Viimeisten viikkojen aikana
kansainväliset arvioijat ovat lähettäneet kriittisiä signaaleja
Suomen taloudellisesta tilasta. Noin viikko sitten Suomi menetti
asemansa luottoluokituslaitos Fitchin korkeimmassa kolmen A:n
luokassa. Samalla viikolla EU:n komissio lähetti Suomelle kirjeen,
jossa kehotetaan Suomea jatkamaan rakenteellisia uudistuksia sekä
parantamaan kilpailukykyään ja tuottavuuttaan. Jos riittäviä
muutoksia ei Suomen kansantalouteen saada aikaiseksi, tulevaisuudessa
meitä pahimmillaan odottaa useille kriisimaille tuttu liiallisen
alijäämän menettely. Liiallisia alijäämiä koskevassa
menettelyssä vaaditaan, että kyseinen maa toimittaa suunnitelman
korjaavasta toimesta ja politiikoista, joita se noudattaa, sekä
näiden saavuttamiseen liittyvistä määräajoista.
Vaikka Fitchin päätös ja komission
paimenkirje olivat odotettuja, on niiden välittämä viesti vakava.
Ulkomaisten toimijoiden usko siihen, että me voisimme omin päätöksin
nousta vaikeasta taloustilanteesta, on käymässä vähiin. Siksi
hallituksen on jatkettava määrätietoisesti työtä talouden
suunnan kääntämiseksi. Tässä isoin työmaa hallituksella on
työmarkkinapolitiikassa. Komission mukaan Suomen tulevan kasvun
kynnyskysymys on se, kuinka työnteon kannustimia voidaan parantaa
erityisesti vähemmän koulutetun työvoiman osalta. Lisäksi
Suomelta odotetaan uusia avauksia työurien pidentämiseksi sekä
kilpailun avaamiseksi monilla toistaiseksi suljetuilla aloilla.
Pientä toivoa näiden ohjeiden
toteuttamiseksi on olemassa. Länsimaiden jäykimmät työmarkkinat
ottavat mahdollisen yhteiskuntasopimuksen myötä pieniä askelia
kohti parempaa sopeutumiskykyä talouden suhdanteisiin. Erityisesti
paikallisen sopimisen edistämisessä alkavilla liittokohtaisilla
neuvotteluilla on iso vastuu. Tämä olisi myös ja ennen kaikkea
työttöminä olevien tai työttömyysuhan alla olevien ihmisten
etujen mukaista.
Mahdollisen yhteiskuntasopimuksen
jälkeenkin jää paljon tehtävää. Ennen kaikkea meidän pitää
löytää keinoja, joilla suomalaisia voidaan kannustaa tekemään
enemmän töitä. Tehokkain väline tässä on verotus.
Tuloverotuksen jyrkkä progressio puree jo keskituloisiin ja tekee
hyvin vaikeaksi vaurastumisen omalla työllä. Työn verotusta onkin
jo kevennetty tällä hallituskaudella pieni- ja keskituloisille
työtulovähennyksen kautta. Samaa linjaa on syytä jatkaa ja
suunnata veronkevennysvara ensisijaisesti sellaisiin kohteisiin,
joissa verotuksen keventäminen kaikkein eniten lisää työtä ja
taloudellista toimeliaisuutta.
Talouden dynamiikkaa ja
työllistymiskykyä parantaa myös nykyistä järkevämpi säätely.
Kokoomuksen pitkäaikainen tavoite, eli kauppojen aukioloaikojen
vapauttaminen on tästä hyvä esimerkki, mutta lisää tarvitaan. Ja
näitä esimerkkejä on paljon. Eduskuntaan tulee kevään aikana
tilintarkastuslain uudistus. Sen yhteydessä on tarkkaan
huolehdittava, että suomalaisille yrityksille ei säädetä
raskaampia vaatimuksia kuin EU-säädökset edellyttävät. Kaupan
suuryksikkösääntelyn laukaisevaa kerrosneliörajaa on korotettava
tuntuvasti, jotta kauppakeskusinvestointeja saataisiin lisää.
Myös alkoholilainsäädännön
uudistukseen sisältyy taloutta vahvistavia mahdollisuuksia. Yhtenä
avauksena keskusteluissa on ollut esillä kaupan prosenttirajojen
nosto. Tämä tarkoittaisi, että esimerkiksi laadukkaat
pienpanimotuotteet pääsisivät kaupan laajan jakelutien kautta
helpommin markkinoille. Tämä olisi merkittävä piristysruiske sekä
kaupalle, juomanvalmistajille että kotimaisille viljantuottajille.
Samalla vahvojen oluiden matkustajatuonti toivottavasti vähenisi ja
saisimme nykyistä enemmän verotuottoja vahvistamaan kotimaan
julkista taloutta.
Tuen kaikkia uudistuksia, jotka tuovat
lisää suomalaista työtä. Se on ainoa tapa turvata
hyvinvointiyhteiskunta kestävällä tavalla.
Sinuhe Wallinheimo,
kansanedustaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti