keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Jos ei ole helppoa työttömällä, niin ei ole työantajallakaan



Ilolla tervehdin uudistusta, kun työnvälitys siirtyy pois valtiolta. Muutoksen taustalla on nykymuotoisen työnvälityksen tehottomuus ja valtiovallan haluttomuus lisätä määrärahoja. Vuonna 2019 siirrytään työnvälityksessä monituottajamalliin, jolloin työnvälityspalveluiden tuottaja voi olla kunta, yksityinen tai kolmas sektori.
Ongelmaksi varmasti nousee mm. tietosuoja, kun TE-toimisto ei ainakaan toistaiseksi voi antaa henkilötietoja eteenpäin, karenssien määrittely sekä palveluiden laatu ja luotettavuus. Palvelualttiutta uskon kuitenkin löytyvän aiempaa enemmän, sillä ihan pienistä rahasummista ei työnvälityspalveluissa ole kyse.
Kesällä otin yhteyttä paikalliseen TE-toimistoon, kun olin vailla uutta työntekijää. Laitoin heille tiedon tarpeestamme ja laadin kuvauksen tehtävästä ja toiveistamme työntekijän suhteen. Useamman viikon mittainen hakuaika päättyi, emmekä olleet saaneet yhtään hakemusta. Kesälomalla käväisi kyllä mielessä, että eikö todella Jyvässeudulta löydy yhtään toimistotyöstä kiinnostunutta, palkkatukeen oikeutettua henkilöä. Edellisen kerran vajaat neljä vuotta sitten sain vastaavaan tehtävään kymmeniä hakemuksia. Hakupäivän jälkeen laitoin palautetta työnvälityspalveluun, sekä johtajalle. Kukaan ei vastannut koskaan sähköpostiini, mutta muutaman päivän päästä sain ensimmäisen hakemuksen, joten saatoin päätellä, että asialle on vihdoin tehty jotain ja hakuaikaa jatkettiin. No, saimme hyvän työntekijän – hänen omasta aloitteestaan. Hän oli löytänyt työpaikan facebook-sivuiltamme. Kaksi haastattelemaani työnhakijaa kertoivat, että heille oli annettu työttömäksi ilmoittautuessaan päivämäärä, milloin heille soitettaisiin ja kartoitettaisiin työnhaun tilanne uudelleen, mutta kummallekaan ei kukaan ollut koskaan soittanut.
Jälkikäteen tuli TE-toimistosta kysely voivatko poistaa työpaikan tiedostoistaan hakuajan jo umpeuduttua. Tuohon vastasin, että kiitos, tehkää näin ja kerroin tyytymättömyyteni heidän palveluihinsa. Pian sen jälkeen sain kuin sainkin sähköpostin palvelujohtajalta jossa hän kertoi, että palkkatuen tavoitteena on edistää henkilöiden työllistymistä avoimille työmarkkinoille ja tästä syystä kohdennamme palkkatukea vahvasti yrityksiin työllistämiseen. Työ- ja elinkeinoministeriön tekemien seurantojen mukaan yrityssektorille myönnetyt palkkatuet johtavat todennäköisemmin jatkotyöllistymiseen palkkatukijakson jälkeen.

Ihan mielenkiintoinen kannanotto. Toki ymmärrän tuonkin, että monet yhdistykset pyörittävät palkkatukilaisten rulettia, mutta meillä tällaista ei ole ollut. Edellinen työntekijämme lähti toisiin tehtäviin ja mielellämme tarjosimme vapautunutta tehtävää myös pitkäaikaistyöttömille.

Kylläpä olisin työantajana kiitollinen ripeästä ja asiallisesta palvelusta jos tämä uudistus sen toisi. Ja mahdollisesti joskus työttömäksi joutuessanikin uskoisin mieluummin asioivani aidosti palveluhenkisen työnvälittäjän kanssa, joka koettaa löytää molempaa osapuolta hyödyttävän ratkaisun ja vieläpä tekisi sen mielellään.

Kati-Eerika Timperi
Jyväskylän kaupunginhallituksen jäsen
Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsen 
Maakuntavaltuutettu


perjantai 9. syyskuuta 2016

Liikuntarahojen jaossa suvaus on tarpeen!

Liikunnassa pyörii paljon rahaa. Liikuntarahojen käyttöä, niiden kohdentuvuutta oikein, on viime aikoina pohdittu julkisuudessa paljon. Selvityksiä on laadittu ja nyt uusimpana, opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen on nimittänyt professori Heikki Halilan selvittämään liikuntaa edistävien järjestöjen valtionavustusjärjestelmän kehittämistä.
Professori Halilan toimeksiantona on laatia toimenpide-ehdotukset erityisesti valtionavustusten käytön ohjaamisen ja valvonnan tehostamiseksi ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi valtionavustusprosessissa. Selvitystyössä tulee ottaa huomioon valtionavustuksen saamisen lakisääteisten edellytysten käytännön soveltaminen. Selvityksen määräaika on 30.9.2016. (OKMn verkkouutinen)
Hyvä onkin, että selvitetään. Suomen valtio (OKM) jakoi vuonna 2016 yli 40 miljoonaa euroa liikuntajärjestöille, mutta liikunnan kokonaispotista valtionosuus järjestöille on vain pieni osa. Kunnat, yritykset ja erityisesti kotitaloudet sijoittavat käytännössä valtiovaltaa merkittävästi enemmän rahaa liikunnan eri osa-alueille.  Silti se, miten valtio ohjaa käytännön rahanjakoa, toimii myös esimerkkinä muualle.
Miten hyvin liikuntarahojen jakaminen käytännössä toteuttaa liikuntalain 2§ kohdan kahdeksan tavoitetta, eriarvoisuuden vähentämistä liikunnassa? Miten tasa-arvoisesti rahat jakaantuvat tyttöjen ja poikien liikunnan välillä? Esimerkiksi Jyväskyläläiset jääkiekon maailmanmestarit, naisjoukkue, joutui laittamaan hanskat tiskiin rahanpuutteen vuoksi, käy ilmi sanomalehti Keskisuomalaisen jutusta.
OKM on käyttänyt 90-luvun puolivälistä lähtien sukupuolten välistä tasa-arvoa eräänä arviointikriteerinä myöntämissään valtionavustuksissa valtakunnallisten ja alueellisten liikuntajärjestöjen toimintaan ja asettanut useita työryhmiä ja rahoittanut tutkimuksia, joilla on haettu ratkaisuja liikunnan alueella ilmenevään epätasa-arvoon. Liikuntaneuvoston tilaamassa tausta – selvityksessä, jossa tarkastellaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyötä valtion liikuntapolitiikassa, todetaan kuitenkin, että liikunnan tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen kohdistunut ohjaus on kuitenkin 2000-luvulla ollut kevyttä ja arviointi vähäistä. (Valtioneuvoston julkaisuja 2016:1) Jos ei arvioida, miten voidaan tietää, toteutuuko tasa-arvo käytännössä?
Liikunnan alalla olisikin tarvetta koko valtionosuusjärjestelmän perusteelliselle ja systemaattiselle suvaukselle eli sukupuolivaikutusten arvioinnille. 

Pia Nyman
Pia on jyväskyläläinen viisikymppinen, joka harrastaa liian vähän liikuntaa, mutta joka on kiinnostunut yhteiskunnan tasa-arvokysymyksistä ja näkee, että rahalla on suuri merkitys tasa-arvoisten liikuntaedellytysten mahdollistamisessa kaikenlaisille liikkujille