Luottamushenkilöiden puheenvuoro

Maakunta tarvitsee vahvan veturin

2012-02-20T10:25:00.000-08:00

Helmikuun alussa raporttinsa jättäneen kunnallishallinnon rakenne-työryhmän selvityksestä on käyty kiivasta keskustelua. Työryhmä esitti, että noin 70 aluetta Suomessa lähtisivät selvittämään kuntajaon muutosta.

Keski-Suomeen selvitysalueita esitettiin neljä. Parhaillaan työryhmän raportti on lausuntokierroksella kunnissa. Kuntauudistuksen lähtökohtia ja tavoitteita esitellään kuntapäättäjille alueellisissa keskustelutilaisuuksissa. Jyväskylässä tuo tilaisuus on 12. maaliskuuta. Kuntien näkemykset saatuaan hallitus linjaa kuntauudistuksen jatkoa huhti-toukokuussa.

Suomalainen kuntamalli on hyvä, tehokas ja demokraattinen. Kunnilla on verotusoikeus, jonka vastineeksi ne järjestävät asukkaidensa peruspalvelut ja kehittävät aluetta. Tällä mallilla kannattaa ehdottomasti jatkaa.

Se edellyttää kuitenkin hallintorakenteiden uudistamista. Nykyisessä pirstaleisessa kuntarakenteessa erot niin kuntataloudessa kuin ihmisten palveluissa ovat huolestuttavasti kasvaneet. Se näkyy niin koulujen oppimistuloksissa, terveyspalveluiden laadussa kuin kuntalaisten veroprosentissa.

Jo nyt kuntalaisten maksamassa kuntaverossa on yli viiden prosenttiyksikön ero asuinkunnasta riippuen. Nykyrakenteella tuo ero uhkaa kasvaa jopa 15 prosenttiyksikköön kuntien välillä kolmessa valtuustokaudessa, ellei mitään tehdä. Skenaarioiden mukaan vuonna 2024 kunnistamme joka viidennessä veroprosentti huitelisi 30-33 välillä. On selvää, ettei tällaisen kehityksen voi antaa toteutua.

Asukkaiden palveluiden turvaamiseksi tarvitsemme vahvemmat, elinvoimaisemmat kunnat. Muutoksen tarve vaihtelee alueittain. Koko kuntakentälle yhteistä on talouden kiristyminen ja palvelutarpeen kasvu.

Maaseutumaisilla, pitkään muuttotappiosta kärsineillä alueilla korostuu julkisten palveluiden turvaaminen. Kasvavilla kaupunkiseuduilla puolestaan kyse on yhdyskuntarakenteesta eli tarpeista suunnitella asuminen, liikenne ja maankäyttö kokonaisuutena.

Kansallisen kilpailukyvyn ja talouskasvun kannalta kunta- ja palvelurakenneratkaisujen merkitys korostuu juuri kaupunkiseuduilla, jotka tänä päivänä ovat koko kansantalouden moottoreita.

Jyväskylän seudulla toteutettiin kolme vuotta siten asukasmäärältään Suomen suurin kuntaliitos, kun Jyväskylä, Jyväskylän maalaiskunta ja Korpilahti yhdistyivät. Yhdistymisen vaikutuksista on parhaillaan arvio tekeillä.

Alueen kehittämisen näkökulmasta tuo yhdistyminen oli ehdottoman järkevä. Erityisiä hyötyjä on saavutettu juuri maankäytön suunnittelusta, eli asuin- ja työpaikka-alueista. Samoin palveluverkkoa, kuten kouluja ja päiväkoteja on voitu uudistaa asukkaiden näkökulmasta otollisesti, kun vanhat kuntarajat eivät enää ole esteenä.

Paljon on silti vielä tehtävää. Uuden yhteisen toimintakulttuurin luominen vaatii tavattoman paljon niin kunnan päättäjiltä kuin henkilöstöltäkin. On osattava arvostaa toisia ja rakennettava luottamusta.

Uuden yhteisen Jyväskylän rakentaminen on vasta alussa. Silti uskon, että Jyväskylän päättäjät ovat edelleen valmiita keskustelemaan kuntaliitoksista naapureiden kanssa.

Kun yhdistymisprosessista on jo kokemusta, pelot ovat väistyneet, ja päättäjillä on hyvä tieto niistä mahdollisuuksista ja toisaalta sudenkuopistakin, joita uuden kunnan rakentamiseen liittyy. Tästä on hyvä jatkaa.

Henna Virkkunen

Hallinto- ja kuntaministeri

Apilatalo-suunnitelma uusiksi

2012-02-14T13:10:00.002-08:00

Hienoa, että kaupunki on aloittanut ns. Hämeenkadun alueen kehittämisen. Suunnittelun lähtökohdaksi kaupunki on linjannut sen, että "alueella on huomattava kaupunkikuvallinen merkitys lähestyttäessä Jyväskylää etelästä. Vapaudenkadun toisella puolella sijaitsee Seminaarinmäen asuinalueen valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö." Suunnittelun tavoitteista todetaan: "...mahdollistaa alueen kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten asemakaavallinen suojelu."

17.1.12 esitelty luonnos kertoo jostain aivan muusta. Mielestäni asemakaavallinen suojelu tarkoittaa muutakin kuin sitä, että ei kosketa suojeltaviin kohteisiin. Asemakaavallinen suojelu tarkoittaa myös sitä, ettei lähiympäristöä rakenneta suojeltavaa kohdetta loukkaavasti. Ymmärrän toki, että elämä menee eteenpäin, enkä mitenkään ole uutta vastaan, päinvastoin. Mutta vanhan ja uuden ei tarvitse olla räikeästi ristiriidassa keskenään.

Seminaarinmäen ja Älylän alarinteeseen Vapaudenkadun ja Hannikaisenkadun väliin suunnitellut toimisto- ja asuintalot ovat mielestäni aivan liian massiivisia ja rakennusmateriaaliltaan epäsopivia ympäristöönsä. Kaupunki laskeutuu Harjulta rantaan, mutta tässä kohdin se töksähtäisikin muuriin. Mittakaavaero on liian suuri vanhan ja uuden välillä. Vastapäätä Wivi Lönnin kotitaloa kirkuisi korkeana neonvaloineen ns. Apilatalo ja ulottaisi säteensä yliopistolle asti. Kulttuuriarvot on syrjäytetty suunnitelmissa. Uudisrakennusten henki on ympäristöön vieras. Korkeat rakennukset olisivat tylynä muurina kaupunkiin tulevalle eivätkä ystävällisenä kutsuna.

Sisääntulo Jyväskylään etelästä. Violetin Apilatalon takana,
kadun toisella puolella on piilossa valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö.

Mielestäni ympäristön satavuotisen hengen tulisi näkyä suunnitelmissa. Rakennusten tulisi olla kohtuullisen kokoisia ja materiaaliltaan ja väreiltään luonnollisia. Suunnitelluista kerrosluvuista pitäisi ottaa pari pois. Kerrostalojen tulisi myös olla poissa kadun reunasta muurimaisuutta vähentämään. Nyt kun Jyväskylällä on reilusti uutta maata kuntaliitoksen jäljiltä, voisi ruutukaavan liepeille olla varaa jättää pieniä "tehottomia" kaistaleita. Kaiken lisäksi tontti, mihin Apilataloa suunnitellaan, on vanhaa järven pohjaa. Se tarkoittaa massiivista ja kallista paalutuksen tarvetta uudisrakennukselle. Miten herkkä ympäristö kestää paalutuksen jyskettä? Ja miten se kestää vääjäämättä lisääntyvän liikenteen?

Toivon, että kaupungin päättäjät keskustelevat ja kehittävät suunnitelmia edelleen kaupunkilaisten kanssa. Toivon myös, että Apilatalo rakennetaan toiseen, sopivampaan paikkaan. Uskon, että kaupungista löytyy paikkoja, missä Apilatalon vaatimat liikennejärjestelytkin saadaan hoidettua kivuttomammin kuin Älylässä.

Pirjo Salmi
Jyväskylän Kokoomusnaiset

Kirjoittaja on Jyväskylän Kokoomusnaisten hallituksen jäsen.

Keskusta ja kuntauudistus

2012-02-11T06:46:00.000-08:00

Keskusta aloitti maamme kuntakentän uudistuksen Vanhasen hallituksen kuntaministeri Hannes Mannisen johdolla jo vuonna 2005. Erikoista tuolloin oli se, että Keskusta halusi kesken hallituskauden , hallitusohjelmaan kirjaamatta, aloittaa kuntaremontti. Tuolloin remontti sai nimen PARAS-hanke. Auki kirjoitettuna se tarkoitti palvelujen järjestämisen ja kuntarajojen uudelleen järjestelyjä vastaamaan paremmin muuttunutta toimintaympäristöä.

Jo tuolloin Keskustan ollessa hallitusvastuussa tiedostettiin ja tunnustettiin vakava huoli kuntalaisten palvelujen turvaamisesta.

Keskusta hölmöili vaalirahoitusasioissaan hämärämiesten kanssa ja Vanhasen seikkailut parisuhdeasioissaan ajoivat Keskustan kannatuksen alamaihin. Perussuomalaiset saivat tuulta populistisiin purjeisiinsa Euro-kriisin levittyä Suomeen. Aiemmin Keskustan kannattajiin kuuluneet kansalaiset alkoivat tuulettaa Timo Soinin tarinoille. Keskustan puoluetoimistossa syntyi paniikki. Surkealle kannatuslukemille piti keksiä jokin pelastussuunnitelma. Puoluetoimistosta annettiin kesällä 2010 komento, että kaikki kuntaliitoshankkeet pitää pysäyttää ja muuttaa suunta koko PARAS-hankkeen edistämisessä. Tuolloin oli jo pitkälle viedyt neuvottelut mm. Viitasaari-Saarijärvi seutujen uuden kunnan synnyttämiseksi. Samoin uutta Lahden kaupunkia kasattiin selvitysmies Osmo Soininvaaran johdolla. Kemi-Tornion kaupunkien yhdistäminen ajettiin myös kiville.

Keskusta takertui jälleen kuntiin ja alkoi puhua kuntauudistusta vastaan. Samaa uudistusta, mikä se itse Mannisen johdolla oli käynnistänyt ilmiselvän tarpeen siivittämänä. Kansalaiset eivät tätä ole sulattaneet ja Keskustan kaksinaamainen touhuilu on ärsyttänyt ihmiset.

Kepulaiset kuntajohtajat ovat pitäneet meteliä ja käynnistelleet kuntakapinaa, joka on jäänyt muutaman kunnanjohtajan onnettomaan esilläoloon julkisuudessa.

Keskusta on tarjonnut ns Kainuun mallia palvelujen järjestämiseksi. Samaa tarjoili myös Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola tämän päivän aviisissa. Kepulaiset omistajaisännät ovat varmaan sitä hänelle suositelleet. Kepulaiset eivät kerro sitä, että he samalla haluavat varmistaa kepu-enemmistön maakunnan kokoisessa kuntayhtymässä ja myös haluavat verotusoikeuden maakuntatasolle.

Järkevintä myös kepulaisten kannalta olisi se, että tunnustettaisiin vakava ikärakenteen kiihtyvä muutos ja myös se, että maailma ympärillä ei ole Maalaisliiton aikaisen politiikan mallilla. Totuuden tunnustaminen on ainut rehellinen tie Keskustan asettumisesta edes jotenkin Suomen kuntakartalle. Entiselle ykköspaikalle sillä ei kuitenkaan tule olemaan asiaa.

Pauli Partanen
Puheenjohtaja
Kokoomuksen Keski-Suomen piiri

Kirjoittaja on Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.

Kaikki erilaisia - kaikki samanarvoisia

2012-01-31T03:49:00.000-08:00

Viime viikkojen kiivas presidentinvaalikamppailu on nostanut huulilleni tämän hyvän sloganin ’Kaikki erilaisia – kaikki samanarvoisia’, joka mielestäni sopii erittäin hyvin tähän aikaan kuin myös tähän yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Valitettavasti tuntuu vain siltä, että me ihmiset sorrumme liian usein ajattelemaan toisistamme liian streotyyppisesti. Tässä muutama esimerkki tästä ajattelusta; Jos kahdella ihmisellä on samanlainen arvomaailma ei se tarkoita, että heillä on samanlaiset tavoitteet ja päämäärät elämässään. Jos kaksi ihmistä kuuluu johonkin samaan vähemmistöön, seksuaali- tai vaikkapa kielivähemmistöön, ei se tarkoita, että he olisivat samaa mieltä vähemmistöään koskevista asioista, sillä mielipiteisiinhän vaikuttaa aina myös omat arvot ja asenteet, jotka voivat olla luonnollisesti hyvinkin erilaisia jonkun vähemmistöryhmän edustajien keskuudessa. Tätä pyörittelyä voisi jatkaa loputtomiin ja niin tuntuu tällä hetkellä tapahtuvankin.

Mutta on erittäin mielenkiintoista, että ihmiset puolustelevat omaa äänestyspäätöstään vastaehdokkaan ominaisuuksilla tai argumenteille; ”Syön luomuruokaa, kierrätän, olen sivari ja kirkosta eronnut, mutta äänestän Niinistöä” Olemme kaikki erilaisia ja samanarvoisia, joten ei saisi myöskään astua siihen ansaan, että tietäisimme toistemme ajatukset ja päämäärät vain sen mukaan minkälaisia valintoja tiedämme toistemme omassa elämässään tehneen.

Tätä sama keskustelu alkoi myös kansan kirkossamme sen kuuluisan ”homoillan” jälkeen syksyllä 2010 ja toivon sen jatkuvan. Onko meidän kirkkomme avoin kaikille vai sorrummeko edelleenkin liian usein tuomitsemaan erilaisuutta ikään kuin se olisi uhkana kirkollemme ja siinä samassa itsellemme.

Helmikuun puolessa välissä on taas vaalit edessä nimittäin kirkollis- ja hiippakuntavaltuustovaalit. Olen asettunut ehdolle Lapuan hiippakuntavaltuustoon maallikkojäseneksi. Minua viehättää edelleenkin ajatus kansankirkosta, joka voisi osaltaan olla tukemassa meitä kaikkia erilaisissa elämäntilanteissa. Haluan olla edistämässä myös seurakunnassa ajatusta, että me kaikki olemme erilaisia, mutta samanarvoisia.

Pipsa Wilhelms
puheenjohtaja
Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestö

Kirjoittaja on kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntalautakunnan jäsen, nuorisojaoston puheenjohtaja ja ehdolla Lapuan hiippakuntavaltuustoon maallikkojäseneksi.

Koko kansan Sauli

2012-01-23T04:42:00.000-08:00

Presidentinvaalien toisen kierroksen ehdokkaat ovat selvillä. Molemmat ehdokkaat – Haavisto ja Niinistö – ovat erinomaisia. Voi sanoa, että me suomalaiset saamme joka tapauksessa kansainvälisen, rohkean, vastuuntuntoisen ja edistysmielisen presidentin. Eurooppa-myönteisyys ja kirkas katse tulevaisuuteen voittivat.

Toinen kierros tulee olemaan hyvin jännittävä ja kova mittelö niin ehdokkaille kuin kampanjaväellekin. Tähän asti hyvin puhtaana pysynyt presidenttikilpa saattaa kärjistyä kipakaksi arvokeskusteluksi, jota jo nyt sosiaalisessa mediassa ja lehtien palstoilla mieluusti ruokitaan. Arvokeskustelu on kannatettava ja tarpeellinen asia, kunhan kaikki muistavat arvokkaan käytöksen ja molemminpuolisen kunnioituksen tärkeyden.

Jokaisen äänioikeutetun tulee mielestäni pohtia, kumman ehdokkaan vahvuudet ovat sellaiset, jotka takaavat menestyksekkään presidentin viran hoitamisen. Näitä vahvuuksia löytyy toki molemmilta toisella kierroksella olevilta ehdokkailta.

Sauli on minun valintani monestakin syystä. Sauli on persoonana hyvin helposti lähestyttävä. Hänen kansalaiskuntoa on koeteltu hyvinä, vaikeina ja erittäin vaikeina aikoina. Kaikki suomalaiset ovat nähneet, että Sauliin voi varmasti luottaa. Hän uskaltaa olla todellinen arvojen johdattelija, joka nostaa esiin puoluerajat ylittäviä puheenaiheita.

Edellä mainitun lisäksi Sauli taitaa olla yksi harvoista valtiomiehistä, joka puhumisen lisäksi myös tekee. Hänen kirjojensa tuotot menevät Tukikummit-säätiölle ja hänen kolumnien tuotot tilitetään suoraan Hurstin Laupeuden työ ry:lle.

Kun puhutaan minun – 25-vuotiaan opiskelijan – ehdokkaastani, hän on KOKO KANSAN SAULI. Hän yhdistää suomalaista kansaa. Presidenttiys ei varmastikaan olisi Saulille pelkkä titteli vaan todellakin TYÖ, jolle hän tulisi omistautumaan koko kansan parhaaksi.

Olli Marjalaakso
Varapuheenjohtaja
Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestö

Kirjoittaja on Kokoomuksen puoluevaltuutettu ja opiskelija kunta- ja aluejohtamisen maisteriohjelmassa Tampereen yliopistossa.

Vieraskynä OP Niskanen: Presidentinvaalien loppuhuipennus

2012-01-18T03:24:00.000-08:00

Presidentinvaalin loppuhuipennus on edessä. Sauli Niinistön valinnan varmistamiseksi on tehty hartiavoimin töitä. On ollut jälleen kerran ilo katsella miten positiivisella ja sitoutuneella otteella järjestöväki ja vapaaehtoiset ovat urakoineet. Voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että Saulilla ja apunaan näissä vaaleissa ylivoimaisesti paras vaalikone. Ja siitä hänen lisäkseen me kaikki voimme olla ylpeitä!

On uumoiltu, että presidentti saattaa olla selvillä jo sunnuntaina 22. tammikuuta. Todennäköisempää kuitenkin on, että vaaleissa käydään toinen kierros ja vaalin lopputulos on selvillä vasta reilun kahden viikon päästä. Suorassa henkilövaalissa käy usein näin, vaikka mukana olisikin ylivoimainen ennakkosuosikki. Kansa kaipaa draamaa ja jännitystä ja eritoten sitä janoaa media. Myös tämä vaihtoehto sopii meille, olemme siihen valmistautuneet ja valmiita.

Kuuden vuoden takaiseen verrattuna me olemme nyt haastettuina ja se tekee tilanteesta erilaisen. Gallupjohdossa on riskinsä. Siinä alkaa liian helposti odottamaan lopputuloksen valmistumista ja varmistelemaan. Yllätyksen siemen itää tässä kuten viime vaalista voimme muistaa.

Nyt ei pidä jäädä varmistelemaan ja odottamaan vaalipäivää vaan hoidetaan homma asenteella ja tsempillä loppuun saakka. Viime kerralla se jäi aivan hitusen päähän, nyt urheilutermein poika on otettavissa kotiin.

Meitä kaikkia tarvitaan. Pidetään huolta, että kaikki esitteet tulevat jaetuiksi, kaikki kahvilavuorot täytetyiksi. Varmistetaan, että kaikkien epätietoisten äänestäjien kysymyksiin vastataan ja jokainen meitä kohtaan esitetty väärä väite korjataan. Tehdään töitä positiivisella asenteella ja tehdään kaikki se mitä tehtävissä on. Sen jälkeen voimme hyvillä mielin antaa kansalaisten tehdä valintansa.

Jaksamista vaalityöhön!

OP Niskanen
toiminnanjohtaja
olli-pekka.niskanen@kokoomus.fi

Kirjoittaja on Keski-Suomen kokoomuksen toiminnanjohtaja.

Muutosta tarvitaan – asennemuutosta

2012-01-09T02:49:00.000-08:00

Jyväskylän kaupunginvaltuutetut ovat lähes yksimielisesti sitä mieltä, että ennaltaehkäisevään työhön tulisi suunnata resursseja, jotta pääsisimme jollain järkevällä aikavälillä tilanteeseen, jossa pääpaino ei ole korjaavissa toimenpiteissä kuten tällä hetkellä.

Valitettavasti tämä ajattelu ei vain konkretisoidu opetuspalveluiden resursoinnissa.

On selvää, että laadukas, turvallisessa ympäristössä tapahtuva päivähoito ja varhaiskasvatus sekä perusopetus ovat parhaimmillaan tärkeässä asemassa lasten ja nuorten ongelmien ennaltaehkäisevässä työssä. Silti leikataan kovalla kädellä.

Opetuspalveluiden säästötoimet tekevät kipeää. Ovat tehneet joka vuosi ja tosiasia on, että käytännön keinot säästöjen toteuttamiseksi ovat olemattomat. Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen resurssit pienenevät myös vaikka lapsimäärä kasvaa.

Opetuspalveluiden kustannuksista 75 % koostuu henkilöstö ja kiinteistökuluista. Talouden tarkistustoimenpiteet eli säästöt tehdään lopusta 25 % eli suoraan lapsilta ja nuorilta sieltä seinien sisältä. Tässä kohtaa ei yleinen ajattelu kohtaa konkretiaa resurssien kohdentamisesta ennaltaehkäisevään työhön.

Kaupungissamme tarvittaisiin rohkeutta kääntää kurssia päinvastaiseen suuntaan. Vain siten meillä on mahdollisuus päästä siihen toivetilanteeseen, jossa pääpaino on ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä eikä korjaavissa. Opetustoimen leikkauksilla ei ole pitkäkestoista vaikutusta kaupungin talouden tasapainottamisessa vaan vaikutus on päinvastainen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen toiminnot sijoittuivat sivistyspalveluihin tämän vuoden alussa. Kaupungin tuottavuus- ja tasapainotusohjelman mukaisesti voidaan toiminnassa pitkällä tähtäimellä saavuttaa säästöjä resurssien jakamisella ja yhdistämisellä sekä toimintakulttuurin muutoksella. Hyviä keinoja on jo löydetty ja toteutettukin esim suoriteperusteinen budjetointi päivähoidossa, jota nyt suunnitellaan sovitettavaksi myös koulumaailmaan. Avainsana on toimintakulttuurin muutos. Sitä tarvittaisiin halki koko kaupungin organisaation.

Päivähoidon, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen säästötoimet tekevät kipeää. Niitä tulee kuitenkin tehdä jotta koko kaupungin talous saataisiin liikahtamaan parempaan suuntaan. Sivistyspalveluiden puolella ymmärretäänkin todella huono taloustilanne ja koko palvelualueella suhtaudutaan valtuuston hyväksymään talousarvioon vakavasti ja toimitaan annettujen resurssien puitteissa parhaalla mahdollisella tavalla. Valittaminen ja natina ei auta, tarvitaan toimenpiteitä. Tiedän, että henkilökunta on jatkuvassa paineessa säästöjen kanssa eikä se voi olla vaikuttamatta kokonaisuuteen. Siltikin he jaksavat kiitettävästi etsiä ja löytää selviytymiskeinoja.

Mielestäni päättäjien tulisi pyrkiä siihen, että ilmapiiri ja asenne muuttuisi välinpitämättömästä välittävään ja vastuulliseen koko kaupungin organisaatiossa. Olisi erittäin tärkeää, että päättäjät edes yrittäisivät luoda kannustavaa henkeä ilman turhaa pelottelua ja kurjuuden kauhukuvien maalailua. Varsinkin tällaisessa taloustilanteessa. On aivan selvää, että kun rahaa ei ole niin vähemmällä pitää tulla toimeen. Palvelut eivät voi pysyä sillä tasolla kuin ne hyvinä aikoina ovat. Kuitenkin ne pystytään toteuttamaan.

Minua kummastuttaa se, että vuosi vuoden jälkeen kaupungin talousarvion laatimisprosessissa puhutaan alibudjetoinnista eikä sitouduta ja tunneta vastuuta kokonaisuudesta.

Omassa talousarvioesityksessään sivistyslautakunta edellytti tarkkaa talouden seurantaa. Tarkkaa talouden seurantaa, sitoutumista ja vastuullisuutta tulisi edellyttää kaikilta. On totta että hyvä päätös ei ole aina helppo ja kiva päätös, mutta vain rohkeilla ratkaisuilla pystytään pitämään kokonaisuus hallinnassa. Tiukassa taloustilanteessa on jokaisen tunnettava vastuunsa.

”Kukaan ei voi tehdä kaikkea,
mutta jokainen voi tehdä jotakin;
ja jos jokainen tekee jotakin,
tulee kaikki tehdyksi.”

Tämä Positiivareiden ajatus kiteyttää sen asenteen, jota kaupungissamme tarvittaisiin huomattavasti enemmän. Asenne- ja toimintakulttuurin muutos passiivisesta aktiiviseen on syytä aloittaa pikaisesti. Ja jotta pääpaino saadaan siirrettyä korjaavista toimenpiteistä ennaltaehkäisevään tulee perusopetus ja varhaiskasvatus nostaa muiden peruspalveluiden kanssa vähintäänkin samalle tasolle resursoinnissa.

