Sivutuotteena olen tullut pohtineeksi myös sitä, mikä palvelu olisi järkevää tuottaa itse ja mikä ostaa. Pohdintojeni edetessä olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että ratkaisuja ei pidä tehdä puolueiden valtasuhteiden tai ideologioiden ohjaamina. Otan muutaman esimerkin, joiden perusteella voi todeta, että tässäkin asiassa kannattaa myöntää tosiasiat. Käyttää järkeä.
Asumispalvelut kannattaa tuottaa itse
Tarkastellaan ensin asumispalveluiden kustannusrakennetta. Siellä on henkilöstökulut merkittävässä roolissa, samoin kiinteistökulut. Loput, kuten ateriapalvelut, lääkkeet ja hoitotarvikkeet, ovat jo merkittävästi pienemmässä roolissa. Tuottajavalinnan kannalta olennaista on se, että yhteenkään merkittävään kustannuselementtiin ei vaikuta se, kuka/mikä taho palvelun tuottaa. Hyvin johdettu julkinen tulee siis väistämättä halvemmaksi kuin voittoa tavoitteleva osakeyhtiö. Näin teoriassa.
Niinpä logiikkani mukaan asumispalveluiden kannattaa olla kunnallista tuotantoa. Ja sitten jos -lauseet. Jos kunnallisen yksikön johtamisessa keskitytään kannustavuuteen ja työskentelyssä byrokratian välttämiseen, yksityisen on vaikea haastaa kunnallinen. Jos palveluun liitetään muita elementtejä, esimerkiksi kotipalveluita ja päivähoitoa, niin kuin Lutakon palvelutalokilpailutuksessa tehtiin, voi olla että yritys löytää joihinkin asioihin paremmin synergioita.
Koulukuljetukset kannattaa hankkia markkinoilta
Koulukuljetuksia järjestetään n. 190 päivänä / 365 päivää. Kuljetukset keskittyvät voimakkaasti arkiaamuihin ja -iltapäiviin. On aivan ilmeistä, että kuljetusyrittäjä voi hoitaa tämän tehokkaammin, koska voi käyttää autojaan ja kuljettajiaan muina aikoina toisille asiakkaille.
Kotipalveluissa kehittyneet kasvumarkkinat
Kotipalvelua hankitaan paljon yksityisiltä. Palvelusetelit ovat yleistyneet erityisesti tällä palvelusektorilla. Voi vain kummastella miksi ihmeessä. Miksi ihmettelen? Yksi keskeisimmistä haasteistamme on saada julkisen sektorin palveluihin tehokkuutta, jotta selviämme huoltosuhdehaasteestamme. Samaan aikaan siirretään palvelutuotantoa palvelusetelillä hankittavaksi. Ratkaisu johtaa väistämättä siihen, että hoitavat käsiparit ajavat autojaan samoilla kaduilla ja pihoilla kilpailevien yritysten kanssa. Minun katsannossani on aivan sama, hukataanko aikaa byrokratiaan vai auton rattiin. Kotipalvelu kannattaakin järjestää alueellisina kilpailutuksina, sillä näillä markkinoilla on runsaasti toimijoita ja yritykset voivat myydä palvelujaan myös yksityisille asiakkaille. Ja paikalliset yrittäjä me muualle maassamme. "Kotikisoja" kannattaa järjestää niissä lajeissa, joissa on paikallisia menestyksen tavoittelijoita.
Palveluseteliä järkeillen
Palveluseteleiden käyttöä edistetään kovin tunteenomaisesti. Niinpä pyydänkin lukijaa ensin hylkäämään ennakkoasenteensa ja ottamaan järjen käyttöön.
Palvelusetelin hyödyllisyydestä on vaikea löytää tutkimusnäyttöä. Tuotantokustannusrakenne on sellainen, että en hevin voi uskoa ainakaan tehokkuuden lisääntymiseen. Sen sijaan siitä on paljonkin tutkimusnäyttöä, että osto-toiminnassa kannattaa koota sellaisia volyymejä, jotka antavat mahdollisuuden tehokkaalle tuotannolle. Iso asiakkuus on myös hyvän laadun tae. Isoa asiakasta halutaan kuunnella.
Palveluseteli pilkkoo tuotannon pienimpiin mahdollisiin osiin (yksittäisiin kuluttajiin) ja tuo uuden kustannuselementin (palveluseteliorganisaation). Se toki tuo valinnanvapautta, mutta yhtä aikaa "saadaan" kaikki edellä esittämäni heikkoudet. Vainko valinnanvapauden vuoksi ollaan valmiita luopumaan muista eduista? Niistäkin, joilla vastataan suurimpiin haasteisiimme; huoltosuhteen vuoksi välttämättömään tuottavuuden kasvattamistarpeeseen ja velkaantumiseen.
kuntavaaliehdokas (kok)
http://www.facebook.com/esa.mutanen
Kirjoittaja on julkisten hankintojen ammattilainen, joka on paneutunut erityisesti palveluhankintoihin. Hän on työskennellyt niin pörssiyhtiössä, pienyrityksessä kuin julkisella sektorilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti