Ei korkeakoulujen yhdistämiselle – kyllä yhteistyön lisäämiselle

Yksi suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuuksista on niin sanottu duaalimalli, eli kaksi erimuotoista korkeakoulujärjestelmää. Pääministeri Alexander Stubb kannattaa joustavan yhteistyön lisäämistä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä, mutta ei korkeakoulujen yhdistämistä (HS 30.1.15). Olen samaa mieltä. Yhdyn myös monesti kuultuun näkemykseen, että erityisesti nyt painiessamme heikon talouden kanssa, mikään ei sinänsä saa olla pyhää. Meidän on aidosti tutkittava kaikki mahdollisuudet, kuinka voimme tuottaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut taloudellisesti kestävällä tavalla, mutta samalla laadukkaasti. Tämän sanottuani, on silti vaikea nähdä miten tiedepainotteisten korkeakoulujen eli yliopistojen ja työelämäpainotteisten korkeakoulujen eli ammattikorkeakoulujen yhdistäminen olisi hyödyllistä. Vaikka hallintojen yhdistämisellä voitaisiin saada joitain säästöjä, kahden perustehtävältään erilaisen koulutuksen järjestäminen kokonaan saman katon alla, vaatisi onnistuakseen silti aikamoisen hallintohimmelin. Samalla on vaarana, että ammattikorkeakouluista tulee entistä enemmän yliopiston maisteriohjelmaan valmistava koulutus, jota varten niitä ei ole luotu.

 "Meidän on aidosti tutkittava kaikki mahdollisuudet, kuinka voimme tuottaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut taloudellisesti kestävällä tavalla, mutta samalla laadukkaasti."

Koulutusjärjestelmämme on silti kyettävä pysymään nykyajassa, enkä puolusta muuttumattomuutta. Yliopistojemme on erikoistuttava tulevaisuudessa entistä enemmän. Suomen kokoisessa maassa ei ole järkevää pyrkiä tuottamaan useamman alan tutkimusta useassa eri paikassa. Tilannetta on järkeistettävä. Tällä en tarkoita sitä, että yhtä tieteenalaa saa harjoittaa ainoastaan yhdessä paikassa, vaikka se Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan esimerkin mukaisesti voisi hyvin toimia. Meidän on pyrittävä irti yliopistojemme keskinäisestä kilpailusta ja tavoiteltava tutkimuksen ja opetuksen kansainvälistä tasoa. Jokaisen suomalaisen yliopiston vaikutus oman kaupunkinsa elinvoimaisuuteen on kiistaton, minkä vuoksi suhtaudun nuivasti yliopistojen lakkautuksiin. Yliopistojen määrää ja niissä tarjottavien tieteenalojen harjoittamista täytyy kuitenkin pystyä katsomaan avoimesti ja kriittisesti. On aiheellista miettiä joissakin tapauksissa keskittämisratkaisuja. Iso yliopisto ei saa olla itseisarvo, sillä pienempikin yliopisto voi toimia tehokkaasti, kunhan se ei yritä tarjota ja tuottaa kaikkea kaikille.

"Iso yliopisto ei saa olla itseisarvo, sillä pienempikin yliopisto voi toimia tehokkaasti, kunhan se ei yritä tarjota ja tuottaa kaikkea kaikille."

Ammattikorkeakoulujen lukumäärää on jo tarkasteltu, ja kenttään on tehty muutoksia. Myös annettavan opetuksen laatu ja tavoitteet täytyy pitää suurennuslasin alla. Työelämäpainotteisten korkeakoulujen pitää pystyä reagoimaan tiedepainotteisia nopeammin jatkuvasti muuttuvaan yhteiskuntaan. Ne eivät voi jäädä lepäilemään laakereilleen työelämän tarpeiden muuttuessa, sillä vain yhteistyö elinkeinoelämän kanssa mahdollistaa koulutuksen hyödyllisyyden opiskelijoille.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tehtävien eroista huolimatta yhteistyötä korkeakoulujen välillä on lisättävä. Jyväskylässä olemme edelläkävijöitä kahden korkeakoulun opiskelijoiden liikuntapalvelujen yhdistämisessä. Samalla liikuntatarralla opiskelija saavuttaa sekä ammattikorkeakoulun että yliopiston laadukkaat liikuntapalvelut. Tulevaisuudessa yhteistyötä on järkevää tarkastella esimerkiksi koulutusviennin, yhteisten tilojen, opiskelijoiden terveydenhuollon ja myös osittain hallinnon saralla.    

Toivon ja uskon, että Suomi on myös tulevaisuudessa osaamisen ja oppimisen mallimaa.

Caius Forsberg

eduskuntavaaliehdokas (kok.), liikuntatieteiden opiskelija