Katja Isomöttönen

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu ja sivistyslautakunnan puheenjohtaja.

Uutena näköalapaikalla

2011-12-29T03:57:00.000-08:00

Olen ollut jo pitkään mukana oman kunnan asioiden hoidossa, mutta näin nopeaa urakehitystä en ole ennen kokenut. Vielä vuoden 2011 alussa olin varavaltuutettu. Keväällä nousin varsinaiseksi valtuutetuksi ja nyt lokakuun alusta alkaen olen ollut kaupunginhallituksen jäsen.

Valtuustoryhmässämme vaihtuvuus on ollut yllättävän suurta. Jo kolme kokoomuslaista valtuutettua on jättänyt tehtävänsä, toki jokaisella on ollut siihen hyvä syy. Mutta lienee kuitenkin poikkeuksellisen paljon suhteessa ryhmän kokoon.

Talousarvioprosessi

On ollut avartavaa ja mielenkiintoista istua kaupunginhallituksen pöydän ääressä päätöksentekijänä. Alku oli vähintäänkin hämmentävä, kun melkein kylmiltään lähdin mukaan talousarvion tekoon. Se oli eriskummallinen prosessi. Kolme päivää siihen tuhrattiin, melkein kolmekymmentä äänestystä jo hallituksessa käytiin ja sittenkään kukaan ei ollut tyytyväinen lopputulokseen. Minua häiritsi eniten se, miten paljon hallituksessa puututtiin pikkuasioihin, jopa muutaman tuhannen euron menoihin. Periaatteessa ne eivät edes kuulu hallitukselle, vaan lautakuntien tehtävä on jakaa rahat oman alueensa toimintaan. Ymmärrän, että joistain periaatteellisista kysymyksistä pitää keskustella, mutta kyllä ns. kyläpolitikointi pitää jättää ja hallituksen keskittyä omaan päätehtäväänsä eli kaupungin talouden hoitoon.

Minä olen oppinut ajatelemaan niin, että talousarvioon asetetut toiminnalliset tavoitteet ovat valtuuston tärkein ohjauskeino lautakuntiin ja liikelaitoksiin nähden. Nyt tämä keino jätettiin käyttämättä. Koko kolme päivää puhuttiin vain määrärahoista, tavoitteista ei puhuttu mitään. Näin ollen tosiasiallisesti lautakunnat asettivat itse itselleen tavoitteet.

Vähemmistön ehdoilla

Kunnallisen demokratian kummallisuus nähtiin sitten valtuustossa, kun äänestettiin veroprosentista. Kokoomus ja keskusta vastustivat, mutta salin vasen laita pienpuolueiden avustuksella ajoi korotuksen läpi. Kummallisuudella tarkoitan sitä, että useissa puheenvuoroissa puhuja vastusti veroprosentin nostoa, mutta siitä huolimatta ilmoitti äänestävänsä sen puolesta. Kävikö siis lopulta niin, että tosiasiassa vähemmistön mielipide voitti, kun nämä valtuutetut ryhmäkurin nimissä äänestivät omia mielipiteitään vastaan. Parasta palautetta meille oli, kun vihreiden Anna Autere sanoi löytäneensä sisäisen kokoomuslaisensa kuunnellessaan pitämääni ryhmäpuheenvuoroa.

Kovia haasteita edessä

Mitä tuo tuleva vuosi tullessaan ? Siihen kun osaisi vastata, niin olisipa ihme näkijä. Paineet kuntatalouden, valtiontalouden ja eurotalouden osalta ovat sitä luokkaa, että ei yksittäisen kunnan kannalta ole muuta mahdollisuutta kuin varautua huononevaan kehitykseen.

Tämä tulee väistämättä tarkoittamaan ikäviä päätöksiä. Toivottavasti saamme muutkin ymmärtämään sen, että kaupungissamme tarvitaan myös toiminnan tehostamista ja rakenteellisia uudistuksia. Kovin usein vedotaan siihen, että suurin osa SoTen ja sivistyksen palveluista ovat lakisääteisiä. Niin ovatkin, mutta ei kai missään laissa ole kielletty järjestämästä niitä toimintoja tehokkaasti ja mahdollisimman taloudellisesti ! Kokoomus ei halua kurjistaa, vaan saada samat palvelut pienemmällä rahalla.

Joudumme jatkuvasti kuulemaan keljuilua siitä, kun olemme uskaltaneet esittää kilpailun tuomista peruspalveluihin. Toki myönnän, että täysin vapaata kilpailua en minäkään halua peruspalveluihin, mutta kyllä meidän pitää uskaltaa kokeilla, saadaanko palvelu ostamalla tehokkaammaksi. Usein tällaisessa tilanteessa kuulee sanottavan, että voimmehan me itse tehostaa toimintaamme, ei sitä tarvitse ulkoistaa. Jos näin on, miksi niin ei tapahdu ? Valitettavasti tiedän pitkällä työkokemuksella, että ihminen on sillä tavalla rationaalinen, että hän yleensä tekee sen, mikä on pakko ja tekee sitten vähän enemmän, kun on pakko. Mutta jokainen työyhteisö mukavoituu ja alkaa vastustaa muutosta. Korostan, että tämä ei ole kenenkään yksilön syy, vaan me ihmiset vaan pääosin olemme sellaisia.

Jyväskylän omia juttuja tulevina vuosina ovat ainakin Kankaan alueen kehittäminen ja yhteistyö sairaanhoitopiirin rakentamisen yhteydessä. On ollut positiivista kuulla, että sh-piiri ja tilapalvelu tekevät nyt yhteistyöstä esim. sisäilmaongelmien ratkaisemisessa. Mutta samalla ainakin minä kysyn, että miksi vasta nyt ? Kankaan alue on meille suuri mahdollisuus. Sen suunnitteluun pitää ottaa aikaa ja kuulla herkällä korvalla myös kaupungin asukkaita.

Kun tähän lisätään vielä suurella kohulla aloitettu kuntauudistus ja uuden sukupolven organisaatio, niin mielenkiintoinen alkuvuosi on tulossa. Jyväskylän osalta kuntauudistus ei varmaankaan tuo hirveästi uutta, sen sijaan jotkut lähellä meitä olevat kunnat varmaankin joutuvat puntaroimaan omaa suhtautumistaan maakunnan veturiin.

