torstai 19. helmikuuta 2015

NYT ON KOULUTUKSEN JA OSAAMISEN VUORO

Kilpailukykymme on kiinni osaajistamme. Suomi on ollut ja voi edelleen olla osaamisen mallimaa. Meillä on maailman parhaat opettajat. Mitä on tulevaisuuden mitattava osaaminen, ja kuinka tulemme Suomena sijoittumaan kansainvälisessä vertailussa? Osaamisvienti on kasvava mahdollisuutemme, kun poistamme sitä rajoittavat lainsäädännön esteet.

Tarvitsemme rakenteiden uudistamista terveen talouden, koulutuksen laadun ja järjestäjäverkon sekä ikäluokkien koon näkökulmista. Hallintomallien tulee joustaa, jotta voimme poistaa organisaatioiden välistä päällekkäisyyttä eikä katvealueita jäisi. Tarvitaan rohkeita hallintomallien muutoksia. Näin voimme pitää huolta nuortemme mahdollisuudesta toisen asteen opintoihin (lukio ja ammatillinen) riittävän lähellä kotia.
"Tarvitaan rohkeita hallintomallien muutoksia."
Emme saa unohtaa aikuisia oppijoita. Oppisopimus ja koulutussopimusmalli ovat mahdollisuus työelämän uudistumiseen ja moniosaajien tarpeeseen. Kaikille koulutuksenjärjestäjille kohdistuvan juustohöylän on oltava viimeinen vaihtoehto muutosten toteuttamiseen. Yhteistyön tiivistäminen ja opetusteknologian kuten etäopetuksen hyödyntäminen ovat tärkeitä varmistettaessa koulutuksen ulottuminen kaikille suomalaisille. 

Korkeakoulujemme erikoistuminen on tärkeää ollaksemme kansainvälisesti kilpailukykyinen. Hallitus päätti pääomittaa korkeakouluja 75 miljoonalla eurolla. Se on viesti tutkimukseen ja kehittämiseen panostamisesta. Tulevaisuuden työt ja ammatit sijoittunevat enenevissä määrin bio-, metsä-, digi-, ja cleantech-osaamiseen, uusiutuvan energian ja innovaatioiden pariin sekä perinteisten ammattien rajapinnoille. Suomen tulee löytää vahvuus niistä tulevaisuuden aloista ja osaajien tarpeesta, joita koneet eivät voi korvata. Luovuus korostuu. Tarvitsemme nykyistä monimuotoisempaa osaamista muun muassa hoiva- ja opetusalalle. Koulutuspolitiikkamme ei saa olla ailahtelevaa. Näkökulman tulee ulottua riittävän kauas. Uusia pedagogisia toimintatapoja ja syvempää työelämän ja koulutuksen yhteistyötä tarvitaan.
"Koulutuspolitiikkamme ei saa olla ailahtelevaa. Näkökulman tulee ulottua riittävän kauas."
Perheiden hyvinvointi syntyy koulutuksesta, osaamisesta ja uudistuvasta työstä. Lapsille, nuorille ja aikuisille tulee tarjota vaihtoehtoja omien oppimis- ja urapolkujen rakentamiseen, yksilölliseen tukeen ja opiskelijahuoltoon. Nyt on koulutuksen ja osaamisen vuoro.


Pauliina Holm

eduskuntavaaliehdokas, kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen, maakuntavaltuutettu (kok.)

koulutuspäällikkö, FM



maanantai 16. helmikuuta 2015

LUKIOIDEN RAHOITUS ON TURVATTAVA

Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestö 17.2.2015

Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestö on huolissaan lukioiden rahoituksesta. Jotta voisimme kääntää suomalaisten osaamisen uuteen nousuun, on panostettava erityisesti lukioihin, jotka toimivat väylänä jatko-opintoihin.

Vastuu opetustoimen rahoituksesta ja koulujen rakentamisesta jakautuu valtion ja paikallisten koulutuksen järjestäjien kesken. Paikalliset koulutuksen järjestäjät saavat valtionosuutta oppilaitosten perustamis- ja käyttökustannuksiin. Vuonna 2015 lukioiden keskimääräinen valtionosuuden yksikköhinta/ oppilas on 6004,53 euroa, kun se vuonna 2014 oli 6425,98 e/ oppilas. Vastaavasti ammatillisen koulutuksen keskimääräinen valtionosuus / oppilas vuonna 2015 on 10 782,42, kun se vuonna 2014 oli 10 970,06.

Lukiokoulutuksen rahoitusta on vuoden 2015 alusta siis vähennetty 421,45 euroa/ oppilas eli 6,6%, mikä on selvästi enemmän kuin ammatillisen koulutuksen vähennys 187,64 euroa/ oppilas eli1,7%. Jo tehtyjen vähennysten lisäksi vuoden 2016 alusta on suunnitelmissa pienentää toisen asteen valtionosuutta 260 ME.

