Hyvä hallinto pelastaa terveyspalvelut

Kun vielä pari vuotta sitten Palokan terveysasemalla toimi iltapäivystys, pyysin päästä tapaamaan sairaanhoitajaa, joka voisi kirjoittaa esimiehelleni poissaolotodistuksen lapsen sairauden vuoksi. Hoitajia löytyi, mutta meitä ohjeistettiin tulla seuraavana aamuna jonottamaan kuumeisen lapsen kanssa neuvolaan klo 8 alkaen, sillä sellainen oli käytäntö.

Saako verorahoilla enää vain käytäntöä, muttei palvelua? Hyvä hallintotapa on laaja, juridinen käsite, mutta todellisuudessa se ohjaa kaikkea julkista toimintaa, joka näkyy ja josta maksamme. Hyvä hallinto on perusoikeudet turvaavaa asiakaspalvelua. Palvelut tulee järjestää niin, että ne ovat yhdenvertaisia ja suhteellisia tarvittavaan päämäärään nähden. Pienillä lapsilla tulee olla oikeus sairaanhoitoon samoin perustein kuin aikuisilla eikä palvelun järjestämistä tule hankaloittaa joustamattomilla käytännöillä.

Hyvä hallinto takaa myös kunnallisten palveluiden tehokkuuden. Aikaisemmin käytössä ollut ns. Palokan malli mahdollisti terveyspalveluiden tehostamisen. Kaupungin omille työntekijöille maksettiin lisäkorvausta hoitosuorituksista, joita he perustehtäviensä lisäksi olivat valmiita ottamaan. Mm. suunterveydenhuollossa suuhygienistit saattoivat ottaa lisätehtäviä, jotka purkivat hammaslääkärijonoja. Samalla työ koettiin kehittäväksi, sillä se kannusti erikoistumiseen.

Kuntayhtymien hajotessa ja uusien syntyessä muodostuu usein hallinnollisia solmuja, jotka vain kiristyvät poliittisen väännön tai virkamieskulttuurien törmäyksen seurauksena. Kuntalaisen arjessa se näkyy pitkinä jonotusaikoina, lääkäripulana ja työpaikoilla uupumuksena.

Kokoomuksen valtuustoryhmä teki vuoden 2010 lopussa aloitteen kaupungin työntekijöiden työhyvinvoinnin parantamisesta. Aloite sai hyvän vastaanoton kaikissa puolueissa. Peruskysymys on, tuleeko kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluihin palkata lisää henkilökuntaa vai tehostetaanko palveluja esim. ulkoistamalla. Kestävämpiä ratkaisuja saadaan aikaiseksi hallintoa perkaamalla. Keskeisessä roolissa on esimiestyö. Laadukkaalla johtamisella varmistetaan työntekijöiden jaksaminen. Yksiköihin, joissa henkilöstöjohtaminen ja hyvä hallinto ovat hukassa, on turha palkata uusia ammattilaisia väsymään.

Peruspalveluministeri Maria Gutzenina-Richardson (sd.) esitti äskettäin, että yksityisten lääkäripalveluiden kela-korvaus tulisi poistaa. Säästyneillä rahoilla kehitettäisiin julkista terveydenhuoltoa. Ministeri myös päätteli, että poistettu kela-korvaus tasa-arvoistaisi kansalaisia, kun he siirtyisivät käyttämään julkista terveydenhuoltoa. Ne, jotka yksityisiä palveluja jo käyttävät, käyttäisivät niitä todennäköisesti myös poiston jälkeenkin, niin pieni kela-korvaus rahallisesti on. MGR jätti vain huomioimatta kunnallisten hallintomallien kankeuden. Jos palvelukäytäntö ei toimi ja sisäiset palkkausjärjestelmät eivät kannusta julkisen terveydenhuollon työntekijöitä, niin kela-poistoista ei koidu hyötyä. Rahat satavat verotaivaasta vain pohjattomaan kaivoon.

Entäpä jos yksityisten lääkäriasemien kela-korvaus tuplattaisiin tai jopa triplattaisiin? Yksityiset terveyspalvelut tulisivat yhä useamman kansalaisen ulottuville varallisuuteen katsomatta. Se lisäisi yksityisen kuluttajan mahdollisuutta valita, mistä palvelunsa ostaa sen sijaan, että jää viikoiksi jonottamaan aikaa hammaslääkärille. Nykyisin kunnallisten terveyspalvelujen valinnanvapautta helpottaa oikeus valita terveyskeskus, josta hoitoa haluaa. Valtaosa tyytyy edelleen jonottamaan pitkiä aikoja lähiterveyskeskuksen jonossa, vaikka saman kuntayhtymän, mutta 40 kilometrin päässä sijaitsevalle terveysasemalle saisi vapaan ajan samalle viikolle.

Hyvä hallintotapa edellyttäisi, että kuntalaisille suositeltaisiin oman kunnan tai kuntayhtymän terveyskeskusta, jossa kuormitus on vähäisempi. Vaihtoehtojen tarjoaminen tuntuisi nopeimmalle tavalle vähentää jonojen keskittymistä tietyille asemille ja kannustaa kuntalaisia omaehtoisuuteen. 

Marjo Tossavainen

Kirjoittaja on kunnallisjärjestön hallituksen jäsen ja Jvyäskylän kokoomus ry:n varapuheenjohtaja.