Mikkeli ja Jyväskylä

Nykyinen työpaikkani on Mikkelin kaupungissa. On ollut mielenkiintoista nähdä, miten samanlaisten asioiden kanssa maakunnan keskuskaupungit joutuvat painimaan, vaikka toki mittakaavaero onkin. Molemmissa maakunnissa on selvästi nähtävissä ajattelu "Suuri paha keskuskaupunki". Kun suunnitellaan yhteisiä uudistuksia vaikkapa sosiaali- ja terveystoimessa, niin maakuntien päättäjät ovat huolissaan, että me nyt joudumme maksamaan Mikkelin/Jyväskylän velkoja ja keskuskaupungin päättäjät ovat huolissaan, että nyt me joudumme jatkossa elättämään nuo "köyhät kunnat". Avointa yhteistyötä tarvitaan, sillä väitän, että muutkin kunnat hyötyvät siitä, että keskuskaupungilla menee hyvin.

Hyvää ja mielenkiintoista alkavaa kaksien vaalien vuotta 2012 teille kaikille. Hoidetaan Sauli ensin Linnaan ja sitten syksyllä tavoitellaan isoa Jytkyä !

Paavo Pitkänen

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen.

Jyväskylä – Suomen Ateena

2011-12-13T06:20:00.000-08:00

Jyväskylän kaupunkia on usein kutsuttu Suomen Ateenaksi. Tämä kunniakas nimitys viittaa Jyväskylän maineeseen sekä historiaan koulutuksen, kulttuurin ja liikunnan kaupunkina. Mutta mietitään hieman, mistä tuo määritelmä on peräisin ja mitä se tänä päivänä sisältää.

Kaupungissamme on toimintaa lähes lajissa kuin lajissa ja harvalla kaupungilla on tarjota näin monia mestaruussarjan joukkueita tai kansainvälisen tason yksilöurheilijoita. Myös liikunnan koulutuksessa meillä on ainoana Suomessa yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta ja liikunnan tutkimus kaupungissamme onkin maamme huippua. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimusta toteuttaa KIHU ja sen toimitiloja ollaan parhaillaan laajentamassa. Eikä Jyväskylän urheilusaavutuksissa voida toki ohittaa meidän kaikkien tuntemaa Matti Nykästä, jonka nimikkomäki komeilee edelleen Laajavuoren rinteiden kupeessa. Tai yli 60-vuotiasta Neste Rallia, joka tunnettiin vuosikymmenet nimellä Jyväskylän suurajot ja on nykyisin pohjoismaiden suurin yleisötapahtuma, jonka pääpaikka on Jyväskylä.

Meillä on vuosien saatossa ollut myös erittäin aktiivinen kulttuuritarjonta, on kesäteattereita, näyttelyitä ja monia tapahtumia, kuten kesätapahtumien pioneeri Jyväskylän Kesä. Kesä muuten elää ja voi hyvin. Puhumattakaan kuoromusiikista, jonka juuret juontavat seminaarin ajoille ja esimerkiksi tunnettu musiikkivaikuttaja P. J. Hannikainen on aikanaan vaikuttanut Jyväskylän musiikkielämässä. Poliittisesti korrektisti hän toki toimi samaan aikaan sekä suojeluskuntien sekä työväenkuoron johtajana samoihin aikoihin. Todellinen aseveliakselin kannattaja siis, voitanee todeta. Nykyisiä tunnettuja kuorojamme ovat esimerkiksi yli satavuotias mieskuoro Sirkat sekä Seminaarinmäen mieskuoro eli Semmarit.

Ei tämä vielä mitään, paikallinen suojeluskunta nimittäin möi vuonna 1924 virkistyskäytössään olleen Ainolan alueen Jyväskylän Työväenyhdistykselle hyvässä yhteisymmärryksessä ja tuotoilla rakennettiin nykyisin Valtiontalona tunnettu suojelukohde Kirkkopuiston laidalle. Arkkitehtina toimi kukas muukaan kuin Alvar Aalto. Joka muuten on suunnitellut myös Jyväskylän Työväenyhdistyksen Aalto-salin vain parin korttelin päähän. Nyt nämä molemmat kohteet ovat ajankohtaisia kaupunginvaltuuston päätettyä 12.12.2011 Ainolan uudesta kaavasta ja alueen kehittämisestä sekä Valtiontalon remontin ollessa lähtökuopissa. Näin historia siis palaa nykypäivään. Näistä historian yhteistyömalleista yli ideologisten rajojen olisi meillä monilla nykypäivän päättäjillä paljon opittavaa.

Jyväskylän kivijalka on kuitenkin ollut ja tulee olemaan koulutus. Tämän kunniakkaan perinteen lippulaivamme on Jyväskylän Lyseo, joka perustettiin jo vuonna 1858. Nykyisin Lyseo IB-linjoineen toimii arvostettuna lukiona ja on yksi kansallisen ylpeyden aiheistamme Suomen sivistyksen synnyttäjinä, olihan se maailman ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu. Pian seurasi myös maailman ensimmäinen suomenkielinen tyttölyseo, eli nykyinen Voionmaan lukio, jossa toimii nykyisinkin esimerkiksi liikuntalinja. Kuinkas muutenkaan, näin koulutuksen ja liikunnan kaupungissa.

Oppikoulujen jälkeen Jyväskylään keskittyi opettajankoulutusta, eli syntyi Jyväskylän seminaari. Tästä on nyttemmin kehittynyt monialainen Jyväskylän yliopisto, joka on keskeisiä seudun vetovoimatekijöitä. Sekä selitys siihen, miksi meillä on maan koulutetuimmat kolmekymppiset. Uusia avauksia tarjoaa Jyväskylän ammattikorkeakoulu, joka on yksi maamme halutuimmista.

Nykyisiä haasteita historiamme tarjoaa tilakysymysten muodossa, vanhat ja usein suojellut tilat kun pitää joskus remontoida. Investointeja suunniteltaessa on vastuuttomasti jopa väläytetty Lyseon lukion lakkauttamista ja siirtämistä pois yli 100-vuotiaasta Lyseon talosta. Tämä olisi täydellinen kaupunkimme sivistyshistorian nollaus, johon vastuullisten päättäjien ei tule suostua. Onneksi Kokoomuksen kunnallisjärjestö onkin jo kesällä 2011 ilmaissut kriittisen suhtautumisensa moiseen älynväläykseen. Vai mitä mieltä olet ideasta, että remonttikustannusten säästämiseksi lakkauttamalla lukiotoiminta Lyseon kiinteistö remontoitaisiin suojeltuna kohteena johonkin muuhun toimintaan. Mikä investointisäästö, kysyn vain?

Jyväskylän historia on siis rakentunut koulutuksen, kulttuurin ja liikunnan ympärille. Näin olkoon myös jatkossa. Historiaa arvostaen ja tulevaisuuteen suunnaten kohti hyvässä mielessä tunnettua Suomen Ateenaa. En nimittäin toivo, että Jyväskylä tunnettaisiin kreikkalaisittain pidetystä taloudesta. Haluankin vedota kaikkiin eri valtuustoryhmiin, että myös talousasioissa löytäisimme tuon P. J. Hannikaisen ajan yhteistyöhengen. Ei voi jatkossa olla niin, että emme edes halua puuttua toimintakulujemme rakenteisiin vaan joudumme vuosittain nostamaan verotusta. Käyttömenomme eivät jatkossa voi nousta sillä vauhdilla, kun mitä ne ensi vuoden talousarviossa nousevat.

Jaakko Selin

puheenjohtaja

Kokoomuksen Jyväskylän valtuustoryhmä

Eeppinen euro

2011-12-05T05:11:00.000-08:00

Euroalueen tulevaisuus sekä Suomen asema siinä ovat nousseet kuluneen syksyn mielenkiintoisimmaksi keskustelunaiheeksi. Valitettavasti käydyn keskustelun ilmatilaa ovat hallinneet euroon kriittisesti suhtautuvat tahot. Heidän ydinviesti on meille kaikille tuttu. Nykyinen eteläisen Euroopan maiden velkakriisi on osoitus siitä, että yhteisvaluutan luominen tässä muodossaan oli virhe. Siksi nykyisen euroalueen kaatumista pidetään väistämättömänä.

Suomen tekemän euroratkaisun turmiollisuutta todistetaan puolestaan Ruotsin kaltaisten euron ulkopuolisten EU-maiden talouspoliittisella menestyksellä. Kriitikkojen mukaan Suomen asema olisi nykyisessä kriisissä ollut huomattavasti parempi, jos olisimme aikoinaan jättäneet euroon liittymisen tekemättä.

Itse olen edellä mainittujen kriitikkojen kanssa lähes kaikesta eri mieltä. Euron romahdus tai alasajo ei ole vastuullinen teko tässä taloustilanteessa.

Euroopan velkakriisin syy ei ole yhteisvaluutan heikko vaan liian hyvä toiminta. Sen myötä toteutunut euroalueen vakaus sekä alhaiset korot loivat tarvittavan liikkumatilan vastuuttoman politiikan harjoittamiseen nyt kriisissä oleville maille. Näissä maissa 2000-luvun vaalien voittamiseen vaadittavat lupaukset oli mahdollista kattaa muiden euromaiden takaamalla halvalla velkarahalla.

Toisaalta tehokkaasti toimiva eurojärjestelmä loi illuusion myös nyt kriisimaille avustuksia syytäville maille, esimerkiksi Suomelle. Rahaliiton vakaus- ja kasvusopimuksen kriteerejä ei valvottu tarpeeksi, ja sääntöjen rikkomista katsottiin läpi sormien.

Velkakriisin perimmäinen syy on siis kaikkien euromaiden 2000-luvun talouspolitiikassa. Tarpeen vaatiessa sekä melonille että omenalle olisi sama talouslippalakki sopinut, jos siihen olisi vain ollut tarpeeksi poliittista tahtoa.

Kriisin puhjettua tätä poliittisen tahdon puutteeseen sisältyvää riskiä pyritään vähentämään eurojärjestelmän sääntöjä tiukentamalla. Näissä neuvotteluissa ja uusien keinojen löytämisessä eurokriisin taltuttamiseksi Suomella on ollut kokoaan suurempi rooli. Euroalueen kriisiytyessä näkemyksillä on ollut poikkeuksellisen paljon arvoa ja merkitystä yhteisissä talouspolitiikan pöydissä. Samaa asemaa ei yhtä lailla euron kohtalosta riippuvaisella Ruotsilla ole ollut.

Tätä vasten vaatimuksia Suomen irrottamiselle eurosta ei voi kuin ihmetellä. Siirtämällä Suomi Ruotsin asemaan kriitikot tuhoaisivat meidän vaikutusmahdollisuudet talouspäätöksiin. Nykyisessä tilanteessa meiltä kysytään valittavien toimien sisällöstä ennen ratkaisevien päätösten tekemistä.

On toki totta, että nykyisen euron kriisin pysyvä ratkaiseminen ei ole helppo saati halpa operaatio. Tarvitaan lisää vaikeita päätöksiä ja myös suomalaisten veronmaksajien rahaa ennen kuin kriisi on voitettu. Yhdessä tehdyistä virheistä täytyy myös yhdessä maksaa lasku, mutta ei aivan millä tahansa ehdoilla.

Silti Suomen lasku on vähemmän kuin se hyöty, jota olemme eurosta saaneet. Näin se tulee myös tulevaisuudessa olemaan, kunhan nyt ilmaantuneet talouden turbulenssit on ensin saatu tyynnytettyä.

Tässä työssä ja vastuullisen linjan vahvistamisessa erityisesti meidän kokoomuslaisten panosta kaivataan. Puolustetaan siis rohkeasti euroa ja sen tulevaisuutta, tukemalla rohkeasti Kataisen hallituksen linjaa euroalueen kriisin taltuttamisessa.

Sinuhe Wallinheimo

Kirjoittaja on kansanedustaja ja Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsen.

Kuva: Eduskunnan kuva-arkisto.

Ryhmäpuheenvuoro 28.11.2011

2011-12-01T04:20:00.000-08:00

Kokoomuksen Jyväskylän valtuustoryhmän ryhmäpuheenvuoro 28.11.2011.

Arvoisat valtuutetut.
Jyväskylän kaupungin talousarvio ensi vuodelle laaditaan erittäin haasteellisessa tilanteessa. Maailma ympärillämme on melkoisessa myllerryksessä ja on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta varautua kaikkiin niihin haasteisiin mitä ensi vuosi voi tuoda tullessaan. Yksi asia kuitenkin on varmaa: taloudelliset haasteet eivät ensi vuonna ainakaan helpotu.

Kokoomuksen valtuustoryhmä ei ole tyytyväinen tämän vuoden talousarvioprosessiin. Tästä esimerkkinä kaupunginhallituksen talousarvioseminaari jouduttiin keskeyttämään kun budjettiesitystä ei saatu valmiiksi. Tämä on harvinaista. Koemme myös, että kaikilta poliittisilta ryhmiltä ei löytynyt tahtotilaa tunnustaa talouden totuuksia ja ryhtyä tarttumaan niihin. Nyt ikään kuin harrastettiin meditaatiota, missä suljetaan pois kaikki ulkoiset signaalit ja keskityttiin vain olemaan sekä tarrautumaan nykyisiin rakenteisiin. Näin ei voi jatkua tulevina vuosina, sillä vuosikatteemme on vain n. 15 M€ kun sen tulisi olla noin 45 M€. Meidän on siis uskallettava lähteä talouden tervehdyttämisen tielle muutenkin kuin vain hinaamalla veroprosenttia ylös vuosittain, kuten etenkin vasemmistoryhmät ovat halunneet tehdä. Verojen korottamiseen tulisi turvautua vain jos muut tehdyt ratkaisut eivät riitä. Nyt muita mahdollisia ratkaisuja ei edes haluttu harkita, mistä olemme pettyneitä.

Hyvät valtuutetut
Koko talousarvioprosessi on uudistettava jo ensi vuodeksi. Olemme käyttäneet, sekä varmasti käytämme myös tässä kokouksessa, aivan liian paljon aikaa erilaisten tekstikirjausten käsittelyyn suurten asioiden jäädessä liian pienelle huomiolle. Liekö osittain jopa poliittisen tarkoitushakuisuuden vuoksi. Jatkossa meidän on keskityttävä nykyistä vahvemmin valtuustoon nähden sitovien toiminnallisten tavoitteiden ja määrärahojen käsittelyyn.

Kokoomusta on julkisuudessa syytetty ideologiseksi yksityistäjäksi, joka haluaa vain lopettaa julkiset palvelut. Tämä on törkeä väite, jota viljellään vain poliittisten tarkoitusperien vuoksi. Kokoomus on esittänyt vaihtoehtoisia tuotantomalleja, joilla tähdätään parhaaseen mahdolliseen tapaan tarjota kuntalaisille heidän tarvitsemiaan palveluita. Meille keskeistä on kuntalaisten saama palvelu, eivät rakenteet millä palvelut on tuotettu.

Todistaaksemme, että tässä kaupungissa jotkut aivan muut tuntuvat takertuvan ideologisesti joihinkin toimintamalleihin, Kokoomuksen valtuustoryhmä kannattaa sdp:n Veijo Koskisen tekemää muutosesitystä liittyen terveysasemiin sekä kaupunkistrategiaan.

Kokoomuksella on jatkossakin valmius tuottaa terveyspalvelut nykyisellä mallilla lähes 100% omana työnä kuten nytkin, jos se osoittautuu järkeväksi. Meillä on kuitenkin jatkossakin valmius tehdä rakenteellisia muutoksia, mikäli ensi vuoden aikana laadittavat selvitykset osoittavat sen olevan järkevää ja perusteltua. Toinen perustelu asian kannattamiselle on se, että terveysasemia koskeva tekstikirjaus on talousarviokirjan kohdassa mikä ei ole valtuustoon nähden sitova joten sen merkitys jäisi kuitenkin vähäiseksi. Tällä haluamme edelleen kiinnittää huomiota siihen, miten ja millä vakavuudella valtuusto tavoitteita asettaa.

Edellä mainituilla perusteilla kannatamme myös Veijo Koskisen esittämiä tekstipoistoja keskitettyjen palvelujen kohtaan sivuille 83 ja 85.

Hyvät valtuutetut
Kaupunginhallituksen talousarvioesitys pitää sisällään melkoisen määrän äänestyksiä, eli kyseessä on poliittinen kompromissi. Lopputulokseen kaikki voivat olla yhtä tyytyväisiä tai tyytymättömiä asiasta riippuen. Kokoomuksen valtuustoryhmä on valmis hyväksymään esityksen käyttötalouden osalta sellaisenaan, sillä emme koe että suuri äänestyssirkus valtuustossa parantaisi kuntalaisten palveluita. Korkeintaan kustannukset veronmaksajille kasvaisivat merkittävästi.

Kokoomuksen valtuustoryhmä on myös sitoutunut sovittuun investointiohjelmaan ja suunnitelmassa olevaan investointitason hallittuun supistamiseen tulevaisuudessa. Ensi vuonna meidän on vielä lunastettava esimerkiksi kuntien yhdistymisessä annetut lupaukset homekoulujen osalta ja tämä selittää normaalia korkeamman investointitason. Ainoana muutoksena investointiohjelmaan esitämme, että Liinalammin koulun investointia aikaistetaan investointiohjelmassa yhdellä vuodella.

Jaakko Selin

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen ja kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja.

Luottamushenkilöiden puheenvuoro avattu

2011-11-11T00:20:00.001-08:00

Jyväskylässä toimivien kokoomuslaisten luottamushenkilöiden blogi on avattu.

Blogiin kirjoittavat Jyväskylän alueen kokoomusvaikuttajat, kuten valtuustoryhmän jäsenet, luottamushenkilöt ja kunnallisjärjestön jäsenet. Mukana on myös vieraskyniä.

Aiheet liittyvät läheisesti Jyväskylän kunnallispolitiikkaan sen eri näkökulmista.

Tervetuloa seuraamaan!

Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestö on yhdistys, joka kokoaa yhteen kokoomuksen parissa toimivat henkilöt Jyväskylän alueella. Puheenjohtajana toimii Pipsa Wilhelms. Lisätietoa: http:// www.kokoomusjkl.fi

Kokoomuksen valtuustoryhmä koostuu kokoomuksen valtuutetuista ja viidestä ensimmäisestä varavaltuutetusta. Puheenjohtajana toimii Jaakko Selin. Valtuutetut: http://www.jyvaskyla.fi/hallinto/valtuusto/valtuusto09/kok