Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa (12.10.) nostettiin esiin nuorten
kiinnostumattomuus puoluepolitiikkaa kohtaan. Kirjoituksessa mainittiin
mm. se, että nuorten ehdokkaiden (alle 30-vuotiaat) määrä on kaikista
alhaisin sitten vuoden 1996. Kuinka tämä voi olla mahdollista?
Nuoria ei kiinnosta politiikka, mihin vaikuttaa niin politiikkojen ryvettynyt maine, instituutioiden haavoittuvaisuus kuin politiikan kaukaisuus. Politiikka ei ole arjen asioita nuorelle. Miksi politiikasta on tehty vain eliitin hommaa, jota muut eivät voi ymmärtää poliittisen jargonian vuoksi?
Mikäli politiikka ei kiinnosta ja sen pitäisi kiinnostaa, asioiden on muututtava. Kunnallispolitiikka on kaikista politiikan muodoista kuntalaisia eniten koskettava ja lähinnä heitä. Kuntatasolla päätetään niistä arjen asioista, joita ovat oma elinympäristö, tiestö, kouluruoka kuin myös verotus. Meidän on pakko tehdä päätöksenteosta läpinäkyvämpää ja helposti lähestyttävämpää.
Puoluepolitiikka on muutoksen edessä. Nyt on löydettävä keinot siihen, kuinka pystymme aktivoimaan niitä, joita politiikka ei kiinnosta. Ja niitä eivät ole pelkästään nuoret. Sanotaanko, että en ihmettele, että politiikka ei kiinnosta nuoria, mutta koska se kiinnostaa?
Kuten pääkirjoituksessa ilmaistaan, osallistumisen ja vaikuttamisen paikkoja on luotava entistä aikaisemmissa vaiheissa. Nyt tarvitaan konkretiaa, eivätkä pelkät puheet enää riitä.
Jyväskylän peruskouluihin niin ala- kuin yläkouluihin on saatava oppilaskunnan hallitukset, toisen asteen oppilaitosten oppilaskuntien hallitusten asemaa on vahvistettava koulujen päätöksenteossa, nuorisovaltuustolta tulee kysyä mielipidettä, koski asia välillisesti tai suoranaisesti nuoria. Sillä ei ole olemassa nuorten asioita vaan kaikkien yhteisiä asioita ja lautakuntien sekä valtuustojen päätösten valmisteluvaihe on avattava kuntalaisille tavalla tai toisella.
Kyllä keinoja ja tapoja on. Asenteet ovat kuitenkin näitä suurempia tekijöitä kiinnostuksen herättämisessä. Jotta nuoret kiinnostuisivat, meidän on oltava kiinnostuneita siitä, mitä heillä on sanottavanaan.
Santeri Lohi
Kirjoittaja on kunnallisvaaliehdokas 2012.
Nuoria ei kiinnosta politiikka, mihin vaikuttaa niin politiikkojen ryvettynyt maine, instituutioiden haavoittuvaisuus kuin politiikan kaukaisuus. Politiikka ei ole arjen asioita nuorelle. Miksi politiikasta on tehty vain eliitin hommaa, jota muut eivät voi ymmärtää poliittisen jargonian vuoksi?
Mikäli politiikka ei kiinnosta ja sen pitäisi kiinnostaa, asioiden on muututtava. Kunnallispolitiikka on kaikista politiikan muodoista kuntalaisia eniten koskettava ja lähinnä heitä. Kuntatasolla päätetään niistä arjen asioista, joita ovat oma elinympäristö, tiestö, kouluruoka kuin myös verotus. Meidän on pakko tehdä päätöksenteosta läpinäkyvämpää ja helposti lähestyttävämpää.
Puoluepolitiikka on muutoksen edessä. Nyt on löydettävä keinot siihen, kuinka pystymme aktivoimaan niitä, joita politiikka ei kiinnosta. Ja niitä eivät ole pelkästään nuoret. Sanotaanko, että en ihmettele, että politiikka ei kiinnosta nuoria, mutta koska se kiinnostaa?
Kuten pääkirjoituksessa ilmaistaan, osallistumisen ja vaikuttamisen paikkoja on luotava entistä aikaisemmissa vaiheissa. Nyt tarvitaan konkretiaa, eivätkä pelkät puheet enää riitä.
Jyväskylän peruskouluihin niin ala- kuin yläkouluihin on saatava oppilaskunnan hallitukset, toisen asteen oppilaitosten oppilaskuntien hallitusten asemaa on vahvistettava koulujen päätöksenteossa, nuorisovaltuustolta tulee kysyä mielipidettä, koski asia välillisesti tai suoranaisesti nuoria. Sillä ei ole olemassa nuorten asioita vaan kaikkien yhteisiä asioita ja lautakuntien sekä valtuustojen päätösten valmisteluvaihe on avattava kuntalaisille tavalla tai toisella.
Kyllä keinoja ja tapoja on. Asenteet ovat kuitenkin näitä suurempia tekijöitä kiinnostuksen herättämisessä. Jotta nuoret kiinnostuisivat, meidän on oltava kiinnostuneita siitä, mitä heillä on sanottavanaan.
Kirjoittaja on kunnallisvaaliehdokas 2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti