maanantai 20. toukokuuta 2013

Politiikkaa tehdään yhdessä

Päiväkohtaisen politiikan seurannan perusteella saa yleensä aika karmean kuvan kähmimisestä,  oman edun ajamisesta, satunnaisista oivalluksista. Tai yleensä, että koko ajan menee pieleen. Mediapintainen julkisuuspolitiikka ei kerro kuitenkaan lainkaan siitä, mitä eri tasoilla toteutettavassa politiikassa tehdään.

Politiikka on yhteistyötä. Suunnat ja mielipiteet mudostuvat ryhmissä. Joskus   idea tulee yksilöltä ehkä useimmiten kuitenkin yksilöiltä ryhmässä aivan kuten jääkiekkopelissä se arvostettu  ja toivottu maali.

Maaliin politiikassa pääsee taatusti ryhmä:kunnallisjärjestö, eduskunta tai hallituskoalitio. Kiekon ilmaveivaa joku ministeri, joka edustaa jotain ryhmää/puoluetta. Kunnallispolitiikassa jonkin kunnallisjärjestön edustaja, joka veivaa kiekon maaliin tehtyään strategian kunnallisjärjestönsä kanssa.

Uusi valittu valtuuston jäsen on 'turvassa' ryhmässään. Hän tuo ryhmään oivalluksensa ja  myönteisellä sakinhivutuksella ideoista kehittyy niitä maaleja. Mitä ykistuumaisempi ryhmä on, sitä paremmin se voi vaikuttaa ja sitä parempi kumppani se on muille ryhmille.

On turha kuvitella, että politiikassa jymyjuttuja voisi tehdä yksin.  Monelle uudelle valtuuston jäsenelle, joka on tullut valituksi vaikkapa kaupunginvaltuustoon aivan muilla avuilla kuin politiikan tuntemuksella, ryhmätyön esilletuominen onkin  politiikan aapiskukon ensimmäinen lehti. Vaalikampanjassa tosin kavereihin pääsee jo tutustumaan.

Kunnioitus toista ryhmää ja toisen ryhmän jäseniä kohtaan on politiikan aapiskukon toinen sivu. Et voi koskaan tietää, minkä ryhmän ja henkilön kanssa tulet olemaan huomenna yhteistyössä.  Niinpä kannattaa käyttäytyä niin, ettei se, minkä taakseen jättää tulekin kohta vastaan hirmuisena mörkönä.

Lopuksi:  Mitkä olisivat Jyväskylän kaupungin tulevaisuuden kannalta järeät kantavat ideat? Me ihmiset tarvitsemme  elämisen perustarpeiden tyydyttämistä:ruokaa, vaatteita, taloja,kouluja. Nykyään tarvitaan myös hienosäätöistä  ja monipuolista tiedonvälitystä ja siihen välineitä. Ympärillämme oleva luonto, mistä kaikki lopulta tulee, tarvitsee viljelyä, hoitamista, puhdistamista,  taloudellisuutta ja säästämistä. Lopulta tarvitsemme sivistystä guggenheimeista kortteliadhoc-ruokalaan.


Arja Sahlberg

YTT Arja Sahlberg työskentelee yhteiskunnallisten aineiden opettajana ja linjanjohtajana. Hän on tarkastuslautakunnan jäsen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti