Asiakkaan kokemuksia Jyväskylän sotepalveluista

Asiakkaan kokemuksia Jyväskylän sotepalveluista

(julkaistu Keskisuomalainen.fi mielipidekirjoituksena 1.4.2017)

Jossain on vikaa, kun asiakkaana tuntuu, että asiakas on unohdettu sotepalveluissa. Ketä varten näitä palveluita tuotetaan? Asiakkaallehan ne pitäisi olla. Jo vuosia sitten kyseenalaistin asiakkaan huomioimisen palveluissa, ollaan menty vain byrokratia edellä.

Kokemuksia:

1. Joitakin vuosia sitten läheiseni halusi poistattaa nopeasti kasvaneen luomensa. TK nauroi ja sanoi ettei tälläisiä kosmeettisia tarvitse kovin nopeasti tehdä, katsotaan syksyllä uudelleen. Elettiin kevättä. Henkilö oli tästä kuitenkin huolissaan ja otti lainaa päästäkseen yksityiselle. Luomi poistettiin. Melanooma. Lisäseikkaus välittömästi. Onneksi oltiin ajoissa ja mentiin heti poistattamaan. Lääkärin mukaan syksyllä olisi ollut jo liian myöhäistä.

2. Käyn itse yksityislääkärillä, joka on erikoistunut sisäilmasairauksiin ja astman hoitoon. Sain lähetteen sydänfilmiin, verikokeisiin ja röntgeniin. Koska asioin muutenkin Palokan TK:ssa menin labraan. Mutta koska lähete tuli yksityiseltä, minua ei tahdottu palvella, vaikka kerroin että voin itse maksaa. On kuulemma niin vaikeaa ottaa maksua… Sain verikokeet hoidettua, mutta EKG:ta ei. Sitä ei kuulemma vaan voi tehdä TK:ssa, vaikka maksaisinkin sen itse. On etsittävä yksityinen tuottaja. Järkyttävää?! Väsyneenä ja sairaana joudut taistelemaan oudosta asiasta, halusit vain hoitoa.

Miksi minua ”rangaistaan” siiitä että olen mennyt yksityiselle hoidattamaan itseäni välillä. Miksi se poistaa minulta oikeuden käydä julkisella puolella välillä? Veroina maksan julkisen puolen hoidosta joka tapauksessa. Miksi minulta nyt on evätty osittain näiden käyttö?

3. Läheiseni sai keuhkokuumeen ja hänet määrättiin Palokan vuodeosastolle. Sisäilmaongelmien vuoksi ei henkilö voinut siellä olla yhtä yötä pidempään ja pyysimme päästä kotiin käydäksemme 8 tunnin välein suonensisäisellä. Nikottelun jälkeen se järjestyi, mutta kovin sairaalle henkilölle tämä oli kuitenkin aika rankkaa touhua. Allekirjoittaneen somepäivityksen jälkeen yksityinen kotisairaanhoito soitti ja ehdotti, että he voisivat tulla kotiin suorittamaan suonensisäiset. Soittelurumban jälkeen lopullinen päätös vastaavalta lääkäriltä: Ei ole mahdollista siirtää yksityisen hoidettavaksi?! Vaikka olisimme itse maksaneet nämä!

Lopulta kaupungin kotisairaanhoito alkoi hoitaa kotihoitoa. Tämä olikin todella hyvä apu, kiitos kotisairaanhoitokokeilulle ja henkilökunnalle. Arvelen, että kotisairaanhoito on sitä paitsi edullisempaa kuin osastolla oleminen. Myös potilaalle mukavampaa ja rennompaa olla tutussa ympäristössä, paranee varmasti nopeammin.

Mutta erityisen suuresti ihmettelen, että miten tämä valinnanvapaus toimii – no, sitähän ei vielä ole, mutta miten tästä on saatu tehtyä tällainen vastakkainasettelu? Miksei yksityinen ja julkinen voi toimia yhdessä?

Asiakkaana todella odotan, että valinnanvapaus tulee oikeasti mahdolliseksi. Asiakkaan etu on aina ykkönen – niin pienissä yrityksissä on totuttu ajattelemaan. Asiakkaan edun eteen on tehtävä kaikki työ, poistettava esteitä, poistettava holhousta, poistettava byrokratiaa. Ei tekeviä käsiä, ei pois asiakkaalta.

Sanna Jylänki, Jyväskylä

Kuntavaaliehdokas (Kok.)

Jokainen hankinta on valinta

Jokainen hankinta on valinta


Verkkokaupan suosio kasvaa koko ajan. Eikä ihme. Verkosta tuotteiden ja palveluiden hankinta on helppoa. Ei tarvitse kuin istuskella omalla kotisohvalla ja klikkailla tilauksia eteenpäin. Maksaminen kortilla on kätevää ja tuotteet tulevat paketissa kotiovelle asti.

Suomalaiset ostavat tällä hetkellä verkosta eniten matka- ja tapahtumalippuja sekä majoituspalveluita. Vaikka verkkokaupan kasvu Suomessa on hitaampaa kuin esimerkiksi Ruotsissa, lisääntyy sen suosio meilläkin hurjaa vauhtia. Entistä enemmän verkosta hankitaan vaatteita, urheilutarvikkeita ja muita harrastusvälineitä, elektroniikkaa sekä kulutustavaroita. Kansainväliset verkkokaupat houkuttelevat asiakkaita aktiivisesti eivätkä suomalaiset toimijat pysty tällä hetkellä kilpailemaan niiden rinnalla. Tämä johtuu liian vähäisestä markkinoinnista. Nyt olisi aika herätellä kotimaisten verkkokauppojen markkinointi ja käyttö, jotta verkkokauppamarkkinat eivät kokonaan karkaa ulkomaille.

Ulkomaiset tai ulkomaiselta toimijalta hankitut tuotteet tulevat usein halvemmiksi ostohetkellä. Ei ajatella sitä, että hankinnoista jää vain pieni määrä rahaa kotimaahan. Kotimaisesta kannattaa kuitenkin maksaa vähän isompi hinta monesta syystä. Kotimaisuus on ympäristöystävällisempää, toimitusvarmempaa ja nopeampaa. Lisäksi myyjä on lähellä ja helpommin jäljitettävissä jos tulee epäselviä tilanteita. Suomessa suomalaisille suunnitellut tuotteet ovat sopivampia meille – onhan ne tehty ja suunniteltu suomalaiseen makuun. Kotimainen tai kotimaisesta verkkokaupasta ostettu tuote myös lisää ja säilyttää työpaikkoja.

Verkkokaupan suosion kasvu näkyy myös suoraan katukuvassa. Palvelut heikkenevät ja työpaikat vähenevät kun kivijalkakaupat joutuvat sulkemaan ovensa. Ulkomailta hankitut tuotteet tulevat loppujen lopuksi meille kaikille kalliimmaksi.

Hankinnat omalta kylältä, maakunnasta ja maasta tai vaikka kotimaisesta verkkokaupasta lisäävät työpaikkoja lähelle. Jokainen hankinta on valinta.
Mistä sinä teet omasi?


Katja Isomöttönen
Kaupunginvaltuutettu
Kaupunginhallituksen varajäsen
Kokoomuksen valtuustoryhmän 2.vpj
040 730 3406 katja.isomottonen@gmail.com www.katjaisomottonen.fi



Alkuperäinen kirjoitus julkaistu Wessmannissa 22.3.2017

Englanninkielinen perusopetus on säilytettävä

Englanninkielinen perusopetus on säilytettävä

On taas se aika vuodesta kun Jyväskylän kaupungin ensi vuoden
talousarviota suunnitellaan. Joka vuosi käydään sama keskustelu puolueiden
välillä siitä, tuleeko luontokoulu tai englanninkielinen opetus säilyttää
vai ei.

Itse en todella ymmärrä tällaista keskustelua englanninkielisen opetuksen
osalta. Jos haluamme olla elinvoimainen kaupunki, jos haluamme tänne
vierailevia professoreja, asiantuntijoita ja osaajia töihin ja sitä ihan
oikeaa työperäistä maahanmuuttoa ja meitä paluumuuttajaperheitä on
kaupunkimme tarjottava opetusta myös englanniksi. Huppuosaajien
rekrytoinnin ei voi antaa kaatua siihen, että kaupungissamme ei ole
tarjolla englanninkielistä opetusta.

Myös nuortemme mahdollinen liikkuvuus Suomesta pois ja takaisin Suomeen on
maamme ja elinvoimamme kannalta ehdottoman kannatettavaa, eikä sellaisia
mahdollisuuksia tule poliittisin päätöksin ja leikkauksin heikentää.

Englanninkielisessä perusopetuksessa noudatetaan suomalaista
opetussuunnitelmaa ja arviointia ja oppilaat saavat suomalaisen
perusopetuksen päättötodistuksen, joten oppilaat ovat samalla viivalla
suomenkielisen opetuksen kanssa. Englanninkielinen opetus on kannattava
investointi tulevaisuuteen ja se vahvistaa asemaamme globaalissa
taloudessa.

Jos tarjoamme maahanmuuttajille pieniä oman kielen ryhmiä, olisi minusta
tarjottava myös englanninkielistä opetusta sitä haluaville ja
tarvitseville, riittävin resurssein. Meidän tulee panostaa myös siihen,
että A2 ja B2 kielten ryhmät saadaan toteutumaan, nyt liian usein käy
niin, että vaadittavaa yli 20 oppilaan ryhmää ei saada kokoon. Miksi
näissä vaaditaan huomattavasti isommat ryhmäkoot kuin esim.
maahanmuuttajien oman äidinkielen ryhmissä; emmehän halua asettaa omia
nuoriamme heikompaan asemaan?





kati

Ehdokashankinnan ilot ja surut

Ehdokashankinnan ilot ja surut

Luovutimme eilen Kokoomuksen ehdokaslistan Jyväskylän kaupungille. Mukaan lähti lopulta upeat 97 ehdokasta, 49 naista ja 48 miestä. Vaikka ehdokasryhmämme on kaupungin isoin en voi olla kuin harmistunut siitä mitä kertoo, ettei yksikään puolue saanut täyttä listaa.  

Ehdokkaaksi lähteminen ei ole juuri kenellekään helppo päätös. Tämän totesimme useiden satojen puhelinsoittojen ja tapaamisten jälkeen piiritoimistollamme. Kiinnostuneita oli kyllä paljon, mutta lopullinen päätös lähteä mukaan on ilmeisen hankala tehdä. Ensikertalaisilla voi olla monia murheita kuten leimautumisen pelko valitusta puolueesta – osaanko? - kelpaanko? - paljon on mahdollista panostaa ajallisesti tai rahallisesti omaan kampanjaan? On halu vaikuttaa asioihin ja saada muutosta aikaan, mutta samalla haluttomuus olla esillä ja ”myydä” itseään. Ja tietysti - mitä jos tulen valituksi, olenko tarpeeksi pätevä hoitamaan yhteisiä asioita? Saanko haluamaani muutosta aikaan? Ainakin itse pohdin näitä asioita reilu neljä vuotta sitten.

Pidempään mukana olleita kritisoidaan herkästi juuri siitä, että he ovat vieläkin mukana. Mutta ei se ole helppo päätös monelle heistäkään lähteä taas mukaan. Työn, perhe-elämän ja luottamustoimien yhteen nivominen vaati paljon. Siksi ymmärrän miksi moni mukana ollut päätti nyt ansaitusti antaa aikaa elämän muille osa-aluille. Mietin sitä myös itse. Olisi ollut helpompaa jättäytyä sivuun ja siitä saa ymmärrystä ainakin perheeltä.

Ehdokashankinnan lopputuloksista yli puoluerajojen voimme valitettavasti päätellä, että yhä harvempi on valmis lähtemään ehdolle kuntavaaleissa. En jaksa uskoa, että kiinnostus yhteisten asioiden hoitamiseen olisi vähentynyt, mutta paikallistasolla päättäjänä toimiminen ei vain ole tarpeeksi houkuttelevaa, jotta useampi olisi valmis luopumaan vapaa-ajastaan sen vuoksi.

Varmasti monilla puolueilla, meillä mukaan lukien, on myös peiliin katsomisen paikka. Olemmeko huolehtineet äänestäjistämme? Entä jäsenistämme? Olemmeko ottaneet heidät mukaan toimintaan ja antaneet aidon mahdollisuuden kertoa näkemyksensä myös vaalien välillä. Erityisesti heidän, jotka heittäytyvät neljän vuoden välein, mutta eivät tule valituksi merkittäviin tehtäviin. Ja minkälaisen mielikuvan annamme ulospäin päättäjänä toimimisesta. Tuohon mielikuvaan tietysti vaikuttaa omalta osaltaan myös media.

Onko yhteiskunnallamme peiliin katsomisen paikka? Kerrotaanko nuorille peruskoulussa ja toisella asteella riittävästi, miten demokratiamme päätöksenteko toimii? Innostetaanko ja kannustetaanko heitä mukaan? Miksi on tärkeää, että meillä on mahdollisimman paljon erilaisia ehdokkaita kattaen monipuolisesti eri ammatti-, ikä- ja aateryhmät. Onko hyväksyttävää pyrkiä luottamustehtäviin vai oletko silloin vain narsistinen pyrkyri? Miten kohtelemme heitä, jotka keräävät rohkeutensa ja sanovat: minä haluan olla mukana rakentamassa parempaa tulevaisuutta (ehkä olen vielä hiukan sinisilmäinen, koska noin ainakin haluan ajatella kaikkien ehdokkaiden miettivän).

Omalta osaltani haluan kiittää kaikkia, jotka lähtivät ehdokkaaksi. Oli puolue sitten mikä tahansa. Tuntuu nöyrältä päästä tekemään kampanjaa näin usean eri alan osaajan kanssa ja olen varma, että opimme toisiltamme paljon sen aikana.

Tietenkään ehdokkuus ei sovi kaikille enkä todellakaan syyllistä ketään, joka ei koe politiikkaa omakseen. Teiltä toivon tukea ja ymmärrystä heille, jotka ovat siihen mukaan lähteneet. He tarvitsevat sitä.

 

Caius Forsberg

Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestön puheenjohtaja

Verotuksen sietämätön keveys

Verotuksen sietämätön keveys

Viimeisen vuoden aikana Jyväskylässä on käyty joskus kummallistakin keskustelua. Julkisuudessa on maalattu suuria uhkakuvia kaupungin kaavoituksesta tai palveluista sekä niiden tulevaisuudesta. On tullut kuntalaisten yhteydenottoja, samasta teemasta joskus jopa yllättävän samanaikaisesti. Ikään kuin sovitun oloisesti. 

On hienoa, että kaupunkilaiset ottavat kantaa asioihin ja kantavat huolta asioista, mutta yksi asia minua on hämmästyttänyt. Kuinka vähän ihmiset kantavat huolta verotuksesta.

Suhtautuminen verotukseen jäi painamaan mieltäni, kun eräs merkittävä ammattiliitto aktiivisesti lähestyi asiaa ehdottamalla luottamushenkilöille uusien keinojen pohtimista kaupungin talouden tasapainottamiseksi ja palveluiden turvaamiseksi vuoden 2017 talousarviossa. Esimerkkinä uusista keinoista mainittiin verojen korottaminen. 

Siis uusi keino.

Kaivoin esiin kirjan nimeltä Jyväskylän kaupungin historia 1965-2008 (Marja Kokko; 2. painos) ja tarkastin verotuksen kehittymisen Jyväskylässä vuodesta 1965 nykypäivään. Kiinteistöverot sekä taksa- ja maksupolitiikan jätin tästä tarkastelusta ulkopuolelle, mutta valitettavasti nekin ovat nousseet ja omalta osaltaan siten vaikuttaneet asumisen hintaan Jyväskylässä ja sitä kautta heikentävästi kaupunkilaisten ostovoimaan. 

Kaupungin tuloveroprosentti, tai veroäyri kuten ennen vuotta 1997 sanottiin, on kehittynyt seuraavasti:

Vuosi	Veroäyrin hinta
1965	13,5
1967	14
1970	15
1972	15,2
1973	15,5
1974	16
1975	16,5
1980	16 (ainoa lasku, mutta vain vuodeksi)
1981	16,5
1989	17
1993	18
2002	18,5
2009	18,5 (Uusi Jyväskylä aloitti tällä prosentilla 1.1.2009)
2010	19
2012	19,5
2013	20 (Nykyinen tuloveroprosentti)

Tilaston valossa uskallan väittää, että verotuksen kiristäminen ei ole uusi keino, vaan sitä on Jyväskylän historiassa käytetty valitettavan usein. Tuloverotuksessa ja kiinteistöverotuksessa. Tuloveroja on laskettu kerran, 1980, mutta silloinkin ilo jäi vuoden mittaiseksi. Myös uuden Jyväskylän perustaminen 2009 alusta johti verotuksen laskuun vanhan maalaiskunnan ja Korpilahden kunnan alueella, mutta tämäkin hyöty on sulanut pois vuoteen 2013 mennessä.

Verotusta on helppo kiristää, mutta sen laskeminen näyttää tilaston perusteella melko mahdottomalle. On syytä kysyä mihin saakka voidaan tällaista ”uutta keinoa” käyttää ja perustella asiaa aina samalla tavoin: ”Vain tällainen pieni kiristys, ei tämä vaikuta kuin niin vähän jokaiselle”. Näin on, mutta asialla on tapana kertautua, olemmehan jo 6,5 prosenttiyksikköä yli vuoden 1965 tason.
Kiinteistöveroa ja taksoja unohtamatta.

On syytä antaa julkisesti kiitos kaupunginjohtaja Koivistolle siitä, että hän on esittänyt tuloverojen pitämistä ennallaan. Tämä on ollut myös Kokoomuksen ryhmän tahtotila.

Valtuuston asettama tavoite talouden tasapainottamisesta vuonna 2017 on nyt saavutettu myös ilman verojen kiristyksiä. Niitä kyllä ehdittiin monelta suunnalta vaatimaan ensimmäisenä ja välttämättömänä toimenpiteenä viimeisen vuoden aikana. Ennakkotiedot vuoden 2016 tilinpäätöksestä kertovat myös hyvää. Vaikuttaa vahvasti, että Jyväskylän talous on saatu tasapainotettua ja tästä on uuden valtuuston hyvä aloittaa ensi kesänä.

Ollaan kuitenkin tarkkoja verotuksen suhteen, sillä kertakorotuksilla on tapana jäädä pysyväksi.

 

Jaakko Selin

Kuntavaaliehdokas, kaupungin hallituksen 1. varapuheenjohtaja

Yritykset tarvitsevat kehittämistä!

Kaupungissamme on tapahtumassa iso myllerrys yrityskehittämisen rintamalla kun kehittämisyhtiö Jykesiä ollaan ajamassa alas. Jykesin toimivuudesta on vuosia käyty kiivastakin keskustelua, ainakin kulisseissa. Nyt asia on tuotu päivän valoon ja muutoksia tehdään. Hyvääkin työtä on toki tehty ja osaa palveluista tarvitaan edelleen, mutta suurimman osan Jykesin tuottamista palveluista voivat tuottaa alueemme osaavat yritykset. Tämä on järkevin toimintatapa pitkässä juoksussa, koska samalla se edistää alueemme työllisyyttä sekä alueen yritysten elinvoimaisuutta ja antaa asiakkaalle vapauden valita. Kunnan kautta tuotettavia tärkeimpiä kehittämisyhtiön palveluita voidaan tuottaa pienemmällä omalla porukalla ja loppu tuotetaan yhdessä yritysten kanssa. Monialaista osaamista meillä riittää kyllä laajasti.

Vaikka tekninen perustaminen helpottuu digitaalisuuden myötä, niin tarve jalostaa yritystä ammattilaisten kanssa lisääntyy. Aloittavien yritysten neuvonnassa kunnostautunut Keski-Suomen Uusyrityskeskus hoitaa mallikkaasti aloittavien yrittäjien neuvonnan, mutta mitä tämän jälkeen? Moni yrittäjä jää ulapalle ajelehtimaan, vaikka juuri ensimmäiset vuodet olisivat tärkeitä vuosia, jotta oikea suunta löytyy ja yritystoiminta pääsee kunnolla liikkeelle. 

Olenkin ehdottanut tähän jonkinlaista tuoreiden yrittäjien ”alkuunsaattamispalvelua”, jossa starttirahaan sitoutettaisi ”pakolliseksi” markkinointi-, myynti-, verkottumis- ja kehittämissparrausta, kullekin tarpeen mukaan. Näin starttirahan turvin käynnistyneet yritykset olisivat entistäkin elinvoimaisempia mahdollisimman pian aloittamisen jälkeen. Eikä starttirahapanostukset menisi hukkaan. Ensimmäiset kolme vuotta kun ovat uuden yrityksen niin kutsuttua kuolemanlaakson aikaa, jolloin useimmiten kauppa ei vielä käy, ainakaan tarpeeksi. Yrittäjä opettelee yrittäjyyttä ja kehittää toimintaansa, menoja syntyy, tuloja ei tarpeeksi. Aika on kortilla ja monet joskus kohtalokkaatkin virheet olisivat olleet vältettävissä oikea-aikaisella pienelläkin avulla.

Otetaan tästä siis seuraava kehitysaskel yritystemme kehittämisessä. Yhdessä saamme parempia tuloksia aikaan!

(julkaistu Keskisuomalaisessa 16.2.2017) 

Sanna Jylänki

Kuntavaaliehdokas

Kaavasuojelu vie säästöpossun pohjatkin

En ole koskaan ollut rakennussuojelun suuri ystävä. Historioitsijana ja entisenä museoammattilaisena ymmärrän toki menneisyyden merkityksen, mutta lapsuus urakoitsijan tyttärenä ja homekouluissa työskennelleenä opettajana on opettanut enemmän. 

Kaupunkirakennelautakuntamme päätti ottaa tiistain kokouksessa aikalisän Mäki-Matti-Nisulan suojelukaavan suhteen. Pohjaesitys on haastava, sillä kaavaan sisältyy korjaus-ja rakentamistapaohje, joka on varsin yksityiskohtaisesti säännelty. Suojelukaava-alueen asukkaille se tietäisi harmaita remonttihiuksia ja kovia korjauskustannuksia. 

Alkuperäiseen esitykseen sisältyi rakennusoikeuden leikkauksia. Lautakunta haluaa varmistua vielä siitä, että näin ei tapahdu. Järjestelmää, jossa julkinen valta ottaa omaisuutta asukkailtaan, kokeiltiin itärajan takana. Kutsumme sitä sosialismiksi. Kokoomuslaiseen pirtaan tällaiset omaisuuteen kohdistuvat aikomukset eivät luonnollisestikaan sovi. Pidän myös hyvin arveluttavana kirjausta, että ennen korjaustoimia asiasta tulisi pyytää museon lausunto. Siihen loppuisi yksityisen vapaus omaan omaisuuteensa. 

Maan hallitus on käynnistänyt byrokratiatalkoot. Kunnissa, kuten Jyväskylässäkin, pitäisi sitoutua myös projektiin ja välttää yksityiskohtaista sääntelyä lautakunnissa. Niinpä suojelukaavoissakin tulisi edistää kohtuutta ja päättää suurista linjoista. 

Pidän kohtuullisena sitä, että jos vanhan joutuu purkamaan, tilalle on rakennettava vastaava jokseenkin vastaavista materiaaleista. Tärkeintä on säilyttää kohteen ulkonäkö alkuperäistä vastaavana. Ohjeessa lähdetään kuitenkin siitä, että vanha on aina ensisijaisesti korjattava ja purkaa saa vain pilaantuneen osan verran. Linjaus on arkijärjen vastainen, sillä nykyisin sisäilma – ja homeongelmat tunnistetaan ja tunnustetaan aidoksi ongelmaksi. Isäni opetti jo varhain, ettei korjausrakentamiseen tulisi lähteä. Uusi on aina terve ja pitkällä tähtäimellä edullisin. Tämän vaihtoehdon ohje tekisi vaikeaksi.

Kukaan lautakunnassa ei vastusta suojelua. Kysymys on siitä, kuinka yksityiskohtaisesti suojelukaava-alueen talot halutaan suojella. Samalla haetaan suojelun tason poliittista linjaa. Itse haluan varmistua siitä, ettei Mäki-Matti-Nisulasta tule ennakkotapausta, jonka suojelutaso määrittää sen jälkeen tulevia alueita. Mitä yksityiskohtaisemmin suojellaan, sitä vaikeampaa on talojen jälleenmyynti. 

Lautakunnalle on vielä epäselvää, tietävätkö suojelukaava-alueen asukkaat todella, mitä ohjeistus tarkoittaisi heidän elämässään. Haluamme kuulla heidän ajatuksiaan lisää. Nykytekniikan mukaiset alumiini-ikkunat olisi kielletty, samoin seinien lisäulkoeristys. Pihan pintamateriaalit määriteltäisiin tarkoin, samoin kattomateriaalit. Rakennusten paikat osoitettaisiin tietyille alueille ja pihalyhdyistä ja valaisinten malleista olisi yksityiskohtaiset ohjeet. Kahden autokatoksen katosta ei saa rakentaa.

Arvelen, että muuttuvassa tekniikan maailmassa olisimme jo parin vuosikymmenen sisällä tilanteessa, jossa asukas ei löydä kädentaitoista puuseppää tai malliltaan hyväksyttyjä ”varaosia” ei löydy mistään. Vaikka haluamme säilyttää historiaa, on syytä tehdä päätöksiä, jotka kestävät ja sopeutuvat myös tulevaisuuteen.

Marjo Pakka,
Kokoomusnaisten vpj
Kuntavaaliehdokas