En ole koskaan ollut rakennussuojelun suuri ystävä. Historioitsijana ja entisenä museoammattilaisena ymmärrän toki menneisyyden
merkityksen, mutta lapsuus urakoitsijan tyttärenä ja homekouluissa
työskennelleenä opettajana on opettanut enemmän.
Kaupunkirakennelautakuntamme
päätti ottaa tiistain kokouksessa aikalisän Mäki-Matti-Nisulan
suojelukaavan suhteen. Pohjaesitys on haastava, sillä kaavaan sisältyy
korjaus-ja rakentamistapaohje, joka on varsin yksityiskohtaisesti
säännelty. Suojelukaava-alueen asukkaille se tietäisi harmaita
remonttihiuksia ja kovia korjauskustannuksia.
Alkuperäiseen
esitykseen sisältyi rakennusoikeuden leikkauksia. Lautakunta haluaa
varmistua vielä siitä, että näin ei tapahdu. Järjestelmää, jossa
julkinen valta ottaa omaisuutta asukkailtaan, kokeiltiin itärajan
takana. Kutsumme sitä sosialismiksi. Kokoomuslaiseen pirtaan tällaiset
omaisuuteen kohdistuvat aikomukset eivät luonnollisestikaan sovi. Pidän
myös hyvin arveluttavana kirjausta, että ennen korjaustoimia asiasta
tulisi pyytää museon lausunto. Siihen loppuisi yksityisen vapaus omaan
omaisuuteensa.
Maan
hallitus on käynnistänyt byrokratiatalkoot. Kunnissa, kuten
Jyväskylässäkin, pitäisi sitoutua myös projektiin ja välttää
yksityiskohtaista sääntelyä lautakunnissa. Niinpä suojelukaavoissakin
tulisi edistää kohtuutta ja päättää suurista linjoista.
Pidän
kohtuullisena sitä, että jos vanhan joutuu purkamaan, tilalle on
rakennettava vastaava jokseenkin vastaavista materiaaleista. Tärkeintä
on säilyttää kohteen ulkonäkö alkuperäistä vastaavana. Ohjeessa
lähdetään kuitenkin siitä, että vanha on aina ensisijaisesti korjattava
ja purkaa saa vain pilaantuneen osan verran. Linjaus on arkijärjen
vastainen, sillä nykyisin sisäilma – ja homeongelmat tunnistetaan ja
tunnustetaan aidoksi ongelmaksi. Isäni opetti jo varhain, ettei
korjausrakentamiseen tulisi lähteä. Uusi on aina terve ja pitkällä
tähtäimellä edullisin. Tämän vaihtoehdon ohje tekisi vaikeaksi.
Kukaan
lautakunnassa ei vastusta suojelua. Kysymys on siitä, kuinka
yksityiskohtaisesti suojelukaava-alueen talot halutaan suojella. Samalla
haetaan suojelun tason poliittista linjaa. Itse haluan varmistua siitä,
ettei Mäki-Matti-Nisulasta tule ennakkotapausta, jonka suojelutaso
määrittää sen jälkeen tulevia alueita. Mitä yksityiskohtaisemmin
suojellaan, sitä vaikeampaa on talojen jälleenmyynti.
Lautakunnalle
on vielä epäselvää, tietävätkö suojelukaava-alueen asukkaat todella,
mitä ohjeistus tarkoittaisi heidän elämässään. Haluamme kuulla heidän
ajatuksiaan lisää. Nykytekniikan mukaiset alumiini-ikkunat olisi
kielletty, samoin seinien lisäulkoeristys. Pihan pintamateriaalit
määriteltäisiin tarkoin, samoin kattomateriaalit. Rakennusten paikat
osoitettaisiin tietyille alueille ja pihalyhdyistä ja valaisinten
malleista olisi yksityiskohtaiset ohjeet. Kahden autokatoksen katosta ei
saa rakentaa.
Arvelen,
että muuttuvassa tekniikan maailmassa olisimme jo parin vuosikymmenen
sisällä tilanteessa, jossa asukas ei löydä kädentaitoista puuseppää tai
malliltaan hyväksyttyjä ”varaosia” ei löydy mistään. Vaikka haluamme
säilyttää historiaa, on syytä tehdä päätöksiä, jotka kestävät ja
sopeutuvat myös tulevaisuuteen.
Marjo Pakka,
Kokoomusnaisten vpj
Kuntavaaliehdokas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti