Kelpaanko tavallisena?

Ihan tavallisia asioita - on presidentti Niinistön lanseeraama kampanja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.

Valitettavan usein tämä syrjäytyneisyys, ulkopuolisuus ja kuulumattomuus ovat liiankin tuttuja tunteita työelämän ulkopuolella oleville, niin nuorille kuin aikuisemmillekin. Nämä tuntemukset saavat ihmisen vetäytymään syrjään ja jäämään ehkä vain katselemaa, kun muut tekevät jotain ja osallistuvat. Syrjäytyneen sisimmässä kalvaa orpo ja yksinäinen olo, eikä hän tunne kuuluvansa oikein mihinkään. On vain niin yksin. Tätä ulkopuolisuutta ja osattomuutta lisää vielä välinpitämättömyys ja arvostamattomuus, jota esimerkiksi työttömänä joutuu kohtaamaan.

Ihmiset on luotu olemaan yhdessä ja siihen kuuluu se, että yhteys on tasapuolista ja molemminpuolista. Jokaisella on oikeus vuorollaan tarvita toista. Yksin ei tarvitse myöskään toipua  näistä kokemuksista, vaan siihenkin saa ja kannattaa pyytää apua toisilta. Ja sille avulle on nyt suuri tarve!

Ole itsellesi armollinen ja ole aito

Uskallusta tarvitaan paljon, sillä aito ihminen antaa luvan itselleen olla myös epätäydellinen ja keskeneräinen. Aitous on näkyväksi tulemista, oman paikkansa ottamista, oman osaamisen likoon laittamista… mutta on lupa myös epäonnistua. Eteenkin media luo nuorille tänä päivänä liian kovia odotuksia ja vaatimuksia, pitäisi on heti menestyjä, kaunis/komea ja rikas.

Mutta onnellisia ne, jotka osaavat jopa nauraa omille virheilleen ja epätäydellisyydelleen. Epäonnistumisensa hyväksynyt sallii muillekin saman mahdollisuuden. Erilaisia vastuksia ja pettymyksiä matkalla tulee varmasti meille jokaiselle, mutta kun päämäärä on selkeänä mielessä, on helpompi nousta ja jatkaa rohkeasti eteenpäin. Luovuttaa ei kannata.

Se, mitä tahtoo, toivoo ja tarvitsee, tulisi osata pukea sanoiksi. Puhumattomuudella on helppo tehdä itsestään marttyyri. Jos haluaa eroon marttyyrinroolista, on opeteltava ilmaisemaan itseään rehellisesti. Kyky puhua on yksi ihmiselämän ihmeellisimmistä asioista. Valitettavan moni uskaltaa puhua tai ilmaista tunteitaan vain päihtyneenä. Kätkössä ja kahlittuna olevat asiat ja tunteet pääsevät valloilleen. Jälkeenpäin moraalinen krapula on tietenkin suunnaton.

Näkymättömyys

Työttömyys, osattomuus, syrjäytyneisyys kutistaa, passivoi, hiljentää, tyhjentää, pelkistää ja lukitsee jokaista niin arkaa kuin rohkeampaakin. Syrjäytyneenä ei aina tiedä, saako olla olemassa ja miten ja missä pitäisi olla. Ei ole ihme, että ihmiset väsyvät ja turhautuvat.

Väsymys tulee jatkuvasta työn ja toimeentulon etsinnästä ja yrittämisestä olla kelvollinen, vähän parempi kuin muut hakijat ja sitten pettyä karvaasti kun ei tule valituksi hakemaansa tehtävään. Se on pieni ”kuolema” joka kerta.

Jatkuva varuillaanolo, itsensä ja ympäristön kontrolloiminen sekä taloudellinen epävarmuus estävät rentoutumasta. Tämän myötä ihmisen elimistökin väsyy ja altistuu sairauksille. Vastustuskyky heikkenee. Jos ihminen ei pysty suomaan itselleen lepoa, keho on lahjomaton ystävä, joka lopulta sanoo seis ja pakottaa pysähtymään tavalla, joka ei jää huomaamatta.

Meillä kaikilla on oikeus tulla hyväksytyksi omana itsenämme, juuri sellaisina kuin olemme, ainutkertaisina yksilöinä. Nujerretaan yhdessä yksinäisyys. Yhdessä olemme enemmän!

Eija Tuohimaa

Toiminnanjohtaja