Joukkue on juuri niin hyvä kuin sen heikoin jäsen on

Yhteisöllisyyden käsite on ollut arjessani mukana muutaman kuukauden ajan ja tulee olemaan vielä seuraavatkin kuukaudet, mikäli kandidaatin tutkielmani tätä vauhtia edistyy. Kandini  käsittelee yhteisöllisyyttä ja sen lisäämistä kouluissa, opettajan keinoja lisätä yhteisöllisyyttä, yhteisöllisyyden vaikutusta oppimistuloksiin ja koulussa viihtymiseen. Nuorten syrjäytyminen ja jättilukiot ovat ajankohtaisia aiheita, joilla on suora linkki yhteisöllisyyden kanssa. Oma näkemykseni tutkimuksen varhaisessa vaiheessa on se, että yhteisöllisyydellä ja sen lisäämisellä on suuri yhteys oppilaiden ja opettajien hyvinvoinnille, oppimistuloksiin, koulussa viihtymiseen ja nuorten hyvinvointiin. Yhteisöllisyys ei kuitenkaan liity vain kouluelämään vaan yhteisöllisyys ja sen vaikutukset ovat jokaisen arkipäivää, myös politiikan.

Miten politiikka sitten liittyy yhteisöllisyyteen? Miten voisimme mahdollistaa parempien päätösten syntymisen? Puolueiden kannat tiettyihin asioihin eroavat yleensä melko paljon toisistaan. Päätöksistä ollaan eri mieltä ja iltapäivälehdissä asioita uutisoidaan skandaalinhaluisesti ja asiat esitetään, kuin puolueilla olisi pahempikin sota käynnissä. Mitä jos?? Mitä jos olisikin vain yksi puolue? Tämä puolue koostuisi pienistä tiimeistä, jolla jokaisella olisi oma vastuualueensa, josta kantaisi huolen. Nämä kaikki tiiimit tekisivät yhteistyötä, jotta päätökset olisivat parhaita mahdollisia. Kaikki tuntisivat kuuluvansa tiettyyn yhteisöön, jolloin ilmapiiri yhteisissä kokouksissa olisi positiivinen ja yhteistä tavoitetta kohti pyrkivä. Kun kaikki pyrkivät samaan tavoitteeseen ja edustajat löisivät viisaat päänsä positiivisessa hengessä yhteen, voisi päätöksissä jotain järkeä ollakin. Tällöin ei syntyisi juosten pissittyjä päätöksiä, joita tällä hetkellä syntyy kuin sieniä sateella. Ihmiset äänestäisivät henkilöitä eikä tiettyjä puolueen edustajia. Tämä olisi keino saada Suomen talous paremmalle mallille, päätökset parempaan suuntaan, skandaalit pois lehdistä ja lisäisi yhteisöllisyyttä koko kansaan. Puolueet tällä hetkellä haluavat varmasti kaikki, että asiat olisivat mahdollisimman hyvällä mallilla. Kun rajat puolueiden väliltä pyyhittäisiin ja istutettaisiin järkeviä ihmisiä saman pöydän ääreen tekemään yhdessä hyvää Suomelle, niin jo alkaisi tapahtumaan. Emile Durkheimin määritelmä yhteisyyden tunteen voimasta pitää yhteiskunnat koossa toteutuisi.

Tämä urheilumaailman esimerkki liittyen edelliseen vahvistaa  ja havainnollistaa yhteisöllisyyden voimaa, jossa kaksi joukkuetta kilpailee toisiaan vastaan. Kentällä ollaan nyrkit vastakkain, pukuhuoneessa mietitään, miten saadaan vastustaja kaadettua ja eliminoitua. Kuilu kahden joukkueen välillä on valtava, mutta jos joukkueet yhdistyisivät ja heille annettaisiin yhteinen tavoite, olisivat kaikki kirjaimellisesti yhtä. Vihanpito loppuisi ja tulokset yhdessä kasvaisivat. Tämän varmasti tietää jokainen, joka on joskus johonkin joukkueeseen kuulunut. Tämän tietää myös kolme rautaista keskisuomalaista politiikassa mukana olevaa naista, jotka ovat vapaa-ajallaan häivyttäneet puolueiden rajat ja löytäneet yhteisen sävelen muussa tekemisessä. Yhteinen sävel löytyisi varmasti myös politiikan saralla, jos jokaisen naisen vahvuudet ja näkemykset yhdistettäisiin tavoitteena yhteinen päätös. Toimivan yhteisön vahvuus on erilaiset ihmiset ja avoin ilmapiiri, jossa jokaisen ajatukset ja ideat huomioidaan. Tällöin päätökset on käyty läpi monesta näkökulmasta ja eri kannat huomioitu.

