Apilatalo-suunnitelma uusiksi

Hienoa, että kaupunki on aloittanut ns. Hämeenkadun alueen kehittämisen. Suunnittelun lähtökohdaksi kaupunki on linjannut sen, että "alueella on huomattava kaupunkikuvallinen merkitys lähestyttäessä Jyväskylää etelästä. Vapaudenkadun toisella puolella sijaitsee Seminaarinmäen asuinalueen valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö."  Suunnittelun tavoitteista todetaan: "...mahdollistaa alueen kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten asemakaavallinen suojelu."

17.1.12 esitelty luonnos kertoo jostain aivan muusta. Mielestäni asemakaavallinen suojelu tarkoittaa muutakin kuin sitä, että ei kosketa suojeltaviin kohteisiin. Asemakaavallinen suojelu tarkoittaa myös sitä, ettei lähiympäristöä rakenneta suojeltavaa kohdetta loukkaavasti. Ymmärrän toki, että elämä menee eteenpäin, enkä mitenkään ole uutta vastaan, päinvastoin. Mutta vanhan ja uuden ei tarvitse olla räikeästi ristiriidassa keskenään.

Seminaarinmäen ja Älylän alarinteeseen Vapaudenkadun ja Hannikaisenkadun väliin suunnitellut toimisto- ja asuintalot ovat mielestäni aivan liian massiivisia ja rakennusmateriaaliltaan epäsopivia ympäristöönsä. Kaupunki laskeutuu Harjulta rantaan, mutta tässä kohdin se töksähtäisikin muuriin. Mittakaavaero on liian suuri vanhan ja uuden välillä. Vastapäätä Wivi Lönnin kotitaloa kirkuisi korkeana neonvaloineen ns. Apilatalo ja ulottaisi säteensä yliopistolle asti. Kulttuuriarvot on syrjäytetty suunnitelmissa. Uudisrakennusten henki on ympäristöön vieras. Korkeat rakennukset olisivat tylynä muurina kaupunkiin tulevalle eivätkä ystävällisenä kutsuna.

Sisääntulo Jyväskylään etelästä. Violetin Apilatalon takana,
kadun toisella puolella on piilossa valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö.

Mielestäni ympäristön satavuotisen hengen tulisi näkyä suunnitelmissa. Rakennusten tulisi olla kohtuullisen kokoisia ja materiaaliltaan ja väreiltään luonnollisia. Suunnitelluista kerrosluvuista pitäisi ottaa pari pois. Kerrostalojen tulisi myös olla poissa kadun reunasta muurimaisuutta vähentämään. Nyt kun Jyväskylällä on reilusti uutta maata kuntaliitoksen jäljiltä, voisi ruutukaavan liepeille olla varaa jättää pieniä "tehottomia" kaistaleita. Kaiken lisäksi tontti, mihin Apilataloa suunnitellaan, on vanhaa järven pohjaa. Se tarkoittaa massiivista ja kallista paalutuksen tarvetta uudisrakennukselle. Miten herkkä ympäristö kestää paalutuksen jyskettä? Ja miten se kestää vääjäämättä lisääntyvän liikenteen?

Toivon, että kaupungin päättäjät keskustelevat ja kehittävät suunnitelmia edelleen kaupunkilaisten kanssa. Toivon myös, että Apilatalo rakennetaan toiseen, sopivampaan paikkaan. Uskon, että kaupungista löytyy paikkoja, missä Apilatalon vaatimat liikennejärjestelytkin saadaan hoidettua kivuttomammin kuin Älylässä.

Pirjo Salmi
Jyväskylän Kokoomusnaiset





Kirjoittaja on Jyväskylän Kokoomusnaisten hallituksen jäsen.