valittamalla et voi vaikuttaa, äänestämällä voit. Käytä siis ääntäsi viimeistään 28. lokakuuta ja anna se henkilölle, joka vie Jyväskylää haluamaasi suuntaan. Äänestä, niin minäkin teen tulevana sunnuntaina.

Santeri Lohi

Kirjoittaja on Suomen Nuorisovaltuustojen Liiton varapuheenjohtaja ja kuntavaaliehdokas 2012.

Sote-palveluiden yksityistämisestä

Vaaliteltalla Kokoomuksen ehdokailta tullaan kysymään miksi haluatte yksityistää kaikki kunnan palvelut. Joillekin on muodostunut käsitys että Kokoomus haluaisi yksityistää koko kuntasektorin, mutta tästä ei ole kyse. Kokoomus ajaa sitä, että kunnat järjestävät, rahoittavat ja valvovat palveluita, joita voidaan tuottaa kunnan, yksityisen yritysten tai 3. sektorin (järjestöt ja säätiöt) toimesta. Näin annetaan valinnanmahdollisuuksia ja turvataan se, että palvelut ovat saatavilla ja ne ovat laadukkaita jatkossakin. Peruspalvelut halutaan pitää julkisina, joita yksityiset sopivissa määrin täydentävät.

Onhan parempi että annamme kunnille mahdollisuudet päättää itse emmekä sido heidän käsiään löytää paras ratkaisu eri tilanteisiin. Jos kunta on vakavarainen ja sillä on mahdollisuudet olla täysin itsenäinen palveluiden tarjonnassa, niin se on hyvä asia. On kuitenkin kuntia jotka tarvitsevat kipeästi apua yksityiseltä ja 3.sektorien puolelta. Joskus yksityisen toimijan palvelut voivat olla laadukkaampia ja kustannustehokkaampia, siksi kunnalle on annettava mahdollisuus päättää itse.

Lisäksi monilla on käsitys siitä, kun kunta antaa palvelun yksityiselle tai 3. sektorin toimijalle, niin se on lopullista eikä paluuta entiseen ole. Kunta kuitenkin valvoo palveluiden laatua ja tekee itsenäisesti päätökset ja ratkaisut niiden toteuttamisesta.

Veroparatiisista on tehty lyömäase sote-palveluiden yksityistämistä vastaan. Jos palveluista on vain 5% yksityistetty ja näistä ehkä pari prosenttia on kansainvälisiä toimijoita, joiden työntekijöiden verot pysyvät kuitenkin kunnassa. Puhutaan siis hyvin pienestä marginaalista, mikä osa yritysveroista on siirtynyt ulkomaille. Tällä lyömäaseella halutaan kuitenkin iskeä paikallisia yrittäjiä. Sote-palveluiden yksityistäminen pitäisi pilkkoa niin pieniin sektoreihin, että niihin pystyy vastaamaan myös pienet paikallisyritykset. Miksei Suomeen ole syntynyt kansainvälisiä sote-yrityksiä, jotka kilpailisivat yksityisistä markkinoista ulkomailla?

Esa Mutanen kirjoitti 15.10 KSML:n mielipidekirjoituksessa että veroparatiiseja on monenlaisia. Yksi sellainen on palvelusopimuksen solmiminen kunnan kanssa kilpailuttamatta. Emme voi sokeasti luottaa, että jos palvelu on kunnallistettu, niin silloin siinä ei voi olla mitään vikaa. Kaikille kunnan palveluille tulee tehdä palvelukuvaukset ja seurata onko tavoitteisiin päästy. Jos sama palvelu maksaa Kuokkalassa enemmän kuin Palokassa, täytyy selvittää mistä se johtuu. Joskus on järkevää kilpailuttaa palvelu, vaikka se lopulta toteutettaisiinkin kunnan puolesta.

Jyväskylän taloustilanne on niin vakava, että palveluiden tehostamista tarvitaan seuraavalla nelivuotiskaudella. Palvelukuvaukset ja niiden sisällöt tulee laatia huolellisesti, sekä pohtia millä tavalla saisimme aikaan säästöjä ja tehtyä palveluita kustannustehokkaalla tavalla laadusta tinkimättä.

Timo Kivinen

Kuntavaaliehdokas (Kok)

Kuokkalanpelto

Liikunta-, kulttuuri- ja nuorisopalveluiden suuri hyöty yhteisölle ja yksilölle

Jyväskylällä on aina ollut mahtavan liikunta- ja urheilukaupungin maine. Liikunta on ollut arvostettu asia aina, ja sen on oltava sitä edelleen. Tulevaisuus ja usko tulevaisuuteen täytyy olla selvästi esillä päätöksiä tehdessä, vaikka taloudellinen tilanne on tätä hankaloittamassa. Kaikkein lyhytnäköisintä olisi juuri säästää liikunnasta, kulttuurista ja nuorisosta. Nämä palvelut luovat koko ajan pohjaa terveemmälle kaupungille ja ihmisille.

Kokoomuksen kunnallisvaaliohjelmassa Jyväskylässä mainitaan, että haluamme lisätä lapsi-, nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntajärjestöjen avustuksia 100 000 eurolla. Monesti kyseiset asiat luokitellaan kuuluvaksi ainoastaan vapaa-aikaan, ja hyötynäkökulma rajoittuu yksilön elämän sisällön täyttämiseen. Kuitenkin niiden kautta hyvinvoiva ihminen tuo säästöjä terveydenhuoltoon ja sosiaalihuoltoon. Harrastaminen nuoren ja lapsen elämässä ei ole niitä vähäpätöisimpiä asioita, vaan se kehittää monesti korvaamattomia taitoja elämää varten. Tämä liittyy hyvin vahvasti taas syrjäytymiseen ja sen ehkäisyyn.

Järjestöjen tukeminen on tärkeää, mutta myös omaehtoista harrastamista on tuettava esimerkiksi kohtuullisten tilamaksujen kautta, yhdyskuntasuunnittelussa, kaavoituksessa, nuorisotilojen säilyttämisessä ja uusien yksityisen sektorin toimijoiden palveluntuotannon mahdollistamisessa. Lenkkipolut ja hiihtoladut eivät paina kaupungin budjetissa paljonkaan. Mutta sitä vastoin ne maksavat itsensä monin verroin takaisin.

Liikunta-, kulttuuri- ja nuorisopalveluiden säilyttämisellä on näkyviä konkreettisia hyötyjä, mutta myös imagollisia vaikutustekijöitä. Kaupunki, jossa voi käydä teatterissa, lenkkeillä hyvässä maastossa, harrastaa järjestöissä monenlaisia asioita ja vierailla kirjastossa on yksinkertaisesti paljon houkuttelevampi kuin toinen, jossa nämä asiat on ajettu alas. Jyväskylän kuvaa rakennetaan hyvien ja monipuolisten palveluiden varaan, jotka antavat ihmisille tahdon jäädä tai muuttaa tänne. Ihmiset tuovat alueellemme tietoa, taitoa, yrityksiä, hyvinvointia ja kasvua. Yksilön hyöty voi siis moninkertaistua yhteisölle.

Veera Ylimaunu
kunnallisvaaliehdokas (kok.)

Keinoja talouden tasapainottamiseen

Julkisen sektorin tehokkuus on tärkeää kansakunnan elintason ja kansainvälisen kilpailun kannalta. Tehokkuus on säästeliäisyyttä ja eettisyyttä. Tehottomuus on tuhlausta. Elinkeinoelämän pohjan pitäisi olla vankka niin Jyväskylässä, seudullisesti kuin koko Suomessa.

Julkinen velka on saatava pienemmäksi, että säästäjien säästöt ohjautuvat yrityksille investointeihin, eikä julkiselle sektorille velaksi. Velkakierre tulee maksettavaksi tuleville sukupolville. Velanmäärän kasvaessa myös korko kasvaa. Yksityisen sektorin investoinnit vähentyvät ja koko kansantalouden kasvu hidastuu.

Tuottavuuden kasvu on hyvinvoinnin synnyttäjä. Julkisella sektorilla tuottavuutta on vaikea mitata. Se ei ole työtahdin kiristämistä, vaan oikeiden toimintatapojen löytämistä. Tehostaminen ei tuo enää merkittävää hyötyä, vaan osaaminen, tieto ja innovaatiot sekä sitoutuminen ja motivaatio. Elintason nousu perustuu työn tuottavuuden kasvuun; teknologiseen kehitykseen ja paremmin toimiviin organisaatioihin. Tuottavuus kasvaa, kun työntekijä kehittyy työssään. Inhimillinen pääoma kohottaa tuottavuutta, tehokkuutta ja laatua.

Osaamispääoman kehittäminen on avain kaupungin menojen hillitsemiseen. Johtamisella on iso merkitys ja henkilöstövoimavarojen johtamisella erityinen merkitys. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilöstön osaamispääomasta on käytössä vain 60 %. Tuottavuuden kasvua saadaan koulutuksen avulla osaamista kehittämällä. Lisäksi sitä saadaan johtamista ja ohjausjärjestelmää kehittämällä. Henkilöstön osalta tuottavuutta saadaan työhyvinvointiin panostamisella.

Tehokkuuteen ja tuottavuuteen voi vaikuttaa ohjattavuudesta ja muunneltavuudesta. Ohjattavuus tarkoittaa suoraa päätäntävaltaa, jota tällä hetkellä ei ole kuntainliittoihin. Muunneltavuus tarkoittaa suurien yksiköiden rinnalla myös pieniä, esim. lukioita.

Hyvinvointivaltio on taloudellisesti tehokkain tapa järjestää palveluita ja sosiaalivakuuksia. Hyvinvointipalvelut ja niiden taso tulisi määritellä. Palveluihin käytetään yhä enemmän rahaa, mutta niiden taso laskee. Palvelutuotantoa pitäisi tehostaa, täydentää yksityisillä palveluilla ja palvelusetelien käyttöä tulisi lisätä. Elintason noustessa julkisilta palveluilta vaaditaan parempaa laatua. Toisaalta yhä suurempi osa työllisistä tuottaa julkisia palveluita, joka on huono asia kansantalouden kokonaistuottavuuden kannalta. Se nostaa veroastetta, huonontaa edelleen palveluita ja heikentää sosiaaliturvaa. Tuottavuuden kasvu julkisella sektorilla on hyvinvointivaltion edellytys.

Kuntien välillä on suuria tuottavuuseroja. Toimintatapoja tulisi vertailla, hyvistä ja huonoista kokemuksista oppia. Palvelujen tarvitsevuus tulisi tutkia. Julkisilla palveluilla on myös ylikäyttöä, siksi pitäisi rajata julkisen ja yksityisen sektorin, kotitalouksien ja kolmannen sektorin tehtävät ja roolit.

Kunnissa uudistukset ovat olleet hitaita ja kankeita, sillä halutaan säilyä vanhassa. Kuntiin pitäisi valita uudistushalukkaita luottamus- ja virkamiehiä. Hallinnon uudistaminen, myös kunnallishallinnon, on tulevaisuuden kysymys. Parlamentarismia voisi käyttää myös kunnissa. Vastuu nykyisellään on hämärtynyt ja päätökset ovat puoluepoliittisia, myös julkisuushakuisia. Enemmistöhallituksen jäsenellä olisi yksin vastuu itsellä tehtävien ja päätöksen tasapuolisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Lisäksi päätöksenteko nopeutuisi. Nykyisin ilmenee myös liian aikaista konsensuksen tavoittelua. Asioista ja päätöksistä tulisi keskustella. Tehottomuus ja resurssien tuhlaus on hallinnon korruptiota. Hierarkia ja turha byrokratia pitäisi kitkeä pois.

Henkilöstön eduissa tulisi vertailla yksityisen sektorin ja kunnan työntekijöitä, jotta työntekijöitä kohdeltaisiin tasavertaisesti, esim. työsuhdeturvan osalta. Tällä hetkellä julkisella sektorilla saadaan samaa palkkaa riippumatta työn laadusta. Työntekijöitä tulisi kannustaa aineettoman ja aineellisen palkitsemisen avulla innovatiivisuuteen, yrittäjämäiseen työotteeseen, luovuuteen ja arjen kekseliäisyyteen.

Kilpailu on avaintekijä. Ihmiset valinnanmahdollisuus tulisi taata kaikenikäisenä, myös vanhusten hoitonsa osalta. Yksityisiä yrittäjiä palvelujen tuottajiksi ja palvelusetelin monipuolisempi käyttö mahdollistaa valinnan. Valinnanvapaus myös paikkakunnasta, jotta voisi olla lähellä omaisia tai ystäviä, tulisi taata vanhuskohtaisella valtionavustuksella. Eri hoitomuotoja tulisi kehittää ja valinnanmahdollisuuksia eri aikoina. Kaksikanavainen rahoitusjärjestelmä tulisi purkaa, sillä nyt Kela kuntouttaa ja kunta sairaanhoitaa. Tämä järjestelmä lisää kuluja ja myös pahoinvointia.

Terveydenhuollossa hoitojen vaikuttavuuden arviointia ja hoitotulosten odotusarvoa tulisi kehittää. Halvan ja kalliin hoidon välillä suhteessa hyötyyn on arvioitava ja asetettava jonkinlaisia raja-arvoja. Sairaaloille tulisi maksaa tuotetusta terveydestä, terveyshyödyn ja siihen käytetyn panosten suhteesta. Tällä hetkellä voi esiintyä ”ylihoitamista” ja ”tempuista” maksamista, jonka säästöt kohdistuvat aina ja vain perusterveydenhuoltoon.

Terveydenhuollon ongelmana on tuotantotaloudellinen osaamattomuus, sillä isojen yksiköiden johtamiseen tarvitaan vahvaa osaamista. Jäykistä ja hierarkkisista päätöksentekojärjestelmää tulisi keventää, myös ammattikuntien tarkat rajat ovat tuottavuuden este. Oppia voisi ottaa yksityisiltä yrityksiltä, esim. Mehiläisen johtajana aloitti KTM Vesa Ekroos ja Laastarissa arvostetaan sairaanhoitajan osaamista. Työaikojen joustot ja yksilöllisesti räätälöidyt työajat takaavat ammattilaiset jatkossa myös julkisella sektorilla. Tutkimuksen mukaan hyvin koulutettu keskiluokka käyttäytyy kuin Länsi-Euroopassa, lyhentämällä työaikaa osa-aikaiseksi ja osavuotiseksi.

Talouden ja toiminnan kehittäminen vaatii innovatiivisuutta, ennakointia ja jatkuvaa kehittämistä. Kuntien henkilöstön ja luottamushenkilöstön osaamista kehittämällä saadaan sellaista pääomaa, että tulevaisuuden haasteisiin pystytään vastaamaan.

Merja Hautakangas,

kunnallisvaaliehdokas

Kok.

Napakymppi

Herra X: Miten kaupungin velkaantuminen pysäytetään ja palvelut turvataan? Ja aloitetaan Neiti A:sta.

Neiti A: Ei ainakaan leikkaamalla vanhuspalveluista. Ja sotaveteraanit, ne on pelastaneet meidän maan, niiltä ei saa ottaa. Ja terveyskeskuksista ei saa leikata. Kouluihin tarvitaan lisää resursseja. Ja ne kadut, nekin pitää saneerata. Paitsi sieltä, missä se kaupunginjohtaja asuu, siellä ei tarvitse aurata talvella. Säästetään siitä. Jätetään auraamatta se katu.

Herra X: Ja mitä vastaa Neiti B?

Neiti B: Nostetaan veroja, kaupunki saa tuloja ja voidaan nostaa hoitajien, lääkärien, opettajien, koulukyytien ja palkkojen määrää. Kunhan varmistetaan, että kaikki saa saman verran palkkaa. Tasa-arvo, se kun tärkeää myös palkoissa. Alennetaan vaikka sen kaupunginjohtajan palkkaa, sen avulla palkataan ainakin sata hoitajaa. Ainakin.

Herra X: Jaahas, jaahas, miten sitten Neiti C?

Neiti C: Laittamalla investoinnit kuriin, kehittämällä uusia joustavia tapoja palveluiden tuottamiseen sekä kilpailuttamalla.

Miten on Herra X, otatko pikavoiton Neiti A:n tai Neiti B:n kera? Vai suuntaatko pitkälle matkalle kohti hyvinvointivaltiota Neiti C:n kanssa?

Sinä päätät, kuka päättää. Ja mihin matka suuntautuu.

Kunnallisvaalit 28.10.2012.

Ennakko 17.-23.10.2012

Eeva-Kaisa Rouhiainen

www.eevakaisarouhiainen.fi

Kirjoittaja on Jyväskylän kokoomus ry:n puheenjohtaja, kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja, piirihallituksen jäsen sekä kunnallisvaaliehdokas 2012.

Nuoret ja politiikan ryvettynyt maine

Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa (12.10.) nostettiin esiin nuorten kiinnostumattomuus puoluepolitiikkaa kohtaan. Kirjoituksessa mainittiin mm. se, että nuorten ehdokkaiden (alle 30-vuotiaat) määrä on kaikista alhaisin sitten vuoden 1996. Kuinka tämä voi olla mahdollista?

Nuoria ei kiinnosta politiikka, mihin vaikuttaa niin politiikkojen ryvettynyt maine, instituutioiden haavoittuvaisuus kuin politiikan kaukaisuus. Politiikka ei ole arjen asioita nuorelle. Miksi politiikasta on tehty vain eliitin hommaa, jota muut eivät voi ymmärtää poliittisen jargonian vuoksi?

Mikäli politiikka ei kiinnosta ja sen pitäisi kiinnostaa, asioiden on muututtava. Kunnallispolitiikka on kaikista politiikan muodoista kuntalaisia eniten koskettava ja lähinnä heitä. Kuntatasolla päätetään niistä arjen asioista, joita ovat oma elinympäristö, tiestö, kouluruoka kuin myös verotus. Meidän on pakko tehdä päätöksenteosta läpinäkyvämpää ja helposti lähestyttävämpää.

Puoluepolitiikka on muutoksen edessä. Nyt on löydettävä keinot siihen, kuinka pystymme aktivoimaan niitä, joita politiikka ei kiinnosta. Ja niitä eivät ole pelkästään nuoret. Sanotaanko, että en ihmettele, että politiikka ei kiinnosta nuoria, mutta koska se kiinnostaa?

Kuten pääkirjoituksessa ilmaistaan, osallistumisen ja vaikuttamisen paikkoja on luotava entistä aikaisemmissa vaiheissa. Nyt tarvitaan konkretiaa, eivätkä pelkät puheet enää riitä.

Jyväskylän peruskouluihin niin ala- kuin yläkouluihin on saatava oppilaskunnan hallitukset, toisen asteen oppilaitosten oppilaskuntien hallitusten asemaa on vahvistettava koulujen päätöksenteossa, nuorisovaltuustolta tulee kysyä mielipidettä, koski asia välillisesti tai suoranaisesti nuoria. Sillä ei ole olemassa nuorten asioita vaan kaikkien yhteisiä asioita ja lautakuntien sekä valtuustojen päätösten valmisteluvaihe on avattava kuntalaisille tavalla tai toisella.

Kyllä keinoja ja tapoja on. Asenteet ovat kuitenkin näitä suurempia tekijöitä kiinnostuksen herättämisessä. Jotta nuoret kiinnostuisivat, meidän on oltava kiinnostuneita siitä, mitä heillä on sanottavanaan.

Santeri Lohi

Kirjoittaja on kunnallisvaaliehdokas 2012.

Markkinoinnilla vauhtia elinkeinoelämään

Pitkään on peräänkuulutettu vastuullisia yrityksiä, joiden tulisi palkata lisää työntekijöitä ja joiden tulisi tuottaa Jyväskylälle entistä enemmän verotuloja. Vaan miten kaupunki itse edistää yritysten perustamista, kehittämistä, kilpailua, markkinointia ja sijoittumista seudulle?

Muutama vuosi sitten kun itse vielä olin elinkeinoyhtiön markkinointipäällikkönä, turhauduin siihen että koko markkinoinnin kenttä on kaupungissamme levällään ja toimenpiteet suhteellisen suunnittelemattomia ja näkymättömiä. 

Vai muistaako joku kuulleensa vuosina 2008-2010 toteutetun 1,2 miljoonaa maksaneen Jyväskylän seudun vetovoimaohjelman saavutuksia? Millaisen soft landing centerin saimme ja kuinka paljon sille on ollut käyttöä, kuinka oppilaitosten ja liike-elämän välinen yhteistyö lisääntyi määrällisesti, entä laadullisesti jne. Tai tietääkö joku mikä on HTC?

Sauna from Finland:ista voidaan olla montaa mieltä, mutta sen tapaiset yritysten verkostoitumiset ja yhteismarkkinoinnin soisi tulevan muidenkin alojen saataville. Olisiko tässä elinkeinoyhtiölle se punainen lanka, sen lisäksi että pitäisi aktiivisesti yhteyttä yrityksiin ja olisi aidosti kiinnostunut mitä yrityksille kuuluu ja millaisia yrityspalveluita yrityksissä tarvittaisiin.

Jyväskylässä kuntamarkkinointia tekevät mm. kaupunki, Jykes, Jykes kiinteistöt, Jyväskylä Innovation, Technopolis, yliopisto, Jamk ja monet muut. Siinä mielessä Vetovoimaohjelma oli hyvä, että edes kolme-neljä eri toimijaa saatiin yhdessä toteuttamaan markkinointia, sen sijaan että jokainen puuhaa omiaan. 

HTC (Human Tech Center Finland) – brändin luominen oli sekin hyvä yritys. Mutta kun tällainen brändi luodaan ensin työryhmässä, joissa edustajina ovat mm. nuo edellä mainitut julkiset tahot ja sen jälkeen yritysten tulisi lätkäistä se omaan markkinointimateriaaliinsa, jää hieno ajatus toteutuksessaan puolitiehen. Jos yrityksiltä olisi kysytty mitä he kansainvälisen markkinointinsa avuksi tarvitsisivat, voisi lopputulos olla ihan jotain muuta kuin mitä työryhmän ajatuksena oli. HTC sen sijaan on jo periaatteessa sellaisenaan valmis ja melko hyvä alusta kuntamarkkinoinnin kokoamiseen samaan portaaliin.

Kuntamarkkinoinnin osa-alueitahan ovat mm. elinkeino- ja yritysmarkkinointi, asukasmarkkinointi, rekrytointimarkkinointi, matkailumarkkinointi sekä kansainvälinen markkinointi. Nyt näitä hoitavat jokainen taho omalla tavallaan ja markkinoinnillinen ilme sekä sanoma jäävät kovin hajanaiseksi ja ponnettomaksi.

Kuntamarkkinoinnin pitäisi mielestäni selkeämmin olla kaupungin hallussa. Toki sitä voisivat eri yhteistyötahot toteuttaa yhdessä yritysten kanssa, mutta markkinointia koordinoisi yksi taho. Kaupungin viestintäyksiköllä on täysi työ jo pelkästään viestinnässä ja tiedottamisessa, mutta markkinointiyksiköksi riittäisi pienempikin. Paljon parjatusta Lahdesta voisi käydä katsomassa vähän mallia miten kuntamarkkinointi tai oikeastaan seutumarkkinointi on siellä toteutettu, samoin Oulu kelpaisi mainiosti malliksi.

Imagohan meillä toistaiseksi ainakin ulospäin on kunnossa, mutta suurin haaveeni tällä saralla olisikin, että Jyväskylä vielä joskus voittaisi Kuntamarkkinoinnin SM-kilpailut esimerkillisen yhteistyön vauhdittamana!

 

Kati-Erika Timperi

Kirjoittaja on Keski-Suomen Martat ry:n toiminnanjohtaja, Keski-Suomen Marttapalvelut Oy:n toimitusjohtaja sekä kuntavaaliehdokas 2012.

Lähidemokratia uhattuna – vai onko se liian passiivista? Kuntalaiset innovoimaan!!

Kuntarakenneuudistuksen tiimellyksessä yhdeksi huolenaiheeksi on noussut kuinka turvata lähidemokratia. Mikäli uusia, suurempia kuntia syntyy, niin huolta on herättänyt, että päätöksenteko siirtyy kuntalaisista kauaksi ja vaikeasti käsitettäväksi. Itse en ole lähidemokratiasta huolissani, vaan enemmänkin kysyisin kuinka saataisiin enemmän kuntalaisia aktiivisemmin osallistumaan yhteisten asioiden hoitoon - miten saada jokaisen kuntalaisen näkemykset ja osaaminen tuotua esille?

Tällä hetkellä valitettava tosi asia on, että eri luottamustoimissa (seurakunnat, S-ryhmät, osa järjestöistä) pyörii ne ’samat vanhat naamat ja pekkariset’ - vaikkakin mielestäni Suomen kaltaisessa pienessä maassa osallistumisen kynnys on tehty harvinaisen matalaksi. Kuntalaisten passiivisuudesta kertoo myös se, että äänestysprosentit ovat laskeneet roimasta 1960 ja -70-luvuilta. Edellisissä kuntavaaleissa äänestysprosentti oli vain noin 60 prosentin luokkaa, edustakunta -ja presidentin vaaleissa 70 prosentin raja on ylitetty (lisätietoa voi etsiä mm. Tilastokeskuksen sivuilta). Kuinka alhaiseksi äänestysprosentin annetaan vajota ennen kuin pohditaan muutoksia tähän edustukselliseen demokratiaan?

Tilastoja analysoitaessa poliittisten päättäjien olisi syytä katsoa peiliin - miksei politiikka kiinnosta? Olisiko tarpeen tehdä politiikasta trendikkäämpää vai onko tosi asia se, että kuntalaiset vaikuttavat omien asioidensa hoitoon perinteisten poliittisten toimintatapojen ulkopuolella? Kansalaisaktiivisuus muissa muodoissa on käsittääkseni lisääntynyt ja toisaalta mielipiteiden vaihto netissä on aktiivista -mutta miten kytkeä tämänkaltainen aktiivisuus osaksi ns. virallista poliittista järjestelmää? Jaksavatko pelkät edustuksellisen demokratian keinot enää innostaa kuntalaisia?

Tässä kirjoituksessani pohdin miten voitaisiin kehittää uudenlaisia osallistumisen keinoja yhteisten asioiden hoitoon. Ensiksi kuitenkin haluaisin sanoa muutaman sanan jo Suomen (ja Jyväskylän) nykyisen tilanteen hyvistä puolista. Suomi on pieni ja turvallinen maa - käytännössä tämä politiikan saralla tarkoittaa sitä, että poliittiset päättäjät ovat helposti saavutettavissa - ihan todellakin siinä hihannykäisyn päässä! Tavallisen kuntalaisen on helppo päästä valtakunnan tason ministerien ja kansanedustajien juttusille helposti (kuntapäättäjistä puhumattakaan)- samoin kuin näihin päättäjiin voi törmätä arjen askareissa. Tämä ’suora vaikutuskana päättäjiin’ on todellakin harvinaista, jos vertaillaan politiikkojen toimintatapoja globaalisti: harvassa maassa poliitikot samalla lailla liikkuvat kansan keskellä ilman mitään turvamiesten joukkiota. Tämä suomalainen, turvallinen ympäristö todellakin mahdollistaa aidon vaikuttamisen ja suoran yhteydenpäättäjiin.

Uusina poliittisen vaikuttamisen tapoina on myös ollut useissa kunnissa olevat erilaiset asukasraadit tai valtuustot , kuten vanhusraati, nuorisovaltuusto ja kaupunginosavaltuustot. Kuntaliitosten osalta muutamat poliittiset päättäjät ehdottavat tämänkaltaisten valtuustojen lisäämistä ja todellisen päätäntävallan antamista, esim. tietyn budjettisumman käyttämistä. Lisäksi useissa kunnissa, Jyväskylä mukaan lukien on käytössä erilaisia asiakasraateja, joiden tarkoituksena on asiakkaiden palautteen ja mielipiteiden kerääminen.

Kaikki edellisen kaltaiset keinot lisätä kuntalaisten ääntä päätöksentekoon ovat mainioita! Kuitenkin, haluaisin vielä miettiä miten kuntalaiset saataisiin aktiivisempaan rooliin ja heidän osaamisensa todelliseen käyttöön. Yritysmaailman puolella on yleisesti käytössä ’open innovation’, eli avoin innovaatio: yrityksen tutkimus ja kehittämistoiminta on osittain avattu asiakkaiden käyttöön. Tällä pyritään saamaan käyttäjän ääni kuuluviin ja palvelemaan näin käyttäjää entistä paremmin. Viimeaikaisena ilmiönä on ollut crowdsourcing eli ns. joukkoistaminen (tai talkoistaminen) jossa tietty ongelma annetaan ratkaistavaksi ennalta määrittelemättömälle ihmisjoukolle. Onneksi nämä erilaiset innovointikeinot eivät ole vain yksityisen sektorin ’omaisuutta’, vaan käytettävissä myös julkisella puolella. Mikäli kuntalaisia halutaan palvella paremmin, niin on heille suotava mahdollisuus osallistua innovoijana palveluiden kehittämiseen!

Millaisia ratkaisuja ja ehdotuksia tulisikaan, jos Jyväskylän yhtä keskeistä haastetta -eli julkisen terveydenhuollon kehittäminen - lähdettäisiin ratkaisemaan talkoistamalla? Itse ainakin uskon, että eri taustan omaavien ihmisten ehdotukset voisivat antaa varsin hyviä ja toteuttamiskelpoisia ehdotuksia. Mutta riittääkö nykyisillä päättäjillä tähän uskallus?

