maanantai 9. tammikuuta 2012

Muutosta tarvitaan – asennemuutosta

Jyväskylän kaupunginvaltuutetut ovat lähes yksimielisesti sitä mieltä, että ennaltaehkäisevään työhön tulisi suunnata resursseja, jotta pääsisimme jollain järkevällä aikavälillä tilanteeseen, jossa pääpaino ei ole korjaavissa toimenpiteissä kuten tällä hetkellä.

Valitettavasti tämä ajattelu ei vain konkretisoidu opetuspalveluiden resursoinnissa.

On selvää, että laadukas, turvallisessa ympäristössä tapahtuva päivähoito ja varhaiskasvatus sekä perusopetus ovat parhaimmillaan tärkeässä asemassa lasten ja nuorten ongelmien ennaltaehkäisevässä työssä. Silti leikataan kovalla kädellä.

Opetuspalveluiden säästötoimet tekevät kipeää. Ovat tehneet joka vuosi ja tosiasia on, että käytännön keinot säästöjen toteuttamiseksi ovat olemattomat. Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen resurssit pienenevät myös vaikka lapsimäärä kasvaa.

Opetuspalveluiden kustannuksista 75 % koostuu henkilöstö ja kiinteistökuluista. Talouden tarkistustoimenpiteet eli säästöt tehdään lopusta 25 % eli suoraan lapsilta ja nuorilta sieltä seinien sisältä. Tässä kohtaa ei yleinen ajattelu kohtaa konkretiaa resurssien kohdentamisesta ennaltaehkäisevään työhön.

Kaupungissamme tarvittaisiin rohkeutta kääntää kurssia päinvastaiseen suuntaan. Vain siten meillä on mahdollisuus päästä siihen toivetilanteeseen, jossa pääpaino on ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä eikä korjaavissa. Opetustoimen leikkauksilla ei ole pitkäkestoista vaikutusta kaupungin talouden tasapainottamisessa vaan vaikutus on päinvastainen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen toiminnot sijoittuivat sivistyspalveluihin tämän vuoden alussa. Kaupungin tuottavuus- ja tasapainotusohjelman mukaisesti voidaan toiminnassa pitkällä tähtäimellä saavuttaa säästöjä resurssien jakamisella ja yhdistämisellä sekä toimintakulttuurin muutoksella. Hyviä keinoja on jo löydetty ja toteutettukin esim suoriteperusteinen budjetointi päivähoidossa, jota nyt suunnitellaan sovitettavaksi myös koulumaailmaan. Avainsana on toimintakulttuurin muutos. Sitä tarvittaisiin halki koko kaupungin organisaation.

Päivähoidon, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen säästötoimet tekevät kipeää. Niitä tulee kuitenkin tehdä jotta koko kaupungin talous saataisiin liikahtamaan parempaan suuntaan. Sivistyspalveluiden puolella ymmärretäänkin todella huono taloustilanne ja koko palvelualueella suhtaudutaan valtuuston hyväksymään talousarvioon vakavasti ja toimitaan annettujen resurssien puitteissa parhaalla mahdollisella tavalla. Valittaminen ja natina ei auta, tarvitaan toimenpiteitä. Tiedän, että henkilökunta on jatkuvassa paineessa säästöjen kanssa eikä se voi olla vaikuttamatta kokonaisuuteen. Siltikin he jaksavat kiitettävästi etsiä ja löytää selviytymiskeinoja.

Mielestäni päättäjien tulisi pyrkiä siihen, että ilmapiiri ja asenne muuttuisi välinpitämättömästä välittävään ja vastuulliseen koko kaupungin organisaatiossa.  Olisi erittäin tärkeää, että päättäjät edes yrittäisivät luoda kannustavaa henkeä ilman turhaa pelottelua ja kurjuuden kauhukuvien maalailua.  Varsinkin tällaisessa taloustilanteessa. On aivan selvää, että kun rahaa ei ole niin vähemmällä pitää tulla toimeen. Palvelut eivät voi pysyä sillä tasolla kuin ne hyvinä aikoina ovat. Kuitenkin ne pystytään toteuttamaan.

Minua kummastuttaa se, että vuosi vuoden jälkeen kaupungin talousarvion laatimisprosessissa puhutaan alibudjetoinnista eikä sitouduta ja tunneta vastuuta kokonaisuudesta.

Omassa talousarvioesityksessään sivistyslautakunta edellytti tarkkaa talouden seurantaa. Tarkkaa talouden seurantaa, sitoutumista ja vastuullisuutta tulisi edellyttää kaikilta. On totta että hyvä päätös ei ole aina helppo ja kiva päätös, mutta vain rohkeilla ratkaisuilla pystytään pitämään kokonaisuus hallinnassa. Tiukassa taloustilanteessa on jokaisen tunnettava vastuunsa.

”Kukaan ei voi tehdä kaikkea,
mutta jokainen voi tehdä jotakin;
ja jos jokainen tekee jotakin,
tulee kaikki tehdyksi.”

Tämä Positiivareiden ajatus kiteyttää sen asenteen, jota kaupungissamme tarvittaisiin huomattavasti enemmän. Asenne- ja toimintakulttuurin muutos passiivisesta aktiiviseen  on syytä aloittaa pikaisesti. Ja jotta pääpaino saadaan siirrettyä korjaavista toimenpiteistä ennaltaehkäisevään tulee perusopetus ja varhaiskasvatus  nostaa muiden peruspalveluiden kanssa vähintäänkin samalle tasolle resursoinnissa.


Katja Isomöttönen

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu ja sivistyslautakunnan puheenjohtaja.

1 kommentti:

  1. Hyvä kirjoitus – asennemuutosta kaivataan monella rintamalla että saadaan asiat järjestykseen. Aktiivisella ja positiivisella otteella hyvää tulee!

    A.H.

    VastaaPoista