Tällä hetkellä valitettava tosi asia on, että eri luottamustoimissa (seurakunnat, S-ryhmät, osa järjestöistä) pyörii ne ’samat vanhat naamat ja pekkariset’ - vaikkakin mielestäni Suomen kaltaisessa pienessä maassa osallistumisen kynnys on tehty harvinaisen matalaksi. Kuntalaisten passiivisuudesta kertoo myös se, että äänestysprosentit ovat laskeneet roimasta 1960 ja -70-luvuilta. Edellisissä kuntavaaleissa äänestysprosentti oli vain noin 60 prosentin luokkaa, edustakunta -ja presidentin vaaleissa 70 prosentin raja on ylitetty (lisätietoa voi etsiä mm. Tilastokeskuksen sivuilta). Kuinka alhaiseksi äänestysprosentin annetaan vajota ennen kuin pohditaan muutoksia tähän edustukselliseen demokratiaan?
Tilastoja analysoitaessa poliittisten päättäjien olisi syytä katsoa peiliin - miksei politiikka kiinnosta? Olisiko tarpeen tehdä politiikasta trendikkäämpää vai onko tosi asia se, että kuntalaiset vaikuttavat omien asioidensa hoitoon perinteisten poliittisten toimintatapojen ulkopuolella? Kansalaisaktiivisuus muissa muodoissa on käsittääkseni lisääntynyt ja toisaalta mielipiteiden vaihto netissä on aktiivista -mutta miten kytkeä tämänkaltainen aktiivisuus osaksi ns. virallista poliittista järjestelmää? Jaksavatko pelkät edustuksellisen demokratian keinot enää innostaa kuntalaisia?
Tässä kirjoituksessani pohdin miten voitaisiin kehittää uudenlaisia osallistumisen keinoja yhteisten asioiden hoitoon. Ensiksi kuitenkin haluaisin sanoa muutaman sanan jo Suomen (ja Jyväskylän) nykyisen tilanteen hyvistä puolista. Suomi on pieni ja turvallinen maa - käytännössä tämä politiikan saralla tarkoittaa sitä, että poliittiset päättäjät ovat helposti saavutettavissa - ihan todellakin siinä hihannykäisyn päässä! Tavallisen kuntalaisen on helppo päästä valtakunnan tason ministerien ja kansanedustajien juttusille helposti (kuntapäättäjistä puhumattakaan)- samoin kuin näihin päättäjiin voi törmätä arjen askareissa. Tämä ’suora vaikutuskana päättäjiin’ on todellakin harvinaista, jos vertaillaan politiikkojen toimintatapoja globaalisti: harvassa maassa poliitikot samalla lailla liikkuvat kansan keskellä ilman mitään turvamiesten joukkiota. Tämä suomalainen, turvallinen ympäristö todellakin mahdollistaa aidon vaikuttamisen ja suoran yhteydenpäättäjiin.
Uusina poliittisen vaikuttamisen tapoina on myös ollut useissa kunnissa olevat erilaiset asukasraadit tai valtuustot , kuten vanhusraati, nuorisovaltuusto ja kaupunginosavaltuustot. Kuntaliitosten osalta muutamat poliittiset päättäjät ehdottavat tämänkaltaisten valtuustojen lisäämistä ja todellisen päätäntävallan antamista, esim. tietyn budjettisumman käyttämistä. Lisäksi useissa kunnissa, Jyväskylä mukaan lukien on käytössä erilaisia asiakasraateja, joiden tarkoituksena on asiakkaiden palautteen ja mielipiteiden kerääminen.
Kaikki edellisen kaltaiset keinot lisätä kuntalaisten ääntä päätöksentekoon ovat mainioita! Kuitenkin, haluaisin vielä miettiä miten kuntalaiset saataisiin aktiivisempaan rooliin ja heidän osaamisensa todelliseen käyttöön. Yritysmaailman puolella on yleisesti käytössä ’open innovation’, eli avoin innovaatio: yrityksen tutkimus ja kehittämistoiminta on osittain avattu asiakkaiden käyttöön. Tällä pyritään saamaan käyttäjän ääni kuuluviin ja palvelemaan näin käyttäjää entistä paremmin. Viimeaikaisena ilmiönä on ollut crowdsourcing eli ns. joukkoistaminen (tai talkoistaminen) jossa tietty ongelma annetaan ratkaistavaksi ennalta määrittelemättömälle ihmisjoukolle. Onneksi nämä erilaiset innovointikeinot eivät ole vain yksityisen sektorin ’omaisuutta’, vaan käytettävissä myös julkisella puolella. Mikäli kuntalaisia halutaan palvella paremmin, niin on heille suotava mahdollisuus osallistua innovoijana palveluiden kehittämiseen!
Millaisia ratkaisuja ja ehdotuksia tulisikaan, jos Jyväskylän yhtä keskeistä haastetta -eli julkisen terveydenhuollon kehittäminen - lähdettäisiin ratkaisemaan talkoistamalla? Itse ainakin uskon, että eri taustan omaavien ihmisten ehdotukset voisivat antaa varsin hyviä ja toteuttamiskelpoisia ehdotuksia. Mutta riittääkö nykyisillä päättäjillä tähän uskallus?
Myös Suomessa kunnallisella ja valtiollisella puolella on pyritty kehittämään avoimeen ja käyttäjä/kuntalaislähtöiseen innovaatiotoimintaan. Itsekin olen ollut tällaisessa toiminnassa mukana ns. kehittäjän roolissa: työskennellessäni Lahden seudulla loimme aktiivisesti kuntien kanssa uudenlaisia keinoja saada kuntalaiset mukaan innovoimaan alueen toimintaa. Ilokseni olen huomannut, että Lahden seudulla hyvät käytänteet ovat jatkuneet ja kuntalaiset ovat olleet mukana mm. kehittämässä kaupunginosaansa, lasten hammashuoltoa ja vanhusten palveluita. Kuntalaisia ei ole vain kuunneltu, vaan heitä on aidosti osallistettu esimerkiksi erilaisin teatterimenetelmin ja erikseen kehitetyillä innovaatiopeleillä. Oleellista on, että sama menetelmä ei sovi kaikille, vaan pitää aidosti pystyä luomaan yhdessä kuntalaisten kanssa oikeat osallistamis- ja innovointikeinot.
Valtion tasolla datan avaaminen on yksi hallitusohjelman kärkitavoitteista, eli julkisija datavarantoja, kuten tilastoja, karttoja ja liikennekarttoja halutaan saattaa avoimeksi kaikille ja tämän toivotaan lisäävän innovaatioita ja toisaalta myös tehostavan julkisen sektorin toimintaa.
Itse haluaisin kannustaa Jyväskylää viimeistään nyt ottamaan aimo harppauksia ’uuden ajan’ kaupungiksi, jossa kuntalaisilla on erilaisia tapoja osallistua yhteisten asioiden hoitoon omien intressien ja kyvykkyyksien mukaan - jokaisella on ideoita, osaamista ja näkemystä, jos ne saataisiin vaan käyttöön, niin vain taivas on rajana!!
.jpg)
http://paulalinna.wordpress.com
www.webbisivu.com/paulalinna
Kirjoittaja on kauppatieteiden jatko-opiskelija ja kunnallisvaaliehdokas 2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti