Yritykset tarvitsevat kehittämistä!

Kaupungissamme on tapahtumassa iso myllerrys yrityskehittämisen rintamalla kun kehittämisyhtiö Jykesiä ollaan ajamassa alas. Jykesin toimivuudesta on vuosia käyty kiivastakin keskustelua, ainakin kulisseissa. Nyt asia on tuotu päivän valoon ja muutoksia tehdään. Hyvääkin työtä on toki tehty ja osaa palveluista tarvitaan edelleen, mutta suurimman osan Jykesin tuottamista palveluista voivat tuottaa alueemme osaavat yritykset. Tämä on järkevin toimintatapa pitkässä juoksussa, koska samalla se edistää alueemme työllisyyttä sekä alueen yritysten elinvoimaisuutta ja antaa asiakkaalle vapauden valita. Kunnan kautta tuotettavia tärkeimpiä kehittämisyhtiön palveluita voidaan tuottaa pienemmällä omalla porukalla ja loppu tuotetaan yhdessä yritysten kanssa. Monialaista osaamista meillä riittää kyllä laajasti.

Vaikka tekninen perustaminen helpottuu digitaalisuuden myötä, niin tarve jalostaa yritystä ammattilaisten kanssa lisääntyy. Aloittavien yritysten neuvonnassa kunnostautunut Keski-Suomen Uusyrityskeskus hoitaa mallikkaasti aloittavien yrittäjien neuvonnan, mutta mitä tämän jälkeen? Moni yrittäjä jää ulapalle ajelehtimaan, vaikka juuri ensimmäiset vuodet olisivat tärkeitä vuosia, jotta oikea suunta löytyy ja yritystoiminta pääsee kunnolla liikkeelle. 

Olenkin ehdottanut tähän jonkinlaista tuoreiden yrittäjien ”alkuunsaattamispalvelua”, jossa starttirahaan sitoutettaisi ”pakolliseksi” markkinointi-, myynti-, verkottumis- ja kehittämissparrausta, kullekin tarpeen mukaan. Näin starttirahan turvin käynnistyneet yritykset olisivat entistäkin elinvoimaisempia mahdollisimman pian aloittamisen jälkeen. Eikä starttirahapanostukset menisi hukkaan. Ensimmäiset kolme vuotta kun ovat uuden yrityksen niin kutsuttua kuolemanlaakson aikaa, jolloin useimmiten kauppa ei vielä käy, ainakaan tarpeeksi. Yrittäjä opettelee yrittäjyyttä ja kehittää toimintaansa, menoja syntyy, tuloja ei tarpeeksi. Aika on kortilla ja monet joskus kohtalokkaatkin virheet olisivat olleet vältettävissä oikea-aikaisella pienelläkin avulla.

Otetaan tästä siis seuraava kehitysaskel yritystemme kehittämisessä. Yhdessä saamme parempia tuloksia aikaan!

(julkaistu Keskisuomalaisessa 16.2.2017) 

Sanna Jylänki

Kuntavaaliehdokas

Kaavasuojelu vie säästöpossun pohjatkin

En ole koskaan ollut rakennussuojelun suuri ystävä. Historioitsijana ja entisenä museoammattilaisena ymmärrän toki menneisyyden merkityksen, mutta lapsuus urakoitsijan tyttärenä ja homekouluissa työskennelleenä opettajana on opettanut enemmän. 

Kaupunkirakennelautakuntamme päätti ottaa tiistain kokouksessa aikalisän Mäki-Matti-Nisulan suojelukaavan suhteen. Pohjaesitys on haastava, sillä kaavaan sisältyy korjaus-ja rakentamistapaohje, joka on varsin yksityiskohtaisesti säännelty. Suojelukaava-alueen asukkaille se tietäisi harmaita remonttihiuksia ja kovia korjauskustannuksia. 

Alkuperäiseen esitykseen sisältyi rakennusoikeuden leikkauksia. Lautakunta haluaa varmistua vielä siitä, että näin ei tapahdu. Järjestelmää, jossa julkinen valta ottaa omaisuutta asukkailtaan, kokeiltiin itärajan takana. Kutsumme sitä sosialismiksi. Kokoomuslaiseen pirtaan tällaiset omaisuuteen kohdistuvat aikomukset eivät luonnollisestikaan sovi. Pidän myös hyvin arveluttavana kirjausta, että ennen korjaustoimia asiasta tulisi pyytää museon lausunto. Siihen loppuisi yksityisen vapaus omaan omaisuuteensa. 

Maan hallitus on käynnistänyt byrokratiatalkoot. Kunnissa, kuten Jyväskylässäkin, pitäisi sitoutua myös projektiin ja välttää yksityiskohtaista sääntelyä lautakunnissa. Niinpä suojelukaavoissakin tulisi edistää kohtuutta ja päättää suurista linjoista. 

Pidän kohtuullisena sitä, että jos vanhan joutuu purkamaan, tilalle on rakennettava vastaava jokseenkin vastaavista materiaaleista. Tärkeintä on säilyttää kohteen ulkonäkö alkuperäistä vastaavana. Ohjeessa lähdetään kuitenkin siitä, että vanha on aina ensisijaisesti korjattava ja purkaa saa vain pilaantuneen osan verran. Linjaus on arkijärjen vastainen, sillä nykyisin sisäilma – ja homeongelmat tunnistetaan ja tunnustetaan aidoksi ongelmaksi. Isäni opetti jo varhain, ettei korjausrakentamiseen tulisi lähteä. Uusi on aina terve ja pitkällä tähtäimellä edullisin. Tämän vaihtoehdon ohje tekisi vaikeaksi.

Kukaan lautakunnassa ei vastusta suojelua. Kysymys on siitä, kuinka yksityiskohtaisesti suojelukaava-alueen talot halutaan suojella. Samalla haetaan suojelun tason poliittista linjaa. Itse haluan varmistua siitä, ettei Mäki-Matti-Nisulasta tule ennakkotapausta, jonka suojelutaso määrittää sen jälkeen tulevia alueita. Mitä yksityiskohtaisemmin suojellaan, sitä vaikeampaa on talojen jälleenmyynti. 

Lautakunnalle on vielä epäselvää, tietävätkö suojelukaava-alueen asukkaat todella, mitä ohjeistus tarkoittaisi heidän elämässään. Haluamme kuulla heidän ajatuksiaan lisää. Nykytekniikan mukaiset alumiini-ikkunat olisi kielletty, samoin seinien lisäulkoeristys. Pihan pintamateriaalit määriteltäisiin tarkoin, samoin kattomateriaalit. Rakennusten paikat osoitettaisiin tietyille alueille ja pihalyhdyistä ja valaisinten malleista olisi yksityiskohtaiset ohjeet. Kahden autokatoksen katosta ei saa rakentaa.

Arvelen, että muuttuvassa tekniikan maailmassa olisimme jo parin vuosikymmenen sisällä tilanteessa, jossa asukas ei löydä kädentaitoista puuseppää tai malliltaan hyväksyttyjä ”varaosia” ei löydy mistään. Vaikka haluamme säilyttää historiaa, on syytä tehdä päätöksiä, jotka kestävät ja sopeutuvat myös tulevaisuuteen.

Marjo Pakka,
Kokoomusnaisten vpj
Kuntavaaliehdokas