Onko työn tekemisen muodolla väliä?

Suomi elää työstä. Mielekästä työtä tekevä ihminen on onnellisempi, luo itselleen hyvinvointia ja jaksaa uskoa huomiseen. Työtä meillä riittää, mutta työn tekemisen muotoja pitää vain tarkastella uudesta näkökulmasta.

Meidän ei pidä enää vastakkain asetella työllistämistä ja työn tekemistä muilla tavoilla. Ihmisten työnsaantimahdollisuuksien vuoksi myös itsensä työllistäminen on yhä tärkeämpi toimintamalli tehdä töitä.  Työtä voi tehdä yrittäjänä, yhtiössä, yhdistyksessä, osuuskunnassa ja työntekijänä. Kaikki työ on yhtälailla arvokasta tekijälle sekä yhteiskunnallemme.

Itsensätyöllistäminen on siis tehtävä helpommaksi: vähemmän byrokratiaa ja parempi sosiaaliturva, suoja pahan päivän varalle. Tällä hetkellä yrittäjäksi alkanut putoaa käytännössä kokonaan pois sosiaaliturvasta, mutta siitäkin huolimatta hän haluaa yrittää ja tehdä työtä! Sosiaaliturvaa olisi oltava etenkin taloudellisesti heikkoina aikoina tai muina hetkinä, joita elämässä väistämättä toisinaan tulee, pyytämättä ja yllättäen.

Mantra työllistämiseen kannustamisesta ei auta, kun kannustimet ovat onnettomia ja nykyinen AY-lainsäädäntö järkyttävän kankea tämän hetken maailmaan nähden. Emme elää enää teollisuusyhteiskunnassa.

YT-neuvotteluiden tuloksena syntynyttä massatyöttömyyttä tulisi purkaa helpottamalla mikroyrittäjyyttä, itsensä työllistämistä. Työtä olisi tarjolla, mutta pienyritykset eivät uskalla työllistää.

Yrittäjyyden onnistumisen mitta ei saisi olla vain se, kuinka paljon yritys pystyy työllistämään ihmisiä. Ikään kuin työllistäminen olisi ainoa oleellinen asia yhteiskunnassamme. Yrityksen tärkein tehtävä on tehdä voittoa ja siksi myös menestyvä yksinyrittäjä on aarre yhteiskunnalle. Oleellisempaa lienee työn tekeminen ja itsensä sekä perheensä elättäminen ja sitä kautta verojen maksaminen.

Työllistämisen ja mikroyrittäjyyden vastakkainasettelun aika on ohi.

Myös ne pirunpienet yritykset joskus kasvavat kun edellytykset ovat kunnossa ja lisäksi verkottuneet yksinyrittäjät työllistävät toinen toisiaan ja antavat näin toisilleen työtä.

Me kuljemme kohti yhteiskuntaa, jossa itsensä työllistäminen yrittäjänä on yhä useammalle arkipäivää. Työtä voi siis tehdä monella tavalla, kun vain tulemme pois laatikoistamme ja ajattelemme samat asiat uudella tavalla rohkeasti. Työllistäviä yrityksiäkin tarvitaan, niitä on ja tulee olemaan, mutta vastakkainasettelu näille kahdelle vaihtoehdolle on nähdäkseni täysin turhaa.  Jokaiselle, jolla on halua tehdä, tulee antaa vapaus tehdä.

Annetaan siis kaikille vapaus tehdä ja ansaita, maksaa veroja ja olla onnellinen. Ilman tarpeetonta, kallista ja kankeaa byrokratiaa!

Sanna Jylänki, 

yrittäjä, yrittäjäaktiivi 

 

Kirjoittaja on yrityssparraaja, yrittäjä yrityksessään Redesan Oy:ssä. Sanna on aktiivinen toimija monessa roolissa. Hän istuu Jyväskylän kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnassa sekä ympäristö- ja terveysjaostossa. Lisäksi hän toimii Jyväskylän Seudun Yrittäjä Kokoomuksen hallituksessa sekä monessa muussa yhdistyksessä aktiivina. Sannan erityiosaamisalue on yrittäjyys, etenkin yksinyrittäjyys.

Päättäjän tulevaisuuden aakkoset

Tuleva lukuvuosi tuo muutoksia eri ikäisille oppijoille ja kuntapäättäjille. Miten maakunta- ja soteuudistus etenee? Mikä on tulevaisuuden kunta ja miten päätöksenteko organisoidaan? Miten ennaltaehkäisevät palvelut järjestetään? Mikä on sivistyksen rooli? Tulevaisuuden aakkosia tarvitaan valtuustoissa, lautakunnissa ja kansalaiskeskusteluissa.

Ammatillinen koulutus. Mitä tutkintoja tulevaisuudessa? Miten rahoitus käytännössä toteutuu? Mistä nuorille töitä? Miten panostamme ohjaukseen? Mikä on tulevaisuuden koulutuksenjärjestäjäverkosto?

Budjetti. Miten talousarvio rakentuu yli puolen verotuloista ja 2/3 valtionosuuksista siirtyessä maakuntiin? Miten tavoitteet ja mittarit tulisi olla talousarvioon kirjattuna?

Controller. Mitä controller tekee kunnissa ja liikelaitoksissa?

Digiloikka. Digitalisaation mahdollisuudet eri palvelujen toteuttamisessa? Oppijoiden ja opettajien valmiudet digiloikkaan? Mitä ohjelmistoja tarvitaan? Miten osaaminen varmistetaan?

Ennaltaehkäisevät palvelut. Miten ennakoimme ja vastaamme perheiden erilaisiin tarpeisiin kokonaisvaltaisesti? Varmistammehan valinnanmahdollisuuden palveluiden toteutuksessa?

Fakta. Tehdäänkö päätöksiä järjellä vai tunteella? Miten tiedolla johtamista tulisi kehittää?

Gäppi. Miten ylitämme mahdollisia kuiluja päättäjien, viranhaltijoiden, valmistelun, toteutuksen,  organisaatioiden ja asukkaiden välillä?

HYVINVOINTI.

Ikäihmiset. Minkälaisia asumismuotoja ja tukea tarjoamme ikääntyville? Miten arvostamme vanhenevan väestön osaamista? Miten palveluita tulisi järjestää?

Jaostot. Toimisiko jaostomalli kaupunginhallituksessa ja lautakunnissa? Miten konserniohjausta, kiinteistöjä ja elinkeinopolitiikkaa ohjataan?

Kulttuuri. Emmehän unohda kulttuurin, kuten musiikin, hyvinvointivaikutuksia ja merkitystä oppimiselle, ilmaisulle ja osallisuudelle?

Liikunta. Tunnetaanhan Jyväskylä jatkossakin liikunta- ja kulttuurikaupunkina? Eihän harrastusmaksut ja -paikat katoa perheiden ulottumattomiin?

Maakuntamalli. Miten malli madaltaa byrokratiaa ja vähentää kuluja? Mikä on kuntien rooli ja vaikutusmahdollisuus palveluihin tulevaisuudessa?  

Nuoret. Emmehän unohda nuorten palveluita, harrastus - ja vaikutusmahdollisuuksia tulevaisuuden kunnissa ja maakunnissa?

Opetussuunnitelma. Mitä mahdollisuuksia ja yhteistyötä uudistetut opsit tuovat? Mikä on arvioinnin rooli ja miten sitä kehitetään?

Palveluseteli. Miten erilaisten perheiden tarpeita ja valintoja huomioidaan? Miten palvelut toteutetaan laadukkaasti yritysten ja julkisten yhteistyöllä?

Que vadis?

Reformi. Keskitymmehän uudistusten myllerryksessä keskeisiin asioihin?

SIVISTYS.

Työterveyshuolto. Miten järjestetään työntekijän ja työnantajan tarpeet huomioiden, kokonaisvaltaisesti ja kustannustehokkaasti? Mitä muutoksia lakimuutos tarkoittaa jo lähitulevaisuudessa?

Uudistushaluisuus. Eihän tuijoteta liikaa peruutuspeileihin? Tunnistetaanko vahvuudet ja heikkoudet?

Veroprosentti. Ainako tästä kiistellään? Muistetaanhan kilpailukyky ja asukkaiden ostovoima?

WhatsApp. Osaavatko myös päättäjät hyödyntää sosiaalista mediaa ja sähköisiä järjestelmiä ja tehostaa toimintaa?

X-sukupolvi. Mistä identiteettimme rakentuu tänään? Mitä tämän päivän nuoret arvostavat, mitä tulevaisuudelta odottavat?

Yrittäjämyönteisyys. Muistammehan edistää yrittäjyyttä ja uusia työpaikkoja päätöksenteossa?

Zzzzz. Nukkuako vai olla hereillä seuraavissa vaaleissa?

Äidit. Miten sovittaa työ ja perhe? Miten palvelut tukevat äitien mahdollisuutta työskentelyyn?

Ö-mappi. Mitä valintoja meidän on tehtävä? Mikä muuttuu ja siirtyykö jotain pois?

Pauliina Holm,

kaupunginhallituksen ja- valtuuston jäsen

Kokoomuksen valtuustoryhmän varapuheenjohtaja

maakuntavaltuutettu, maakuntahallituksen varajäsen

koulutuspäällikkö

Täältä biotalouteen!

Näin kesämökin keittiössä katsellessa puhtaan järven sateen vihmomaa pintaa, tuntee olevansa kaukana niintä globaaleista ongelmista, jotka tulevat ajamaan yhteiskunnan varsin suuriin muutoksiin. Mutta internetin kautta saavutettavissa oleva uutisvirta pitää huolen myös mökkiläisen tietotasosta.

Ihmiskunnan vuosisatoja harjoittamasta lyhytnäköisestä yhteiskunnallisesta toiminnasta aiheutuva nykyisin näköpiirissä odottava 4U:n tulevaisuusnäkymä (Unsustainable, Unstable, Unfair, Unhappy) aiheuttaa myös Suomelle tarpeen muuttaa toimintamallejaan. Tulevaisuudessa yhteiskunnan kaikki aktiviteetit pitää järjestää toimimaan biotalouden periaatteiden mukaisesti. Biotalous on laaja-alainen reaalitaloudellinen malli, jolla pyritään ylläpitämään taloudellista aktiviteettia ja hyvinvointia ylikäyttämättä mitään luonnon tarjoamista ekosysteemipalveluista. Biotaloudessa kehitetään liiketaloudellisia menetelmiä tuottaa ihmiskunnan tarvitsemia hyödykkeitä ja palveluja pitkällä aikavälillä kestävästi. Biotaloudessa korvataan erityisesti uusiutumattomien raaka-aineiden käyttöä uusiutuvilla raaka-aineilla ja raaka-ainekierrossa pyritään 100 % kierrätykseen liiketaloudellisin perustein.

Biotalous, tai katsantokannasta riippuen kiertotalous, on hankala kokonaisuus mieltää sellaisille henkilöille, jotka ovat tottuneet katsomaan asioita organisaatioiden, toimialojen tai vielä rajatummin, toimintojen kautta. Tästä syystä Jyvässeudun Yrittäjäkokoomus järjesti helmikuussa 2016 Kierto- ja biotalous liiketoimintana – seminaarin, jossa käytiin läpi biotalouden tavoitekentän kokonaisuutta ja tämän synnyttämän uuden toimintaympäristön liiketaloudellisia mahdollisuuksia. On selvää, että biotaloutta täytyy sen laaja-alaisuuden takia tarkastella arvoketjujen sijasta arvoverkkoina ja toimialasta sekä yksittäisistä yrityksistä laajempina kokonaisuuksina. Biotalous tulee synnyttämään paljon uusia tehtäviä ja toimintoja, joissa toimialojen raja-aidat ylittyvät ja ne sekoittuvat.

Lämmön- ja sähkönyhteistuotanto oli aikoinaan merkittävä biotalouden innovaatio, joka on tuottanut yhteiskunnallemme paljon kilpailukykyä ja myös asuinmukavuutta vuosikymmenten aikana. Se yhdisti erityisesti teollisuuden sähkön tarpeen ja asumisen tarvitseman lämmön tarpeen uudeksi teollisuuden muodoksi nykyiseksi energiateollisuudeksi. Pitkään ovat myös teollisuuden prosessien (esim. metsäteollisuuden) sivutuotteena syntyvät sähkö ja lämpö olleet merkittäviä resursseja Suomen yhteiskunnalle, korvaten tuontienergian tarvetta. Nykyään kuitenkin energiateollisuus elää historiansa voimakkainta muutostilannetta, missä ei enää ole kyse suunnitelmallisesta jatkuvasta energian tarpeesta ja sen täyttämisestä, vaan ajallisen kysynnän ja tuotannon kohtaamattomuudesta, mikä on ajanut Fingridin julistamaan 17.5.2016 tiedotteessaan, että ” Sähkömarkkinat ovat korjauksen tarpeessa”. Sähköä tarvitaan teollisuuden, yhteiskunnan ja kotitalouksien tarpeisiin erilailla eri ajankohtina, vuorokauden, arki- tai pyhäpäivän sekä vuodenajan ja säätilan suhteen. Lämpöä tarvitaan lähinnä ulkolämpötilan mukaan, mikä ei aina palvele yhteistuotantoa. Mutta suurempi ongelma on pitkään jatkunut energian alhainen hinta ja sen seurauksena tapahtunut säädettävissä olevan sähköntuotantokapasiteetin muuttuminen kannattamattomiksi tuotantomuodoiksi samalla kun tuuli- ja aurinkoenergia tuottavat tuettuina tuotantomuotoina verkkoon sähköä juuri sillä hetkellä kun tuulee tai paistaa, kysymättä kulutustarpeentilannetta.

Kokonaisuudessaan sähköntuotanto on siirtymässä tilanteeseen, jossa täytyy kehittää uusia liiketoimintamalleja ja tuotanto- tai varastointimenetelmiä, joilla pidetään sähkönjakelu pystyssä ja kulutustarpeet tyydytettyinä vaikeissakin tilanteissa. Koska tätä ei vielä ole tehty, tulee talvi 2016–17 olemaan erittäin hankala sähköverkolle, ja ehkä vain valtakunnallinen jakeluhäiriö tulee nostamaan poliittisen ja energiayritysten päätöksentekohalun sille tasolle, että tarvittaviin toimenpiteisiin ja investointeihin ryhdytään. Ehkä tähän pääsevät mukaan myös sellaiset pk-yritykset, joka ei ole suuryritysten kaltainen sähkötasevastaava ja joka voi hyödyntää omaa hajautettua sähköntuotanto- tai varastointikykyään. Jatkossa myös niin paljon hyvinvointia tuottanutta CHP – kapasiteettia on sähköntuotannon kannattamattomuuden takia muutettava joko pelkäksi lämmön tuotannoksi tai mieluummin uudenlaiseksi yhteistuotannoksi, jossa tehdään biotalouden periaatteiden mukaisesti bioraaka-aineesta mahdollisimman korkean lisäarvon tuotteita lämmön lisäksi.

Jyväskylän valtuustolle esiteltiin 30.5.2016 ”Energiaviisas Jyväskylä -toimintasuunnitelma” yhdessä Jyväskylän energiatase 2014 kanssa. Otsikon pohjalta odotin todellista toimintasuunnitelmaa toimenpiteiden, aikataulujen ja vastuutahojen kanssa. Saimme sekalaisen kasan keskenään ristiriitaisia tavoitteita, perustelemattomia yksittäisiä toimenpide ehdotuksia, joiden kustannuksia tai tehokkuutta ei ollut mitenkään arvioitu. Ymmärrän tehtävän vaikeuden, koska todellisen toimintasuunnitelman rakentamiseen tarvitaan aivan toisen luokan kokonaisuuden ymmärtämistä ja se pitää tehdä yhteistyössä energia- ja muun teollisuuden kanssa, mutta tällaisena toimintasuunnitelmasta paljastuu vain asiantuntemattomuus ja väärä käsitys siitä, että biotalous tulee tarkoittamaan lisämaksuja ja epämukavuutta ja sen voi hoitaa vain yhteiskunnallisen päätöksenteon ehdoin. Esimerkiksi toimintasuunnitelman tavoitteet uusiutuvan ja omavaraisen paikallisen sähköntuotannon lisäämiseksi eivät ole liiketaloudellisesti tai edes julkistaloudellisesti järkeviä näkyvissä olevan pitkäaikaisen markkinatilanteen suhteen. Ja jos yksityisautoilua aletaan rajoittaa kaupungin keinoin, on se merkittävä uusi kaupunkilaisten elämään puuttuva ja taloudellista aktiviteettia haittaava yksipuolinen päätös, kun sen sijasta voitaisiin käyttää biotalouden keinoja siitä aiheutuvien päästöjen pienentämiseksi.

Tämä asia pitäisi oikeasti käsitellä paljon korkeammalla päätöksenteon portaalla, ennen kuin se asetetaan Energiaviisas Jyväskylä – toimintasuunnitelman tavoitteeksi. Kaukolämmön tuotannossa kannattaa tavoitteet asettaa uuden biotalouden teknologian hyödyntämiseen, mikä kyllä tarkoittaa fossiilittomuutta ja hiilineutraaliutta. mutta tätä ei ratkaista aikaisemmin tehtyjen ratkaisujen (Keljonlahden investointi) takia yksittäisenä asiana. Asiantuntemuksen, yritysten ja teollisuuden, sekä markkinoiden tuntemus toisi tällekin resurssiviisauden alueelle kaivattavaa uskottavuutta ja toteutumismahdollisuutta, tällä suunnitelmalla niitä ei ole. Tyytymättömyyttä ”toimintasuunnitelmaan” lisää edelleen se jaettu tieto, että se syntyi 150 k€:n PLEEC – projektin tuloksena, sillä rahalla olisin odottanut uudempaa, asiantuntevampaa ja laajempaa näkökulmaa tähän asiaan.

Ehkä sateinen kesäpäivä synnytti hieman pilvisemmän blogikirjoituksen, mutta kuten kaikki tiedämme, kaikilla pilvillä on hopeareunus. 

Petri Nyberg

Jyvässeudun Yrittäjäkokoomus ry:n puheenjohtaja

DI, Yrittäjä

Euroopan unionin tarve ja tulevaisuus maailmanpolitiikassa

Historia osoittaa, että valtiojärjestelmät kehkeytyvät, kasvavat ja lopulta lakastuvat, klassisena esimerkkinä muinainen Rooman suurvalta. Euroopan unioni ei ole lakastumisvaiheessa.

Euroopan unioni on konstruktiona, muodostelmana, demokratian edelläkävijänä ja eurooppalaisen kulttuurin edustajana maailmassa aivan ainutlaatuinen. Taloudellisia matalasuhdanteita on modernissa maailmassa toistuvasti. Kurssit nousevat ja laskevat ja taloustieteilijät ihmettelevät. Niinpä finanssipoliittisten rakenteiden ongelmat ja talouden lamatilat täyttävät politiikan agendan. Mutta tästä ei voi päätellä, että EU olisi tuhoamassa itsensä.

EU:n roolia maailmanpolitiikassa heikentää se tosiasia, että useat valtiot EU:ssa ovat olleet siirtomaaisäntiä. Tuosta kaudesta on jäänyt ennakkoluuloisia jäämiä ja kehittyvien maapallon osien ja kehittyvien maiden ajattelussa nuo jäämät tulevat esiin. Samaten: mikäli Suomi esitetään osana EU:ta, nuo jäämät tulevat esiin. Tarvitsemme omaa Suomen EU-politiikkaa.

EU:ta tutkivat nuoren polven tutkijat (katso mm. Whitman, Robert,ed.) lähtevät liikkeelle EU:n itsetunnosta. Mikäli toimija aikoo saavuttaa jotain, toimijan on oltava vahvasti tietoinen siitä, mitä haluaa. Näin EU:ssa tutkijoiden mukaan ei ole. Suomalaisessa mediassa asia esitetään siten, että visionäärit puuttuvat. Lähihistoriamme on ollut omiaan tuottamaan pyörittäjiä eikä visionäärejä.

EU:n tilanne on kuitenkin hyvin erilainen verrattuna toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, jolloin Hiili- ja teräsunionista kehkeytyi EEC, siitä EY ja lopulta Maastrichtin sopimuksen kautta nykyinen EU. Burgessin mukaan (2009) ennen nyt tuntemiemme instituutioiden syntymistä federalistisia aatteita levittivät ajattelijat kuten Spinelli Italiassa, Jean Monnet Ranskassa sekä proudhonilaisuus. Nuo federatiiviset virtaukset levittivät Ranskan vallankumouksen Jean Bodinin federaalista ideaa hänen kirjassaan Les Six Livres de la Republique (1576). Federaalisuus, federalismin ja konfederaation ajatukset liittyivät eurooppalaisessa ajatusmaailmassa valtion muodostumisen periaatteisiin, mutta myös ihmisen, yksilön oikeuksiin ja yhteisön ja ihmisen suhteen kehittymiseen yhteiskunnassa ja valtiossa.  

Miten tästä eteenpäin?

Mitä siis tarvitaan? Lissabonin sopimuksen myötä EU:hun on synnytetty ulkoministeriys, jopa presidenttiys, jotta tiedetään, kenelle presidentti (Barack Obama) halutessaan voi soittaa. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen pilari on saanut tilaa kylmän sodan loputtua. Raha- ja finassipolitiikan sääntelyyn on saatu lisää toiminnallisia elementtejä jopa vastoin perussopimusten lausumia. Pankkiunioni on perusteiltaan synnytetty. Olisi aika katsoa Lissabonin sopimuksen yli vielä selkeämpään rakenteeseen, mitä kautta EU:n roolin vahvistuminen maailmanpolitiikassa voisi tapahtua.