”Lukiokoulutuksesta ei voi enää säästää. Lukiokoulutus tulee rinnastaa ammatillisten oppilaitosten yhteiskunnallisten ja kaupallisten tutkintojen kanssa samalle rahoituksen tasolle. Tarvitsemme uutta nousua, nuoremme tarvitsevat laadukasta opetusta!” toteaa kunnallisjärjestön puheenjohtaja Eeva-Kaisa Rouhiainen.


perjantai 13. helmikuuta 2015

Ei korkeakoulujen yhdistämiselle – kyllä yhteistyön lisäämiselle

Yksi suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuuksista on niin sanottu duaalimalli, eli kaksi erimuotoista korkeakoulujärjestelmää. Pääministeri Alexander Stubb kannattaa joustavan yhteistyön lisäämistä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä, mutta ei korkeakoulujen yhdistämistä (HS 30.1.15). Olen samaa mieltä. Yhdyn myös monesti kuultuun näkemykseen, että erityisesti nyt painiessamme heikon talouden kanssa, mikään ei sinänsä saa olla pyhää. Meidän on aidosti tutkittava kaikki mahdollisuudet, kuinka voimme tuottaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut taloudellisesti kestävällä tavalla, mutta samalla laadukkaasti. Tämän sanottuani, on silti vaikea nähdä miten tiedepainotteisten korkeakoulujen eli yliopistojen ja työelämäpainotteisten korkeakoulujen eli ammattikorkeakoulujen yhdistäminen olisi hyödyllistä. Vaikka hallintojen yhdistämisellä voitaisiin saada joitain säästöjä, kahden perustehtävältään erilaisen koulutuksen järjestäminen kokonaan saman katon alla, vaatisi onnistuakseen silti aikamoisen hallintohimmelin. Samalla on vaarana, että ammattikorkeakouluista tulee entistä enemmän yliopiston maisteriohjelmaan valmistava koulutus, jota varten niitä ei ole luotu.
 "Meidän on aidosti tutkittava kaikki mahdollisuudet, kuinka voimme tuottaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut taloudellisesti kestävällä tavalla, mutta samalla laadukkaasti."
Koulutusjärjestelmämme on silti kyettävä pysymään nykyajassa, enkä puolusta muuttumattomuutta. Yliopistojemme on erikoistuttava tulevaisuudessa entistä enemmän. Suomen kokoisessa maassa ei ole järkevää pyrkiä tuottamaan useamman alan tutkimusta useassa eri paikassa. Tilannetta on järkeistettävä. Tällä en tarkoita sitä, että yhtä tieteenalaa saa harjoittaa ainoastaan yhdessä paikassa, vaikka se Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan esimerkin mukaisesti voisi hyvin toimia. Meidän on pyrittävä irti yliopistojemme keskinäisestä kilpailusta ja tavoiteltava tutkimuksen ja opetuksen kansainvälistä tasoa. Jokaisen suomalaisen yliopiston vaikutus oman kaupunkinsa elinvoimaisuuteen on kiistaton, minkä vuoksi suhtaudun nuivasti yliopistojen lakkautuksiin. Yliopistojen määrää ja niissä tarjottavien tieteenalojen harjoittamista täytyy kuitenkin pystyä katsomaan avoimesti ja kriittisesti. On aiheellista miettiä joissakin tapauksissa keskittämisratkaisuja. Iso yliopisto ei saa olla itseisarvo, sillä pienempikin yliopisto voi toimia tehokkaasti, kunhan se ei yritä tarjota ja tuottaa kaikkea kaikille.
"Iso yliopisto ei saa olla itseisarvo, sillä pienempikin yliopisto voi toimia tehokkaasti, kunhan se ei yritä tarjota ja tuottaa kaikkea kaikille."
Ammattikorkeakoulujen lukumäärää on jo tarkasteltu, ja kenttään on tehty muutoksia. Myös annettavan opetuksen laatu ja tavoitteet täytyy pitää suurennuslasin alla. Työelämäpainotteisten korkeakoulujen pitää pystyä reagoimaan tiedepainotteisia nopeammin jatkuvasti muuttuvaan yhteiskuntaan. Ne eivät voi jäädä lepäilemään laakereilleen työelämän tarpeiden muuttuessa, sillä vain yhteistyö elinkeinoelämän kanssa mahdollistaa koulutuksen hyödyllisyyden opiskelijoille.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tehtävien eroista huolimatta yhteistyötä korkeakoulujen välillä on lisättävä. Jyväskylässä olemme edelläkävijöitä kahden korkeakoulun opiskelijoiden liikuntapalvelujen yhdistämisessä. Samalla liikuntatarralla opiskelija saavuttaa sekä ammattikorkeakoulun että yliopiston laadukkaat liikuntapalvelut. Tulevaisuudessa yhteistyötä on järkevää tarkastella esimerkiksi koulutusviennin, yhteisten tilojen, opiskelijoiden terveydenhuollon ja myös osittain hallinnon saralla.    

Toivon ja uskon, että Suomi on myös tulevaisuudessa osaamisen ja oppimisen mallimaa.





Caius Forsberg

eduskuntavaaliehdokas (kok.), liikuntatieteiden opiskelija