Innostuessani ja päästäessäni ajatukseni lentoon syntyy yleensä hulluja ajatuksia ja ideoita. Aika ajoin jopa kuvittelen olevani luova ja innovatiivinen. Tämä esimerkki kuuluu tietysti hulluihin ajatuksiin, mutta jotain perää siinä on, siihen ainakin uskon. Vedetään kuitenkin hieman takaisin ja ei olla ihan näin kunnianhimoisia ja aleta muuttamaan yhteiskuntarakenteita. Jokainen voi kuitenkin yhteisöllisyyttä omalla panoksellaan edistää omassa arjessaan ja työssään. Tässä muutama vinkki siihen, miten pienillä teoilla ja sanoilla, voit saada hyvää aikaan koko porukassa.

-    Kannusta kaveria positiivin sanoin.
-    Välitä, ole kiinnostunut kaverista
-    Luokaa ja kehittäkää kaveriporukan, työporukan tai harrastusporukan yhteisiä juttuja tai tapoja
-    Ongelmaan tarttuva minäviesti
-    Yhteinen tavoite tai päämäärä
-    Avoimuus ja rehellisyys porukan kesken

Jonna Temonen

Kirjoittaja on kulttuuri- ja liikuntalautakunnan henkilökohtainen varajäsen.

Politiikkaa tehdään yhdessä

Päiväkohtaisen politiikan seurannan perusteella saa yleensä aika karmean kuvan kähmimisestä,  oman edun ajamisesta, satunnaisista oivalluksista. Tai yleensä, että koko ajan menee pieleen. Mediapintainen julkisuuspolitiikka ei kerro kuitenkaan lainkaan siitä, mitä eri tasoilla toteutettavassa politiikassa tehdään.

Politiikka on yhteistyötä. Suunnat ja mielipiteet mudostuvat ryhmissä. Joskus   idea tulee yksilöltä ehkä useimmiten kuitenkin yksilöiltä ryhmässä aivan kuten jääkiekkopelissä se arvostettu  ja toivottu maali.

Maaliin politiikassa pääsee taatusti ryhmä:kunnallisjärjestö, eduskunta tai hallituskoalitio. Kiekon ilmaveivaa joku ministeri, joka edustaa jotain ryhmää/puoluetta. Kunnallispolitiikassa jonkin kunnallisjärjestön edustaja, joka veivaa kiekon maaliin tehtyään strategian kunnallisjärjestönsä kanssa.

Uusi valittu valtuuston jäsen on 'turvassa' ryhmässään. Hän tuo ryhmään oivalluksensa ja  myönteisellä sakinhivutuksella ideoista kehittyy niitä maaleja. Mitä ykistuumaisempi ryhmä on, sitä paremmin se voi vaikuttaa ja sitä parempi kumppani se on muille ryhmille.

On turha kuvitella, että politiikassa jymyjuttuja voisi tehdä yksin.  Monelle uudelle valtuuston jäsenelle, joka on tullut valituksi vaikkapa kaupunginvaltuustoon aivan muilla avuilla kuin politiikan tuntemuksella, ryhmätyön esilletuominen onkin  politiikan aapiskukon ensimmäinen lehti. Vaalikampanjassa tosin kavereihin pääsee jo tutustumaan.

Kunnioitus toista ryhmää ja toisen ryhmän jäseniä kohtaan on politiikan aapiskukon toinen sivu. Et voi koskaan tietää, minkä ryhmän ja henkilön kanssa tulet olemaan huomenna yhteistyössä.  Niinpä kannattaa käyttäytyä niin, ettei se, minkä taakseen jättää tulekin kohta vastaan hirmuisena mörkönä.

Lopuksi:  Mitkä olisivat Jyväskylän kaupungin tulevaisuuden kannalta järeät kantavat ideat? Me ihmiset tarvitsemme  elämisen perustarpeiden tyydyttämistä:ruokaa, vaatteita, taloja,kouluja. Nykyään tarvitaan myös hienosäätöistä  ja monipuolista tiedonvälitystä ja siihen välineitä. Ympärillämme oleva luonto, mistä kaikki lopulta tulee, tarvitsee viljelyä, hoitamista, puhdistamista,  taloudellisuutta ja säästämistä. Lopulta tarvitsemme sivistystä guggenheimeista kortteliadhoc-ruokalaan.

Arja Sahlberg

YTT Arja Sahlberg työskentelee yhteiskunnallisten aineiden opettajana ja linjanjohtajana. Hän on tarkastuslautakunnan jäsen.