Katson, että ihmisiä ei pitäisi lokeroida minkään ominaisuuden perusteella, vaan pitäisi vallita mahdollisuuksien tasa-arvo - vammaisilla tulee olla samat oikeudet ja velvollisuudet kuin ns. terveilläkin kansalaisilla. Tämä koskee myös työelämään osallistumista, ei tempputyöllistämistä vaan oikeaa koulutusta vastaavaa työtä.
Minulla on lievä synnynnäinen liikuntavamma. Olen valmistunut sosionomiksi (AMK) ammattikorkeakoulusta 2003, mutta työllistyminen on ollut erittäin vaikeaa. Olen saanut laadukkaan koulutuksen - kaikilla opiskelukavereillani on töitä - miksi ei minulla?
En näe muuta järjellistä syytä kuin liikuntavammani. On hämmentävää, että erilaisuutta ei työelämässä nähdä rikkautena.
Vammaiset ovat heterogeeninen ryhmä, siksi meitä ei pitäisi sovittaa yhteen muottiin. Olemme yksilöitä. Meillä olisi suomalaiselle yhteiskunnalle paljon annettavaa. Meitä koulutettuja vammaisia on paljon.
Näen liikuntavammani voimavarana, en esteenä ja rajoitteena. Haluan olla rakentamassa suomalaista yhteiskuntaa. Aloitan syksyllä yliopisto-opinnot, sillä haluan työelämään! Kunpa työnantajat olisivat kanssani samaa mieltä.
Kirjoittaja on sosionomi (AMK) ja yhteiskuntatieteiden opiskelija sekä kunnallisvaaliehdokas 2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti