Lasten ja nuorten hyvinvoinnista - koulu on näköalapaikka yhteiskunnan tilaan

Nelikymmenvuotiasta peruskoulua juhlittiin muutama viikko sitten myös täällä Jyväskylässä uuden uutukaisessa, tasokkaan ja ennen kaikkea terveen oppimisympäristön alueen kaikille oppilaille tarjoavassa Palokan koulussa. Juhlaan on toki aihetta: peruskoulu on nähdäkseni onnistunut takaamaan tasa-arvoisen opinpolun oppilailleen tiettyjen taitojen oppimiseksi, riittävän tiedollisen tason saavuttamiseksi sekä sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen vahvistamiseksi. Näiden vaativien tavoitteiden saavuttaminen pystytään jatkossakin turvaamaan huolehtimalla riittävistä resursseista opetuksen, siis oppilaiden ja opettajien, tarpeisiin.

Suomalaisen peruskoulun läpikäyvät kaikki, jolloin ikäluokkien kirjo avautuu opettajakunnan nähtäväksi eikä ole liioiteltua todeta, että koulu on näköalapaikka ympäröivään yhteiskuntaamme ja sen hyvin- tai pahoinvointiin. Vaihtelevilla elämän eväillä, taustoiltaan ja kulttuureiltaan erilaisista perheistä tulevat lapset tulevat ammattitaitoisten opettajien taholta nähdyiksi ja kuulluiksi. Näissä kohtaamisissa opettajille tarjoutuu poikkeuksellisen hyvä mahdollisuus puuttua lasten ja nuorten syrjäytymiseen jo ensi vaiheessa sen varhaisten merkkien ilmaantuessa. Tässä vaiheessa on myös ensiarvoisen tärkeää, että oppilashuollon resurssit ovat kohdillaan: että meillä on riittävästi koulukuraattoreita ja erityisopettajia, että moniammatillinen yhteistyö toimii ja että tarvittava tieto kulkee vastuuhenkilöiden välillä. Olivatpa pulmat oppimiseen liittyviä tai kodin kasvatustilanteisiin tai -ilmastoon liittyviä hankaluuksia, varhaisen puuttumisen mahdollisuus heti ongelmien ilmaantuessa antaa koululle tilaisuuden ottaa tilanne puheeksi sekä oppilaan itsensä että perheen kanssa ja tarvittaessa käynnistää asian vaatimat tukitoimet heti.

Monien pitkään koulutyötä tehneiden mukaan koulutyö on vuosikymmenten saatossa muuttunut rankemmaksi, levottomuus luokissa on lisääntynyt ja sen mukanaan tuomista ongelmista kärsii koko luokka. Useimmiten häiriköijät vievät opiskelun ja oppimisen mahdollisuudet niiltä oppilailta, joilla tahtoa siihen olisi – opettaja kun joutuu käyttämään aikaansa levottomien kanssa. Näissä akuuteissa ongelmatilanteissa joustoa toimintaan on mahdollista saada riittävällä määrällä koulunkäynnin ohjaajia, jotka voivat ottaa luokkatoiminnan haltuun silloin, kun opettajan työpanos suuntautuu välitöntä puuttumista vaativaan ongelmatilanteeseen. 

Kasvatustyö on tulevaisuuteen suuntautuvaa työtä, jonka tulokset nähdään vuosien tai vuosikymmenien jälkeen oppilaiden siirtyessä elämässä eteenpäin. Se on myös opettajalle monella tapaa haastavaa ja henkisesti kuormittavaa työtä. Suomalaista opettajaa luonnehditaan – eikä vailla perusteita - innostuneeksi ja työlleen antautuvaksi. Tätä innostumisen ja heittäytymisen paloa tulee työnantajan tukea huolehtimalla opettajien jaksamisesta ja työhyvinvoinnista mm. täydennyskoulutusmahdollisuuksien avulla. Jotain hyvinvoinnin suhteen on toki jo tehtykin. Jyväskylän kehnoa taloustilannetta selittävät osin panostukset tulevaisuuteen: useita sisäilmaongelmasta kärsineitä kouluja on korjattu tai rakennettu, millä on parannettu sekä oppilaiden että opettajien työskentelyolosuhteita. Tämä on ollut ehdottoman tärkeää.

Kiristyvän kuntatalouden varjossa ja kuntapalvelujen laatua tarkasteltaessa on otettava jatkossakin huomioon koululaitoksemme resurssit toteuttaa tehtäväänsä tavalla, jolla opettajien, lasten ja nuorten hyvinvointia tuetaan ja edistetään. Kuten pääministeri Katainenkin haastattelussaan (HS 15.10.) toteaa: ”Pe­rus­kou­lu on lois­ta­va ti­mant­ti suo­ma­lai­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa ja ke­hit­tä­mi­sen ar­voi­nen.”

Antti Niskanen

Teatterikuraattori, kasv. maist.

Kunnallisvaaliehdokas (kok.)

Jyväskylä