Myös Suomessa kunnallisella ja valtiollisella puolella on pyritty kehittämään avoimeen ja käyttäjä/kuntalaislähtöiseen innovaatiotoimintaan. Itsekin olen ollut tällaisessa toiminnassa mukana ns. kehittäjän roolissa: työskennellessäni Lahden seudulla loimme aktiivisesti kuntien kanssa uudenlaisia keinoja saada kuntalaiset mukaan innovoimaan alueen toimintaa. Ilokseni olen huomannut, että Lahden seudulla hyvät käytänteet ovat jatkuneet ja kuntalaiset ovat olleet mukana mm. kehittämässä kaupunginosaansa, lasten hammashuoltoa ja vanhusten palveluita. Kuntalaisia ei ole vain kuunneltu, vaan heitä on aidosti osallistettu esimerkiksi erilaisin teatterimenetelmin ja erikseen kehitetyillä innovaatiopeleillä. Oleellista on, että sama menetelmä ei sovi kaikille, vaan pitää aidosti pystyä luomaan yhdessä kuntalaisten kanssa oikeat osallistamis- ja innovointikeinot.

Valtion tasolla datan avaaminen on yksi hallitusohjelman kärkitavoitteista, eli julkisija datavarantoja, kuten tilastoja, karttoja ja liikennekarttoja halutaan saattaa avoimeksi kaikille ja tämän toivotaan lisäävän innovaatioita ja toisaalta myös tehostavan julkisen sektorin toimintaa.

Itse haluaisin kannustaa Jyväskylää viimeistään nyt ottamaan aimo harppauksia ’uuden ajan’ kaupungiksi, jossa kuntalaisilla on erilaisia tapoja osallistua yhteisten asioiden hoitoon omien intressien ja kyvykkyyksien mukaan - jokaisella on ideoita, osaamista ja näkemystä, jos ne saataisiin vaan käyttöön, niin vain taivas on rajana!!

Paula Linna
http://paulalinna.wordpress.com
www.webbisivu.com/paulalinna

Kirjoittaja on kauppatieteiden jatko-opiskelija ja kunnallisvaaliehdokas 2012.

Palveluseteli, ostopalvelu vai kunnan tuotanto

Ensin hurahdin tuotteistamiseen eli palvelutason määrittelemiseen. Siihen liittyy olennaisesti kustannusymmärrys - määrittelemällä palvelun laatutaso, määritellään myös kustannustaso. Mutta ei hintatasoa, koska se on kovasti riippuvainen kilpailuasetelmista. Niinpä paneuduinkin seuraavaksi kilpailun esteisiin ja kilpailun synnyttämisen keinoihin. Tällaisia asioita olen saanut työkseni pohdiskella jo vuosikaudet.

Sivutuotteena olen tullut pohtineeksi myös sitä, mikä palvelu olisi järkevää tuottaa itse ja mikä ostaa. Pohdintojeni edetessä olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että ratkaisuja ei pidä tehdä puolueiden valtasuhteiden tai ideologioiden ohjaamina. Otan muutaman esimerkin, joiden perusteella voi todeta, että tässäkin asiassa kannattaa myöntää tosiasiat. Käyttää järkeä.

Asumispalvelut kannattaa tuottaa itse
Tarkastellaan ensin asumispalveluiden kustannusrakennetta. Siellä on henkilöstökulut merkittävässä roolissa, samoin kiinteistökulut. Loput, kuten ateriapalvelut, lääkkeet ja hoitotarvikkeet, ovat jo merkittävästi pienemmässä roolissa. Tuottajavalinnan kannalta olennaista on se, että yhteenkään merkittävään kustannuselementtiin ei vaikuta se, kuka/mikä taho palvelun tuottaa. Hyvin johdettu julkinen tulee siis väistämättä halvemmaksi kuin voittoa tavoitteleva osakeyhtiö. Näin teoriassa.

Niinpä logiikkani mukaan asumispalveluiden kannattaa olla kunnallista tuotantoa. Ja sitten jos -lauseet. Jos kunnallisen yksikön johtamisessa keskitytään kannustavuuteen ja työskentelyssä byrokratian välttämiseen, yksityisen on vaikea haastaa kunnallinen.  Jos palveluun liitetään muita elementtejä, esimerkiksi kotipalveluita ja päivähoitoa, niin kuin Lutakon palvelutalokilpailutuksessa tehtiin, voi olla että yritys löytää joihinkin asioihin paremmin synergioita.

Koulukuljetukset kannattaa hankkia markkinoilta
Koulukuljetuksia järjestetään n. 190 päivänä / 365 päivää. Kuljetukset keskittyvät voimakkaasti arkiaamuihin ja -iltapäiviin. On aivan ilmeistä, että kuljetusyrittäjä voi hoitaa tämän tehokkaammin, koska voi käyttää autojaan ja kuljettajiaan muina aikoina toisille asiakkaille.

Kotipalveluissa kehittyneet kasvumarkkinat
Kotipalvelua hankitaan paljon yksityisiltä. Palvelusetelit ovat yleistyneet erityisesti tällä palvelusektorilla. Voi vain kummastella miksi ihmeessä. Miksi ihmettelen? Yksi keskeisimmistä haasteistamme on saada julkisen sektorin palveluihin tehokkuutta, jotta selviämme huoltosuhdehaasteestamme. Samaan aikaan siirretään palvelutuotantoa palvelusetelillä hankittavaksi. Ratkaisu johtaa väistämättä siihen, että hoitavat käsiparit ajavat autojaan samoilla kaduilla ja pihoilla kilpailevien yritysten kanssa. Minun katsannossani on aivan sama, hukataanko aikaa byrokratiaan vai auton rattiin.  Kotipalvelu kannattaakin järjestää alueellisina kilpailutuksina, sillä näillä markkinoilla on runsaasti toimijoita ja yritykset voivat myydä palvelujaan myös yksityisille asiakkaille. Ja paikalliset yrittäjä me muualle maassamme. "Kotikisoja" kannattaa järjestää niissä lajeissa, joissa on paikallisia menestyksen tavoittelijoita.

Palveluseteliä järkeillen
Palveluseteleiden käyttöä edistetään kovin tunteenomaisesti. Niinpä pyydänkin lukijaa ensin hylkäämään ennakkoasenteensa ja ottamaan järjen käyttöön.

Palvelusetelin hyödyllisyydestä on vaikea löytää tutkimusnäyttöä. Tuotantokustannusrakenne on sellainen, että en hevin voi uskoa ainakaan tehokkuuden lisääntymiseen. Sen sijaan siitä on paljonkin tutkimusnäyttöä, että osto-toiminnassa kannattaa koota sellaisia volyymejä, jotka antavat mahdollisuuden tehokkaalle tuotannolle. Iso asiakkuus on myös hyvän laadun tae. Isoa asiakasta halutaan kuunnella.

Palveluseteli pilkkoo tuotannon pienimpiin mahdollisiin osiin (yksittäisiin kuluttajiin) ja tuo uuden kustannuselementin (palveluseteliorganisaation). Se toki tuo valinnanvapautta, mutta yhtä aikaa "saadaan" kaikki edellä esittämäni heikkoudet. Vainko valinnanvapauden vuoksi ollaan valmiita luopumaan muista eduista? Niistäkin, joilla vastataan suurimpiin haasteisiimme; huoltosuhteen vuoksi välttämättömään tuottavuuden kasvattamistarpeeseen ja velkaantumiseen.

Esa Mutanen
kuntavaaliehdokas (kok)
http://www.facebook.com/esa.mutanen

Kirjoittaja on julkisten hankintojen ammattilainen, joka on paneutunut erityisesti palveluhankintoihin. Hän on työskennellyt niin pörssiyhtiössä, pienyrityksessä kuin julkisella sektorilla.

Välittäen, yrittäen, unelmoiden, oppien - peruuttamalla emme pääse eteenpäin

”Meillä satsataan sairaalamaailmaan ja annetaan pillereitä, vaikka pitäisi päästä siihen, että olisi mahdollisimman vähän työssään loppuun palaneita. Kulttuurin ja taiteen merkitys on täysin selvä, myös sairaalaelämässä.” Toteaa Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder (Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö Taku 3/12 s.8-9). Samassa jutussa kerrotaan selvityksestä, jonka mukaan 40 % opiskelijoista haluaa jossakin uransa vaiheessa toimia myös ammatinharjoittajana tai yrittäjänä. Muutos asenteissa on pysyvä ja työntelemisen muodot tulevat muuttumaan. Fjäderin mukaan ”arvoketju on rakennettava kasvuun ja bisnekseen tähtääväksi, ei vain teollisuuteen, ja korostaa palveluiden merkitystä, joissa kulttuuri on erityyppisesti sisällä”  Hän myös korostaa yritysklustereiden eli osaamiskeskittymien merkitystä.

Jokaiselle kunnallisvaaliehdokkaalle kolahti postiluukusta Kunta-lehti nro 12/2012 sisältäen ajankohtaisia artikkeleita ja järjestöjen viestejä tuleville päättäjille. Väitöstutkimuksen sairaaloiden tuottavuuseroista tehnyt Paulus Torkki (s. 85) uskoo porkkanaan eli kilpailuun ja tuottavuuden parantumiseen liittyviin kannustimiin esimerkiksi kilpailuttamalla sisäisesti tai ulkoisesti, työntekijöille maksettavin kannustimin tai joustavan työajan ratkaisuin. Torkin mukaan ”Päättävien tahojen tulisi siirtyä reaktiivisesta, pakon edessä ostamisesta strategiseen hankintaan - mitä kannattaa tuottaa itse ja mitä kannattaa hankkia muualta. Prosessien laadun ja tuottavuuden vertailua pitää tehdä jatkuvasti.”

Lehdessä (s. 44-45) esiteltiin myös Säynätsalossa ja Korpilahdella pilotoidut yhteispalvelupisteet.  Valtionhallinnon etäpalvelupisteessä voi videoneuvottelun avulla hoitaa viranomaisasioita palveluneuvojien avustuksella. Palveluohjaaja Jonna Hyppösen mukaan: ” on tärkeää, että asiakas saa itse valita palvelumuodon. Se voi olla etäpalvelu, puhelin, verkkopalvelu tai paikan päälle meneminen. ”

Vanhenevan väestömme hoitamiseksi tarvitaan koko maassa lähes viidennes lisää työvoimaa nykyiseen verrattuna. Tiedämme myös, että moni nuori lopettaa koulut kesken, ei saa haluamaansa opiskelupaikkaa tai hakeudu lainkaan koulutukseen. Heitä on yli 100 000. 

Näiden lukujen valossa on huojentavaa lukea nuorten unelmista ja suhtautumisesta tulevaisuuteen ja työn tekemiseen esimerkiksi ”Hoivatyöhön on tilaa ja halua” -jutusta (HS 29.9.2012). Plan Suomen ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuksesta nostettiin nuorten tulevaisuuden ammatteja.  Terveydenhuolto - ja sosiaalipalveluiden kasvutarve vuoteen 2025 on 18,5 %. Nuoret uskovat saavuttavansa unelmat kovalla työllä ja koulutuksella.”Hoiva-alan osaajien kovasta tarpeesta tulee sellainen olo, että minua tarvitaan” sanoo 17-vuotias Sara-Annika.  Hoivatyöstä unelmoivat rikkovat perinteisiä käsityksiä siitä, mikä on yhteiskunnallisesti vaikuttavaa työtä. Omalla ahkeruudella ja kouluttautumisella työllistytään, vastataan ikääntyvien hoivatarpeeseen ja estetään myös vanhusten syrjäytymistä. 

”Tarvitaan joku joka sanoo, että olet hyvä ja kelpaat” sanoo Milla-Kristiina Lahtinen Ilman lastensuojelua en olisi tässä –jutussa (HS 28.9.2012). Hän myös kehottaa nuoria vaikuttamaan omaan elämäänsä, ettei pitäisi mennä lastuna virran mukana.  Sijoitettujen lasten, sijaisvanhempien ja biologisten vanhempien Keinu-musikaali oli oiva esimerkki taiteen voimaannuttavasta vaikutuksesta niin tekijöilleen kuin liikutuksesta itkeneelle yleisölle. Jokainen tarvitsee välittämistä ja ilmaisukanavia.

Professori Liisa Keltinkangas-Järvinen (KSML 28.9.2012) on huolissaan agrressiosta ja siitä, että laumassa pärjääminen on ajanut sosiaalisten taitojen ohi. Tutkimusten mukaan aggressiivinen käyttäytyminen lisääntyy ryhmässä, etenkin jos lapsi joutuu liian pienenä liian suureen sosiaaliseen ryhmään. Koulujen ryhmäkoolla on siten vaikutusta syrjäytymiseenkin. 

”Olennainen asia on elämän rytmi. Kiireettömyydessä voimme opettajina pysähtyä miettimään miksi koulu on olemassa” (KSML 5.10.2012 Tiina Silander, Matti Rautiainen ja Emma Kostiainen) ”Kun on tarve kehittää, syntyy innovaatioita ja uusia käytänteitä jotka vievät koulua eteenpäin, toteaa opetustoimen johtaja Eino Leisimo samassa artikkelissa peruskoulun 40-vuotisen taipaleen juhlapäivänä tiukkenevan taloustilanteen näkökulmasta. Tulevaisuuden oppimisyhteisöt - ja ympäristöt muuttuvat, samoin opettajan ja oppijan rooli. Oppimaan oppiminen, kokonaisuuksien hahmottaminen, nykyteknologian hyödyntäminen ja ryhmässä toimiminen on yhä tärkeämpää. Koulua ympäröivää yhteiskuntaa ja yhteistyötä unohtamatta.

Peruuttaen emme pääse eteenpäin ja yli taloudellisten haasteiden. Ratkaisuja , uusia toimintamalleja ja yhteistyötä tarvitaan yhtä valtuustokautta pidemmälle. Välittäen.

Pauliina Holm

Kirjoittaja on Jyväskylän kulttuuri-, liikunta ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja

Vaikuttamismahdollisuuksia kaikille nuorille!

Lasten ja nuorten erilaisiin vaikuttamismahdollisuuksiin on viime vuosina alettu kiinnittää yhä enemmän ja enemmän huomiota. Useassa kunnassa kehitetään järjestelmällisesti uusia lasten ja nuorten osallistumisen rakenteita. Nuorisovaltuustoja ja lasten parlamentteja on kehitetty jo useammassa kunnassa, ja nuoria on yhä enemmän jäseninä myös kuntien lautakunnissa ja jaostoissa. Kaikki pohjautuu nuorisolakiin, jonka mukaan nuoria tulee kuulla heitä koskevassa päätöksenteossa. (Nuorisolaki 27.1.2006/72, 8§).

Nuorten osallisuuden kehittyminen alkaa näkyä myös vaalien ehdokaslistoilla. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa alle 30-vuotiaiden kansanedustajien määrä nousi kahdesta yhdeksään. Nuoret siis vaikuttavat enemmän kuin ikinä, ja nuoria on yhä enemmän myös päättäjissä niin kunnan kuin valtakunnankin tasolla. Miksi silti kaikkien tutkimusten mukaan nuorten syrjäytyminen on jatkuvassa kasvussa? Ehkä koska usein noiden tarjottujen vaikutusmahdollisuuksien piirissä pyörivät ne samat nuoret; ne innostuneet, aktiiviset, poliitikon alut. Älkää ymmärtäkö väärin – minä olin ja olen edelleen juuri tuo nuori. Tukioppilas, oppilaskunnan hallituksen jäsen, kaikessa mahdollisessa mukana. Mutta ehkä tunnetta siitä, että omaan elämäänsä voi vaikuttaa tarvitsisivat juuri ne nuoret, joita ei juurikaan näy nuorisovaltuustoissa ja oppilaskunnissa istumassa?

Liian monet nuoret näkevät politiikan ja vaikuttamisen vaikeana ja haastavana. Pitää asettua ehdolla oppilaskunnan hallitukseen tai nuorisovaltuustoon, pitää istua kokouksissa, pitää tietää kaikesta paljon. Todellisuudessa vaikuttaminen on yhteisten asioiden hoitamista, pienessä tai suuressa mittakaavassa. Vaikuttaminen on tapahtuman perustamista omalle paikkakunnalle, uusien biljardimailojen hankkimista nuorisotilaan. Nuoret ovat fiksuja ja innokkaita; jos heille antaa mahdollisuuden. Toivoisin Jyväskylään tulevaisuudessa yhä enemmän nuorten osallistavaa harrastustoimintaa. Nuorille tulee luoda mahdollisuuksia vaikuttaa ja tehdä itse, luoda nuorten näköisiä mahdollisuuksia vaikuttaa. Jollekin se on nuorisovaltuustossa toimiminen, toiselle sydämen asia olisi saada kotikylälle skeittirampit. Ohjaustahan nuoret toki tarvitsevat, ja juuri siksi resursseja tuleekin suunnata nuorisotyölle ja erityisnuorisotyölle.

Syrjäytymisvaarassa olevilla nuorilla saattaa olla tunne, että kaikki on ”ihan sama”. Elämään tai sen suuntaan ei voi vaikuttaa, se vie miten vie. Ja mikä pahinta, nuori itse on ympäröivälle maailmalle ”ihan sama”. Vaikuttaminen – myös pienessä mittakaavassa – luo tunteen siitä, että minä voin vaikuttaa. Voin vaikuttaa siihen, mitä ympärilläni tapahtuu. Se luo ennen kaikkea tunteen siitä, että minä olen arvokas. Minulla on hyviä ajatuksia, ja minä olen arvokas, juuri tällaisena kun olen.

Ja se jos mikä, on ennaltaehkäisevää työtä.

Karoliina Niinistö,
kunnallisvaaliehdokas (kok.)

Valtuustosopimus Jyväskylässä - mitä ja miksi?

Kesän aikana Jyväskylän valtuustoryhmät ovat neuvotelleet valtuustosopimuksen laatimisesta Jyväskylään. Neuvottelut päättyivät 24.9. koko vasemmistopuolen irtauduttua sopimuksesta. Vasemmistoliitto ja SKP olivat irtautuneet neuvotteluista jo aiemmin ja SDP hylkäsi sopimuksen kunnallisjärjestönsä kokouksessa 23.9.

Demareiden päätös käytännössä kaatoi koko valtuustosopimuksen, eli valtuuston suurin ryhmä vetäytyi vastuusta kun eteen tulivat talousasiat. Asiaa käytiin vielä läpi viiden valtuustoryhmän voimin, mutta todettiin että sopimuksen laatimiselle ei ole edellytyksiä vaikka kaikki nämä viisi ryhmää (Kokoomus, Keskusta, Vihreät, Kristilliset ja Perussuomalaiset) olisivatkin olleet valmiit hyväksymään sopimuksen. Asiaan liittyen annettiin myös yhteinen tiedote. Surullista oli, että useamman demarin henkilökohtaisten näkemysten mukaan sopimus olisi pitänyt laatia mutta kunnallisjärjestön kanta oli toinen.

Miksi valtuustosopimus olisi tarvittu?

Valtuustosopimuksen keskeinen sisältö liittyi kaupungin heikentyneisiin talouden näkymiin. Sopimuksessa linjattiin esimerkiksi investointitasoa tuleville vuosille, lähinnä eurotasolla. Eli arvioitiin mihin meillä on varaa. Nykyinen valtuusto laatii kuitenkin vielä talousarvion vuodelle 2013 sekä taloussuunnitelman tuleville vuosille. Joudumme siis ottamaan kantaa useisiin asioihin, joista lopullinen päätöksenteko on tulevilla luottamushenkilöillä ja tulevina vuosina. Uskallan myös väittää, että nykyinen valtuusto pakenee vastuusta mikäli se ei huomaa maailman ympärillä muuttuvan. Tämän vuoksi olisi ollut perusteltua allekirjoittaa sopimus jo nyt ja käynnistää talouden tervehdyttämistä entistä tavoitteellisemmin.

Neuvotteluilla haettiin uusia yhteistyön muotoja ryhmien kesken sekä yhteistä ymmärrystä talouden tilanteesta. Sopimuksen sitovuudesta myös linjattiin, että uusi valtuusto arvioi sen sisällön ja halutessaan päivittää sopimuksen. Etukäteen ei oltu sitomassa uusien valtuutettujen käsiä, vaan hakemassa suuntaa virkamiesvalmistelulle sekä pohjaa tulevan valtuuston yhteistyölle.

Mistä olisi sovittu?

Liitän loppuun viimeisen neuvotteluversion valtuustosopimuksesta, jota ei siis allekirjoitettu. Se on julkaistu 24.9. ryhmien yhteisessä tiedotteessa. Sopimuksesta on poistettu ennen lopullista muotoa monia kohtia eri ryhmien, esimerkiksi demareiden vaatimuksesta. Tämän jälkeen demarit hylkäävät sopimuksen ja haukkuvat sen "hampaattomaksi". Mielenkiintoinen toimintatapa.

Haluan kysyä, että mitkä kohdat sopimuksessa ovat sellaisia, joihin Jyväskylän vasemmistopuolueet eivät olleet valmiit sitoutumaan? Tai millä kohdilla uuden valtuuston käsiä sidotaan liiaksi?


VALTUUSTOSOPIMUS

Valtuustosopimuksen tarkoituksena on sopia keskeisistä periaatteista, joiden avulla turvataan kestävä kuntatalous ja sitä kautta kuntalaisten palvelut. Tavoite ei toteudu kerralla vaan tavoitteen toteuttamiseen tarvitaan yhteistä näkemystä ja toimenpiteitä pitkällä aikajänteellä.

Valtuustosopimus on allekirjoittaneiden valtuustoryhmien poliittinen sopimus, joka on voimassa päättyvän valtuustokauden sekä valtuustokauden 2013 - 2016 uusien valtuustoryhmien niin päättäessä. Sopimusta päivitetään syksyn 2012 kunnallisvaaleissa valittavan valtuuston aloitettua työnsä ja tarvittaessa vuosittain talousarvion laadinnan yhteydessä. Jyväskylän taloustilanne edellyttää toimenpiteitä, jotka liittyvät elinvoiman ja kilpailukyvyn edistämiseen, tulojen lisäämiseen ja talouden tasapainottamiseen, investointeihin, palvelujen tuottavuuden ja peruspalvelujen turvaamiseen sekä henkilöstöpolitiikkaan ja johtamiseen. Talouden sopeuttaminen ja siihen tarvittavat toimenpiteet valmistellaan laajempina toimenpideohjelmina, jotka hyväksytään valtuustossa. Talouden toteutumista seurataan vertaamalla 10 tai 15 suurimman kaupungin talouslukuihin ja tilastoihin.

Yhteinen näkemys on siitä, että

• Yritystoiminnan ja kolmannen sektorin toimijoiden toimintaedellytyksiä
• kehitetään tavoitteena työllisyyden merkittävä kohentuminen suhteessa vertailukaupunkeihin
• Erityishuomio kohdistetaan nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseen ja vaikuttavien toimenpiteiden löytymiseen
• Kunnallisveroprosentti pidetään kilpailukykyisenä suhteessa vertailukaupunkeihin
• Kaupungin talous tasapainotetaan siten, että viimeistään vuonna 2016 vuosikate on vähintään poistojen suuruinen eikä kokonaisvelka lisäänny
• Käyttömenojen suhteellinen kasvu pidetään vertailukaupunkien keskitasossa
• Talonrakennusinvestoinnit sopeutetaan seuraavan valtuustokauden aikana 80 Meuron investointiraamiin ja kunnallistekniikan – ja kadunrakennusinvestoinnit 50 Meuroon lisättynä maankäyttösopimus- ja investointituloilla. Sopeutus tehdään siten, että jo päätetyt tai käynnistyneet hankkeet toteutetaan suunnitelmien mukaisesti. Mahdollisista vuokrahankkeista päätetään erikseen erityisperusteluin. Uusi valtuusto linjaa seuraavien vuosien investointiohjelman.
• Laaditaan palvelustrategia vuoden 2013 aikana turvamaan ja ennakoimaan lisääntynyttä palvelujen tarvetta ja monimuotoisuutta. Valmistelutyö käynnistetään välittömästi.
• Johtamista kehitetään suunnitelmallisesti ja esimiestyötä tuetaan henkilöstö- ja talousosaamisen parantamiseksi
• Valtuustokauden alussa tehdään vastuualuekohtaiset tavoitetilat henkilöstömäärille. Henkilöstömäärän kehitys sidotaan asukasluvun kehitykseen
• Poliittista johtamista kehitetään luottamushenkilöiden toimintaedellytysten parantamiseksi

Jaakko Selin

Kirjoittaja on kaupunginhallituksen jäsen ja Kokoomuksen Jyväskylän valtuustoryhmän puheenjohtaja.

Ideoita Jyväskylän kehittämiseen OSA 2

Sateenvarjoon kirjoitettujen ideoiden purkaminen jatkuu. Nyt pohdin jyväskyläläisten ideoita julkisesta liikenteestä, sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisestä erityisesti ikäihmisten ja yrittäjyyden näkökulmasta sekä ideasta rakentaa ruokaravintola satamaan.

Julkinen liikenne, sen kilpailutus, rahoitus ja hinnoitteluperusteet ovat asioita, joiden tulee olla kaupunkilaisille avoimia. Joukkoliikenteen tulee olla kohtuuhintaista ja kaikkien kaupunkilaisten käytettävissä – erityisesti ikäihmisten, opiskelijoiden ja muiden asukkaiden, joilla ei ole välttämättä lainkaan mahdollisuutta ajaa omalla autollaan. Muutoinkin mielestäni kaikkia kaupungin asukkaita tulee rohkaista voimakkain toimenpitein lisäämään joukkoliikenteen käyttöä.

Nykyään Jyväskylän paikallisliikenne ei houkuttele tarpeeksi ihmisiä kulkemaan linja-autoilla. Aikataulut ja paikallisvuorojen saavutettavuus ovat asioita, jotka kaipaavat kipeästi parannuksia. Joissakin tapauksissa pitkilläkin välimatkoilla matkustaja on kävellen nopeammin perillä kuin linja-autolla. Tähän pitää saada muutos!

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kautta valtakunnan suurimman muutoksen edessä seuraavien vuosikymmenien aikana. Väestön ikääntyessä voimakkaasti on selvää, että suurimmat palvelusatsaukset niin taloudellisesti kuin henkilöstönkin kannalta tulee osoittaa ikäihmisten palveluihin. Samaan aikaan ei voi unohtaa muitakaan palveluiden tarvitsijoita. Julkinen palvelujärjestelmä ei kestä tätä muutosta ilman yksityisten palvelutuottajien ja kolmannen sektorin toimijoiden apua.

Toinen huolestuttava ilmiö Jyväskylässä (ja monilla muillakin paikkakunnilla) on jatkuva sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannuksien kasvu. Kustannuksien kasvu ei itsessään ole huolestuttava ilmiö, mutta jo monena vuonna tapahtunut talousarvion ylittäminen miljoonilla ja kymmenillä miljoonilla euroilla on. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat puun ja kuoren välissä. Palveluhaaste voisi olla eräs konkreettinen toimi ja liikahdus parempaan suuntaan. Toivotaan, että palveluhaaste etenee Jyväskylässä ilman aiheen tarpeetonta politisointia. Kaupunkilaisten parasta siinä ajetaan.

Viimeisenä ideana kirjoitan monessa eri yhteydessä esiin tulleesta ravintola-ideasta satamaan. Monet kaupunkilaiset viittaavat usein Kuopion sataman ravintoloihin, joista esimerkkeinä muun muassa Wanha Satama  ja Albatrossi. Esimerkiksi on noussut myös Lahden satama.

Lutakossa sijaitsevassa satamassa meillä on Jyväskylässä viihtyisä kahvila jo olemassa. Kahvilan terassi on kauniina ja aurinkoisina päivinä täynnä jyväskyläläisten lisäksi myös matkailijoita niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Se on vain ja ainoastaan positiivinen asia – eikä vähiten Jyväskylän imagolle ja vetovoimalle.

Imago ja vetovoima ovat tärkeitä asioita uusien potentiaalisten asukkaiden ja työpaikkojen kannalta. Pitkällä aikavälillä uudet asukkaat ja työpaikat tarkoittavat lisää verotuloja ja enemmän hyvinvointia koko Jyvässeudulle. Matkailuakin tulee kehittää samalta viivalta kuin sosiaali- ja terveyspalveluja tai julkista liikennettä. Yksi osa matkailua ja kaupunkimarkkinointia on kehittää pitkällä aikavälillä jonkinlaista ravintolaratkaisua Jyväskylän satamaan.

Kaikkien kehitysideoiden osalta tulee kuitenkin muistaa taloudelliset realiteetit ja Jyväskylän kaupunginkin haasteet talouden tasapainottamisessa. Samaan aikaan pitää pystyä huolehtimaan kaupunkilaisten hyvinvoinnista tässä päivässä ja mahdollisimman ennaltaehkäisevästi, kun pitkällä aikavälillä on kannustettava yrityksiä investoimaan Jyväskylään, jotta saisimme lisää työpaikkoja ja lisää jaettavaa yhteisestä hyvästä. Vaikea yhtälö, joka vaatii meidän kaikkien kaupunkilaisten panosta.

Lisää ideoita tulemme keräämään sateenvarjoihin pitkin kampanjaa. Kiitän jo näistä loistavista ajatuksista teitä kaikkia! Tämä on kunnallispolitiikkaa parhaimmillaan – konkreettisia edistysaskeleita kohti parempaa elinympäristöä.

Olli Marjalaakso
www.ahkeruus.fi 

Kirjoittaja on kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja ja kunnallisvaaliehdokas 2012.