Maailmanpolitiikassa voidaan vallankäyttökeinoina lähestyä ensinnä militaristisesti. Militaristinen vallankäyttö on historian leipätarina: se on USA:n ehdotonta vahvuusaluetta aina näihin päiviin asti. Myös NATO edustaa tätä vallankäyttötapaa. Lähihistoriaa mukaillen militaristisella voimalla lunastetaan turvallisuusdoktriini. Toiseksi voidaan kilpailla taloudella. Nousussa ovat Kiina, Brics-maat, Intia, jopa Afrikka. Ilman WTC-tornien kaatumista tällä kilpailun sektorilla oltaisiin vielä pidemmällä kuin nyt.

Kolmanneksi EU-tutkijat (katso Whitman) puhuvat normatiivisesta vallasta, missä ei käytetä aseellisia pakkokeinoja eikä edes pakottavaa taloudellista valtaa. Tätä ehdotetaan Euroopan unionin lähestymistrategiaksi suhteessa maailmanpolitiikkaan.  

YK, EU ja NATO

Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi toisen maailmansodan jälkeen 1948 Ihmisoikeuksien julistuksen, mistä kehitettiin kansainvälispoliittinen työkalu Ihmisoikeuksien sopimus. Tuolloinen näky lähti siitä, että ihmisoikeudet toteutuvat ajan mittaan. YK on ajanut näitä oikeuksia sittemmin systemaattisesti sosiaalisia, koulutuksellisia ja hyvinvoinnin tasa-arvon ohjelmia toteuttamalla. Nämä ohjelmat YK:n yleiskokous on hyväksynyt. Viime vuosina ekologiset ja ilmastonmuutokseen liittyvät kysymyksenasettelut ovat tulleet ohjelmiin mukaan. Tuloksia on myös tullut: maailman köyhyys on dramaattisesti vähentynyt.

Tämä työ ei ole mediaseksikästä etusivukamaa, eikä anna poliittiselle uralle nopeita irtopisteitä.

Yhdistyneiden kansakuntien medianäkyvin työsarka on turvallisuusneuvostossa hyväksyttävät rauhaan tähtäävät toimet. Ne ovat monesti suorastaan mahdottomia tehtäviä, eikä yksimielisyyteen valtioiden kesken päästä. Tästä esimerkkinä on Syyrian kysymys.

Ellei YK:n työtä tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden levittämiseksi ymmärretä ja tuoda esille, ei olla ymmärretty YK:n tuomia valtavia kehitysaskelia ihmiskunnan tasa-arvoistamiseksi.

 Tuota työtä ei pysty tekemään mikään muu organisaatio, ei ainakaan NATO, kylmän sodan aikana syntynyt sotilasliitto. Kun kahtiajakoisuus on kylmän sodan jälkeen lientynyt, NATOkaan ei silti ole enää entisensä. NATO voi tukea YK:n asettamia tavoitteita voimapolitiikalla, mikäli niin päätetään ja on toteutettukin mm. Kosovon tapauksessa. NATO on myös muutostilassa. YK:n sosiaalisia tehtäviä NATO ei korvaa.

YK:n ihmisoikeuksien julistuksen toteutuminen näkyy arabikeväässä ja sen jatkoissa kuten mm. Tunisian naisten taikka Syyrian katastrofaalisessa tilanteessa. Ihmisoikeuksien trendin toteutumista nuokaan esimerkit eivät tule estämään.

Tässä on juuri EU:n tulevaisuustehtävä: voimatoimien sijasta demokratian, kansalaisoikeuksien, tasa-arvon, normatiivisten välineiden käyttöönoton suosiminen, ihmisoikeudet ja tasa-arvo. Sopimuksellisuus ei lannistaminen, aktiivisuuden alhaalta ylöspäin kohoava trendi yhteiskuntarakentamisessa, vastavuoroisuus, toistensa sietäminen, sopimuksellisuus ja autonomia mm. ovat olleet eurooppalaisen federaatioteorian substanssissa alusta lähtien. Tässä ovat visiot: tarvitaan niiden toteuttamista.

 Entä sitten Suomi? Korkean koulutuksemme kansainvälisen tunnettuuden, teknisen kehityksen korkean vaiheen ja puhtaan ilmastoteknologian moninaisten hankkeiden mm. kautta Suomi voi profiloitua tärkeäksi kansainvälispoliittiseksi toimijaksi EU-maana.

Arja Sahlberg,
YTT
Jyväskylän kokoomusnaisten sihteeri 
Kansallisen kokoomuksen kv. politiikan vaikuttajaryhmän jäsen