Vammaispalveluilla on suuri merkitys vammaisen ja hänen läheistensä elämään. Itse käytän tällä hetkellä vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluja ja henkilökohtaista avustajaa. Koska en opiskele enkä käy töissä kodin ulkopuolella, on käytettävissäni enintään 18 yhdensuuntaista virkistys- ja asioimismatkaa kuukaudessa. Vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelumatkat ovat aina kuukausikohtaisia. Matka kuittaantuu käytetyksi jo taksin tai invataksin tilauksessa. Mahdollisesti käyttämättä jääneitä matkoja ei saa siirtää seuraavalle kuukaudelle eikä seuraavan kuukauden matkoja voi käyttää etukäteen, jos kuukauden lopussa näyttää siltä, että matkojen tarve jostakin syystä tilapäisesti ylittyisi.
En pidä tästä yhtään! Koska näin lumettomana aikana ajan mieluummin sähköpyörätuolillani kuin invataksilla, jäävät minulta melkein kaikki virkistys- ja asiointimatkat kesäaikana käyttämättä. Minä en halua ajaa invataksilla yhtään turhaa matkaa, mutta minulle ei ole mitään hyötyä siitä, että ajamalla sähköpyörätuolilla aina, kun se on mahdollista, säästäisin Jyväskylän kaupungin vammaispalvelukuljetusmäärärahoja. Päinvastoin! "Mitä siitäkin nyt tulisi, jos kaikki, joilla on sähkäri, alkaisivat tuolla lailla pelaamaan", sanoi vammaispalvelutyöntekijä, kun tiedustelin edes teoreettista mahdollisuutta saada ylimääräisiä virkistys- ja asiointimatkoja talven harrastuksiin.
Minä en tarvitse yhtään enempää matkoja, kuin sen 216 yhdensuuntaista matkaa, joka on vammaispalveluasetuksessa säädetty virkistys- ja asioimismatkojen vähimmäismäärä, saadaan tulokseksi, kun kerrotaan 18 x 12. Sama 216 saataisiin, jos laskettaisi esimerkiksi (6 x 28) + (6 x 8). Tämä tulisi siitä, että tammikuusta huhtikuuhun ja marraskuusta joulukuuhun, kun maassa on lunta, kuljetuspalvelujen käyttäjällä olisi käytössään 28 yhdensuuntaista invataksimatkaa kuukaudessa ja toukokuusta lokakuuhun, kun maassa ei ole lunta ja sähkärilläkin pääsisi liikkumaan, pärjäisin hyvinkin kahdeksalla yhdensuuntaisella invataksimatkalla (tai jopa vähemmällä). Tietysti tällainen järjestely olisi vammaisen puolelta vapaaehtoista. Väitän, että tällainen järjestelmä parantaisi vammaispalveluasetuksen kirjaimen toteutumista samalla, kun se tuottaisi kaupungille ainakin jonkin verran säästöä.
Vammaispalvelulaissa on säädetty vaikeavammaiselle subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen apuun. Henkilökohtaisen avun vähimmäismäärä harrastuksia, yhteiskuntaan osallistumista ja sosiaalista kanssakäyntiä varten on 30 tuntia kuukaudessa. Tuo on hyvä asia jollekulle muulle, mutta ei minulle. Minä en halua harrastaa mitään sellaista, missä tarvitsisin henkilökohtaista avustaa. Henkilökohtainen avustaja on, minun mielestäni ja omalla kohdallani, vain aidon kohtaamisen tiellä oleva ylimääräinen henkilö. Minä pidän siitä, että saan tehdä asioita itse ja saan "epävirallista" apua tarvitessani. Olen tällainen oman elämäni yrittäjä. Kylläpä esimerkiksi kokoomuksen kokouksissa ihmiset ovat minua auttaneet ja jopa tarjonneet apuaan. Luulisi heidän jo minut tuntevana älähtävän, jos auttamiseni kokisivat epämiellyttävänä. Sitä paitsi henkilökohtaisen avustajan käyttämiseen kodin ulkopuolella tarvitaan kuljetuspalveluja. Mistäpä niitä, kun ne eivät nytkään riitä kaikkeen, mihin haluaisin.
Olisi hyvä, jos vammaisella itsellään olisi enemmän päätösvaltaa käyttämiinsä vammaispalveluihin. Olen itse jopa henkilökohtaisen sosiaalipalvelubudjetin kannalla, joka kuitenkin lienee liikaa toivottu. Hyvä olisi jo sekin, jos joku, joka tarvitsee henkilökohtaista apua enemmän kuin kuljetuspalvelumatkoja, saisi tarvitsemaansa apua riittävästi. Joku toinen, jolla kuljetuspalvelujen tarve on suuri, voisi liikkua tarpeidensa mukaan riittävästi. Ikävää, kun vammaispalveluista tehdään vammaisia enemmän kahlitseva ja haittaava kuin vapauttava ja hyödyttävä asia. Vammaisuutta ei ole kriminalisoitu.
Jyväskylässä on vammaisen kannalta paljon hyvää. Kaupunki, jossa esimerkiksi jalkakäytävien reunakiveyksissä on saavutettu sekä liikuntavammaisten että näkövammaisten tarpeet huomioon ottava kompromissi, on ainakin pyörätuolinkäyttäjän kannalta melko liikkumisesteetön. Minä pidän Jyväskylässä erityisesti jyväsjärven kiertävästä rantaraitista. Se on kaikille avoinna oleva olohuone ja kaupunkimme todellinen kaunistus. Myös kansalaisopisto ja monet Jyväskylän museot ansaitsevat tulla mainituiksi. Jyväskylässä toimivat museot ovat melko esteettömiä ja niiden näyttelytoiminta on monipuolinen. Näyttelyihin tutustumista helpottamaan on saatavissa lisäksi erilaisia saavutettavuuspalveluja, joita luotiin Esteetön museo-projektissa vuosina 2001 -2003.
Kyllä Jyväskylä on hyvä kaikkien ihmisten kylä.
Tiina Hokkanen-OjaKirjoittaja on lautamies ja ehdokkaana kunnallisvaaleissa 2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti