Syöksykierteenkin pystyy oikaisemaan

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro valtuuston kokouksessa 10.6.2013, aiheena tarkastuslautakunnan arviointikertomus.

Herra valtuuston puheenjohtaja arvoisat valtuutetut

Kiitän edellisen valtuustokauden tarkastuslautakuntaa ahkerasta ja arvokkaasta työstä. 40 arviointikäyntiä vuodessa oman työn ohessa on vaikuttava määrä. Arviointikertomuksessa on merkittäviä havaintoja ja se antaa tärkeätä osviittaa nykyisen valtuuston toiminnalle.

Tärkein asia kertomuksessa on tietenkin talouden tilanne, lainaus: "Tarkastuslautakunta esittää vakavan huolensa kaupungin ja koko kaupunkikonsernin talouden kehityksestä ja nykytilasta."

Eikä syyttä. Talous on tasapainossa silloin, kun vuosikate on vähintään poistojen suuruinen. Jyväskylän poistot ja arvonalentumiset olivat viime vuonna 52,5 miljoonaa euroa ja vuosikate kattoi niistä vain 12,1 %. Siis vain reilu 12 %. Edellisenä vuonna sentään vielä 37,7 %. Periaatteessa sata prosenttiakin on liian vähän, koska rakentamisen hinnat nousevat jatkuvasti. Hyvät valtuutetut, tämä on erittäin huolestuttavaa. Edellisellä valtuustokaudella asiaa yritettiin hoitaa jatkuvilla verojen korotuksilla ja lainan varaan rakennettiin, mutta kulurakenteeseen ei uskallettu puuttua. Tämä ei kuulkaa kerta kaikkiaan voi jatkua enää näin.
Otan pari esimerkkiä. Sote-menojen ja henkilöstön kasvun. Edellisen valtuustokauden sosiaali- ja terveyspalvelujen nettomenot olivat vuonna 2009 kaupunginjohtajan talousarvioesitystä 12 miljoonaa euroa suuremmat, vuonna 2010 8 miljoonaa euroa, vuonna 2011 21 miljoonaa ja viime vuonna toteuma oli kaupunginjohtajan esityksestä 23 miljoonaa euroa suurempi. Siis kaupungin johto kyllä yritti tasapainottaa taloutta, mutta toimeenpano ja valtuuston päätökset olivat aivan jotain muuta.

Olemme vaarassa ajautua kriisikuntien häpeäpaaluun.

Tarkasteltaessa kaupungin henkilöstömäärän vertailukelpoista kehitystä vuosien 2009-2012 aikana, organisaatiomuutokset eliminoituna, kasvu oli 337 henkilöä. Tosin tästä luvusta 227 johtui määräaikaisissa palvelussuhteissa olevien vakinaistamisista. Kasvu on siis ollut jatkuvaa, kuntaliitoksista huolimatta.
Henkilöstökulut ovat 45 % kaikista kaupungin kuluista. Jos kuluvalla valtuustokaudella kaupungin toimintakulujen keskimääräinen vuotuinen kasvu pystytään pitämään 1,9 % tasossa, mikä on tulevien vuosien tavoite, niin silloin kaupungin talous on tasapainossa vuonna 2016. Kahtena edellisenä vuonnahan kasvu oli 5,4 ja 5 %. Pienenä kuriositeettina. Jos syksyn palkkaneuvotteluissa yleiskorotus olisi 1,5 %, niin pelkästään jo se kerrannaisvaikutuksineen söisi yli puolet toimintakulujen kasvutavoitteesta.

Se mikä on hienoa henkilöstörintamalla, on se että sairauslomien määrä ja sijaiskustannukset kääntyivät selvään laskuun ja työhyvinvointi on parantunut. Hieno homma, nyt on syytä benchmarkata ja hyödyntää toisten hyviä käytänteitä vastuualueiden kesken.

Paljon oli muitakin hyviä asioita, muutaman mainitakseni; palvelusetelien käyttöönoton toimivuus, varhaiskasvatuspalvelujen määrätietoinen kehittäminen, nuorisovaltuuston toiminta ja hyvin hoidettu museokasvatus.
Kaupunginvaltuuston asettamat strategiset kehittämishankkeet vuodelle 2012 toteutuivat hyvin, yhtä lukuun ottamatta kaikki. Palvelulinjausten valmistelu ei toteutunut. Se on suuri harmi. Nyt meillä olisi valmiina linjaukset palvelujen tuottamistavoista, kustannusvaikutuksista, henkilöstövoimavarojen käytöstä jne. No ne täytyy nyt meidän tehdä yhteistyössä.

On hyvä että vertaamme toimintaamme, talouttamme ja tunnuslukujamme muiden kaupunkien vastaaviin. Puhutaan yleensä, että on hyvä olla verrokkikaupunkien keskitasossa, keskellä näitä kymmentä. On väärin mitoittaa näin. Väärin koska tulomme ovat keskimääräistä pienemmät johtuen elinkeinorakenteestamme. Olemme kasvattajaseura, veronmaksukykymme on verrokkikaupunkeja pienemmät. On hyvä, että vertaillaan, mutta tunnuslukuja pitää osata tulkita oikein.

Tarkastuslautakunnan esitys arviointikertomuksen valmisteluaikataulun aikaistamisesta on mielestäni varsin perusteltu ja ryhmämme kannattaa sitä. Kyllä kertomus pitää jatkossa olla loppuun käsitelty jo keväällä. Näin mahdollistetaan sen huomioiminen seuraavan vuoden toiminnan ja talouden suunnittelussa. Uutena valtuutettuna hieman ihmettelin kun arviointikertomuksessa oli neljä kysymystä, joihin pyydetään syksyllä vastausta valtuustossa. Mielestäni kysymykset olisi pitänyt kyllä jo kysyä, niitähän varten oli vuosi aikaa. Valmis kertomus nopeuttaisi jatkotyöstöä.

Hyvät valtuutetut. Meillä on viimeinen hetki osoittaa rohkeutta katsomalla totuutta suoraan silmiin ja tunnustaa kaupunkimme tila isossa kuvassa. Syöksykierteenkin pystyy oikaisemaan, tiedän sen.

On aika unohtaa nurkkakuntainen ja itsekäs pikkupolitikointi. Nyt vaaditaan vastuullista johtajuutta ja tarvittaessa uskallusta päättää asioista tarvittaessa jopa toisin, kuin mitä ehkä ennen vaaleja lupasimme. Nyt tarvitaan hyvää johtamista, linjakkuutta ja selkärankaisuutta, esimiesten tukemista toimissaan, kautta koko kaupunkiorganisaation. Tätä peräänkuulutti myös tarkastuslautakunta.

Tämä tauti ei tuskitta parane. Poikittaista mailaa tulee maalin edessä, se pitää vain sietää.

Kipeistä asioista päättäminen on vastuun kantoa ja vastuuta kantamaan on meidät tänne valittu. Nyt olisi poliittisesti sitova valtuustosopimus tarpeen. Yhdessä tämä homma voidaan hoitaa kunniakkaasti maaliin, niin että tulevilla sukupolvillamme olisi hyvä kaupunki elää ja mahdollisuus rakentaa parempaa yhteiskuntaa.

Arvoisat kolleegat. Kohta pääsemme kesälaitumille. Sen piristeeksi lausun teille toista virallista kieltämme sisältävän kesäisen käännöksen.

Tomas Ledin. Sommaren är Kort. Eli, Son Marin kortti, tuumas Ledin.

Juha Suonperä
Kokoomuksen valtuustoryhmän varapuheenjohtaja

Eroon NIMBYilystä

Valtuustokauden ensimmäinen vuosi alkaa olla puolivälissään. Kaupunkirakennelautakunnassakin on haettu yhteisiä toimintatapoja ja käsitelty muutaman kuukauden sisällä merkittäviä kaavoja. Keskusta-alueen kaavoista Jyvälä ja Hämeenkatu ovat kiinnostaneet kaupunkilaisia kovasti. Jyväskylän kaupunkikuvan ykköskohde, Kankaan alue, on kerännyt eniten kannanottoja ja näkökulmia kaupunkilaisilta. Kankaan alueen suunnittelu onkin oiva esimerkki onnistuneesta asukkaiden osallistamisesta. Jokaisen kaavan kohdalla ei kuitenkaan ole resursseja toimia samoin. Tällöin väärien päätösten riski kasvaa.

Not In My Back Yard ("ei minun takapihalleni")-ajattelu lienee meille kaikille tuttu. Esimerkiksi lentokentän rakentamista pidetään tärkeänä kaupungin elinkeinopolitiikalle, mutta kukaan ei halua sitä takapihalleen. "Nimbyilyn" ja kaupunkisuunnittelun välillä tulisi löytää tasapaino jo kaavan varhaisessa vaiheessa. Vuonna 2000 uudistunut maankäyttö- ja rakennuslaki painottaa varhaista tiedottamista, osallisten kuulemista ja mahdollisuutta osallistua kaavan suunnitteluun. Reilun vuosikymmenen aikana hallinto-oikeuteen tehtyjen kaavavalitusten määrä on laskenut roimasti. Lakimuutos on toiminut toivotulla tavalla, mutta miten kuulluksi tulemisen tunnetta ja kokemusta voitaisiin lisätä? Pelkkä tekninen, lakipykälät täyttävä menettely ei aina anna asukkaille kokemusta aidoista vaikutusmahdollisuuksista.

Lautakunnassa päätettävistä asioista reilu valtaosa hyväksytään virkamiesten esitysten mukaisesti. Kaavamuutoksiin tartutaan tiukemmin silloin, kun kansalaisilta on saatu yhteydenottoja. Mitä varhaisemmassa vaiheessa kansalaiset ovat suoraan yhteydessä lautakunnan jäseniin, sen varmemmin kaavaan voidaan vaikuttaa. Toisinaan mediassa on esitetty näkemyksiä, että kansalaisten tulisi saada osallistua kaavan suunnitteluun jo arkkitehtikilpailun käynnistyessä tai saada jopa valita arkkitehtitoimisto, joka kaavan suunnittelisi. Epäilen näin pitkälle viedyn kuulemisen ja osallistamisen toimivuutta. Kaavoituksen suuret linjat kuuluvat edelleen julkiselle vallalle. Sen sijaan Jyväskylässäkin käytännöksi muodostuneet kansalaisraadit ovat arvokas tapa saada etukäteen tietoa kansalaisilta, kun uusien alueiden suunnittelua käynnistellään.

Kuntapolitiikka ammattimaistuu. Myös kaupunkilaisten odotukset ovat korkealla, sillä luottamushenkilöiden odotetaan käyttävän aikaansa asioiden eteenpäin viemiseen. Nyt, kun uusi kaupunkirakennelautakunta on hiljalleen löytänyt työskentelyrutiininsa, se haluaa aidosti myös vaikuttaa kaupunkikuvan muodostumiseen. Meillä on keskusteleva ja asioihin perehtyvä lautakunta. Koska erehtyminen on inhimillistä, myös väärien päätösten mahdollisuus on aina olemassa. Jotta riskit minimoitaisiin, lautakunnan jäsenet ovat kuluneen kevään aikana vierailleet useissa kaavakohteissa kansalaisten pyynnöstä. Vierailut on koettu molemmin puolin toimivaksi tavaksi löytää kompromisseja. Ollaan jatkossakin yhteyksissä ja aidosti kuulolla.

Marjo Pakka
www.marjopakka.fi

Kirjoittaja on kokoomuksen valtuustoryhmän ja kaupunkirakennelautakunnan jäsen

Joukkue on juuri niin hyvä kuin sen heikoin jäsen on

Yhteisöllisyyden käsite on ollut arjessani mukana muutaman kuukauden ajan ja tulee olemaan vielä seuraavatkin kuukaudet, mikäli kandidaatin tutkielmani tätä vauhtia edistyy. Kandini  käsittelee yhteisöllisyyttä ja sen lisäämistä kouluissa, opettajan keinoja lisätä yhteisöllisyyttä, yhteisöllisyyden vaikutusta oppimistuloksiin ja koulussa viihtymiseen. Nuorten syrjäytyminen ja jättilukiot ovat ajankohtaisia aiheita, joilla on suora linkki yhteisöllisyyden kanssa. Oma näkemykseni tutkimuksen varhaisessa vaiheessa on se, että yhteisöllisyydellä ja sen lisäämisellä on suuri yhteys oppilaiden ja opettajien hyvinvoinnille, oppimistuloksiin, koulussa viihtymiseen ja nuorten hyvinvointiin. Yhteisöllisyys ei kuitenkaan liity vain kouluelämään vaan yhteisöllisyys ja sen vaikutukset ovat jokaisen arkipäivää, myös politiikan.

Miten politiikka sitten liittyy yhteisöllisyyteen? Miten voisimme mahdollistaa parempien päätösten syntymisen? Puolueiden kannat tiettyihin asioihin eroavat yleensä melko paljon toisistaan. Päätöksistä ollaan eri mieltä ja iltapäivälehdissä asioita uutisoidaan skandaalinhaluisesti ja asiat esitetään, kuin puolueilla olisi pahempikin sota käynnissä. Mitä jos?? Mitä jos olisikin vain yksi puolue? Tämä puolue koostuisi pienistä tiimeistä, jolla jokaisella olisi oma vastuualueensa, josta kantaisi huolen. Nämä kaikki tiiimit tekisivät yhteistyötä, jotta päätökset olisivat parhaita mahdollisia. Kaikki tuntisivat kuuluvansa tiettyyn yhteisöön, jolloin ilmapiiri yhteisissä kokouksissa olisi positiivinen ja yhteistä tavoitetta kohti pyrkivä. Kun kaikki pyrkivät samaan tavoitteeseen ja edustajat löisivät viisaat päänsä positiivisessa hengessä yhteen, voisi päätöksissä jotain järkeä ollakin. Tällöin ei syntyisi juosten pissittyjä päätöksiä, joita tällä hetkellä syntyy kuin sieniä sateella. Ihmiset äänestäisivät henkilöitä eikä tiettyjä puolueen edustajia. Tämä olisi keino saada Suomen talous paremmalle mallille, päätökset parempaan suuntaan, skandaalit pois lehdistä ja lisäisi yhteisöllisyyttä koko kansaan. Puolueet tällä hetkellä haluavat varmasti kaikki, että asiat olisivat mahdollisimman hyvällä mallilla. Kun rajat puolueiden väliltä pyyhittäisiin ja istutettaisiin järkeviä ihmisiä saman pöydän ääreen tekemään yhdessä hyvää Suomelle, niin jo alkaisi tapahtumaan. Emile Durkheimin määritelmä yhteisyyden tunteen voimasta pitää yhteiskunnat koossa toteutuisi.

Tämä urheilumaailman esimerkki liittyen edelliseen vahvistaa  ja havainnollistaa yhteisöllisyyden voimaa, jossa kaksi joukkuetta kilpailee toisiaan vastaan. Kentällä ollaan nyrkit vastakkain, pukuhuoneessa mietitään, miten saadaan vastustaja kaadettua ja eliminoitua. Kuilu kahden joukkueen välillä on valtava, mutta jos joukkueet yhdistyisivät ja heille annettaisiin yhteinen tavoite, olisivat kaikki kirjaimellisesti yhtä. Vihanpito loppuisi ja tulokset yhdessä kasvaisivat. Tämän varmasti tietää jokainen, joka on joskus johonkin joukkueeseen kuulunut. Tämän tietää myös kolme rautaista keskisuomalaista politiikassa mukana olevaa naista, jotka ovat vapaa-ajallaan häivyttäneet puolueiden rajat ja löytäneet yhteisen sävelen muussa tekemisessä. Yhteinen sävel löytyisi varmasti myös politiikan saralla, jos jokaisen naisen vahvuudet ja näkemykset yhdistettäisiin tavoitteena yhteinen päätös. Toimivan yhteisön vahvuus on erilaiset ihmiset ja avoin ilmapiiri, jossa jokaisen ajatukset ja ideat huomioidaan. Tällöin päätökset on käyty läpi monesta näkökulmasta ja eri kannat huomioitu.

Innostuessani ja päästäessäni ajatukseni lentoon syntyy yleensä hulluja ajatuksia ja ideoita. Aika ajoin jopa kuvittelen olevani luova ja innovatiivinen. Tämä esimerkki kuuluu tietysti hulluihin ajatuksiin, mutta jotain perää siinä on, siihen ainakin uskon. Vedetään kuitenkin hieman takaisin ja ei olla ihan näin kunnianhimoisia ja aleta muuttamaan yhteiskuntarakenteita. Jokainen voi kuitenkin yhteisöllisyyttä omalla panoksellaan edistää omassa arjessaan ja työssään. Tässä muutama vinkki siihen, miten pienillä teoilla ja sanoilla, voit saada hyvää aikaan koko porukassa.

-    Kannusta kaveria positiivin sanoin.
-    Välitä, ole kiinnostunut kaverista
-    Luokaa ja kehittäkää kaveriporukan, työporukan tai harrastusporukan yhteisiä juttuja tai tapoja
-    Ongelmaan tarttuva minäviesti
-    Yhteinen tavoite tai päämäärä
-    Avoimuus ja rehellisyys porukan kesken

Jonna Temonen

Kirjoittaja on kulttuuri- ja liikuntalautakunnan henkilökohtainen varajäsen.

Politiikkaa tehdään yhdessä

Päiväkohtaisen politiikan seurannan perusteella saa yleensä aika karmean kuvan kähmimisestä,  oman edun ajamisesta, satunnaisista oivalluksista. Tai yleensä, että koko ajan menee pieleen. Mediapintainen julkisuuspolitiikka ei kerro kuitenkaan lainkaan siitä, mitä eri tasoilla toteutettavassa politiikassa tehdään.

Politiikka on yhteistyötä. Suunnat ja mielipiteet mudostuvat ryhmissä. Joskus   idea tulee yksilöltä ehkä useimmiten kuitenkin yksilöiltä ryhmässä aivan kuten jääkiekkopelissä se arvostettu  ja toivottu maali.

Maaliin politiikassa pääsee taatusti ryhmä:kunnallisjärjestö, eduskunta tai hallituskoalitio. Kiekon ilmaveivaa joku ministeri, joka edustaa jotain ryhmää/puoluetta. Kunnallispolitiikassa jonkin kunnallisjärjestön edustaja, joka veivaa kiekon maaliin tehtyään strategian kunnallisjärjestönsä kanssa.

Uusi valittu valtuuston jäsen on 'turvassa' ryhmässään. Hän tuo ryhmään oivalluksensa ja  myönteisellä sakinhivutuksella ideoista kehittyy niitä maaleja. Mitä ykistuumaisempi ryhmä on, sitä paremmin se voi vaikuttaa ja sitä parempi kumppani se on muille ryhmille.

On turha kuvitella, että politiikassa jymyjuttuja voisi tehdä yksin.  Monelle uudelle valtuuston jäsenelle, joka on tullut valituksi vaikkapa kaupunginvaltuustoon aivan muilla avuilla kuin politiikan tuntemuksella, ryhmätyön esilletuominen onkin  politiikan aapiskukon ensimmäinen lehti. Vaalikampanjassa tosin kavereihin pääsee jo tutustumaan.

Kunnioitus toista ryhmää ja toisen ryhmän jäseniä kohtaan on politiikan aapiskukon toinen sivu. Et voi koskaan tietää, minkä ryhmän ja henkilön kanssa tulet olemaan huomenna yhteistyössä.  Niinpä kannattaa käyttäytyä niin, ettei se, minkä taakseen jättää tulekin kohta vastaan hirmuisena mörkönä.

Lopuksi:  Mitkä olisivat Jyväskylän kaupungin tulevaisuuden kannalta järeät kantavat ideat? Me ihmiset tarvitsemme  elämisen perustarpeiden tyydyttämistä:ruokaa, vaatteita, taloja,kouluja. Nykyään tarvitaan myös hienosäätöistä  ja monipuolista tiedonvälitystä ja siihen välineitä. Ympärillämme oleva luonto, mistä kaikki lopulta tulee, tarvitsee viljelyä, hoitamista, puhdistamista,  taloudellisuutta ja säästämistä. Lopulta tarvitsemme sivistystä guggenheimeista kortteliadhoc-ruokalaan.

Arja Sahlberg

YTT Arja Sahlberg työskentelee yhteiskunnallisten aineiden opettajana ja linjanjohtajana. Hän on tarkastuslautakunnan jäsen.

Mitä Wivi tuumaisi Hämeenkadun kaavasta?

Vanhat maisemavalokuvat ovat kiehtovia. Ne välittävät eläviä tarinoita, mutta kertovat myös menneiden sukupolvien intohimoista. Vuonna 1910 otetussa valokuvassa Wivi Lönn seisoo tulevan talonsa puutarhatontilla, joka sijaitsee Hämeenkadun ja Vapaudenkadun risteyksessä. Matkaa tontin etelälaidalta Jyväsjärven uimalaitokselle on arviolta 100 metriä. Nykyisin tuon idyllin halkoo Rantaväylä ja Jyväsjärven ranta on täyttynyt Mattilanniemeksi.

Intohimo ajaa ihmistä eteenpäin. Niin myös kaupunkirakentamisessa. Asuntomessujen brändi kuvastaa aikamme kaupunkiasumista parhaimmillaan. Äijälänrantaan suunnitellaan kaupungin valoja ja vehreitä puutarhoja. Ympyrä näyttää sulkeutuvan vuosisadan takaa. Kun Yrjö Blomstedt 1894 halusi Jyväskylään kansainväliseen tyylin suunnitellun väljän ruutukaavan, Vanhan Älylän idea sai alkunsa. Blomstedt suosi huviloita ja tilavia puutarhoja, joissa hirrestä rakennetut huvilat edustaisivat eurooppalaisia ihanteita. Usea alueen talo syntyi Wivi Lönnin kynästä vuosina 1911-1918.

Nyt vuosisata myöhemmin Wiviä tarvittaisiin jälleen piirustuskynän varteen. Lönnin kotitalon vastapäätä suunnitellaan asuin – ja toimistorakennuskorttelia. Hämeenkaduksi kutsuttu asemakaava sai täystyrmäyksen jyväskyläläisiltä vuoden 2012 alussa. Arkkitehtuurikilpailun tuloksena Hämeenkadun varteen suunniteltiin korkeita, tiiviisti rakennettuja kerrostaloja, jotka olisivat estäneet näkyvyyden korkealta mäeltä Jyväsjärvelle. Lönnin kotitaloa vastapäätä kaavailtiin ns. apilataloa, johon olisi sijoitettu toimistotiloja. Alkuperäinen suunnitelma löi kasvoihin Wivi Lönnin perintöä. Olisiko Aallolle tehty samoin?

Jyväskyläläisten historiantaju ja tahto tehosivat. Kaava on ollut uudelleen valmisteltavana vuoden ajan. Se tulee lautakunnan käsittelyyn toukokuun aikana. Apilatalo jää pois ja kerrostalot madaltuvat. Myös asuinneliöitä on vähennetty, jolloin vehreille piha-alueille jää enemmän tilaa. Rakennusten yleisilme tulee olemaan moderni, mutta julkisivumateriaaleissa on mahdollisuus kunnioittaa vanhaa. Puu palaa hiljalleen rakennuksiin.

Kun kaupunkirakennelautakunta viime kokouksessaan kävi läpi vuoden 2012 toimintakertomustaan, jouduimme toteamaan, että laadullisissa tavoitteissa emme saavuttaneet kaikkea tavoittelemaamme. Näkyvin puute oli hitaasti käynnistynyt puurakentaminen. Valtuuston hyväksymä Puukuokka-hanke Kuokkalassa on näkyvin avaus puuarkkitehtuurin suuntaan. Myös Hämeenkadun kerrostaloissa olisi mahdollisuus edistää puurakentamista ja puubrändin luomista. Puuverhous kunnioittaisi myös Vanhan Älylän puutalojen perintöä.

Ihmiset valitsevat asuinkaupungin yhä useammin viihtyisyyden perusteella. Betonikerrostalot saavat hiljalleen väistyä modernien puutalojen tieltä. Ruotsissa jo 20% kerrostaloista on puusta rakennettuja. Suomen tavoite on olla samoissa lukemissa vuonna 2020. Kysymys on puuteollisuuden vauhdittamisesta, mutta myös kaupunki-identiteetistä. Kaupunki tarvitsee omaleimaisuutta ja kykyä erottautua muista ulkoisella vetovoimallaan. Vetovoimaa ja houkuttelevuutta kasvattavat myös kansalaisten osallistumisen mahdollisuudet. Hämeenkatu on oiva esimerkki uudesta kaupunkikulttuurista. Tuleva luonnosesitys kuulostaisi olevan toimiva kompromissi kansalaisten toiveiden ja arvojen, elinkeinoelämän ja uudenlaisen arkkitehtuurin välillä. Odotellaan uusia luonnoksia positiivisin mielin.

Marjo Tossavainen

Kirjoittaja on Kokoomuksen varavaltwww.marjotossavainen.fi uutettu ja kaupunkirakennelautakunnan jäsen.

Hyvinvointivaltio arvioitava uudelleen

Hyvinvointivaltio on syntynyt työn ja hyvinvoinnin tasapainosta, jossa jokainen sitoutuu tekemään töitä puolet elämästä ja puolet elämästä saa olla saavana osapuolena, todetaan Pekka Himasen kohua herättäneessä Sinisessä kirjassa.

Eliniän pidentyessä suhde työn ja työelämän ulkopuolisesta ajasta ei ole enää tasapainossa, kun käytännössä työelämän ulkopuolella ollaan jo 50 vuotta. Hyvinvointivaltion rahoitus ei riitä ja siksi sitä tulee arvioida ja rakentaa osin uudelleen.

Ratkaisuiksi on ehdotettu työllisyysasteen nostamista sekä nuorten nopeampaa siirtymistä koulun jälkeen jatko-opiskeluun ja opiskelusta työelämään. Työuran pituuteen vaikuttaa merkittävästi työhyvinvointi ja hyvä mielenterveys, joihin voidaan vaikuttaa johtamisella ja yhteisöllisyydellä. Mielenterveysongelmia on useilla nuorilla, siksi kouluissa on panostettava psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseen ja nopeaan hoitoon pääsyyn.

Elämme informaatioajan hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa tuottavuutta saataisiin johtamis- ja toimintakulttuurin uudistamisella. Kaupungin tuottavuutta voitaisiin lisätä ITC-järjestelmien parantamisella ja henkilöstön osaamisen kehittämisellä. Tavoitteena tulisi olla innovatiivisuutta tukeva johtamis- ja työkulttuuri, jossa ihmiset voivat hyvin.

Kymmenen miljardin talousvajeen korjaamiseksi on ehdotettu, että lisätään yksi vuosi työuriin, yhden prosentin nousua työllisyysasteeseen, hyvinvointipalvelujen tuottavuuden lisäystä 0,25 prosentilla ja 20 prosentin vähennystä työpahoinvointiin sekä 20 prosentin vähennystä mielenterveysongelmien vuoksi varhennetulle eläkkeelle jäännissä. Nämä tavoitteet edellyttävät laajaa yhteistyötä kaikkialla yhteiskunnassa.

Kestävän kehityksen päämääränä on arvokas elämä, johon sisältyy luovuuden, välittämisen ja elämän kunnioittamisen kulttuuri. Korkein hyvinvoinnin tila on saavutettu kun ihminen kokee olevansa onnellinen. Afrikassa elämän tarkoitus on tulla onnelliseksi. Me hyvinvointivaltiossa voisimme oppia yhteisöllisyydestä ja elämästä afrikkalaisilta.

Miten nämä hienot tavoitteet toteutettaisiin käytännössä Jyväskylässä? Yhteen hiileen puhaltamalla, jatkuvan käyttömenojen ja velan kasvun hillitsemisellä, yhteisöllisyydellä, hyvällä johtamisella, henkilöstön osaamisen kehittämisellä, hyvin toimivalla ITC-järjestelmillä, jotka tuottaisivat arvokasta informaatiota, uudenlaisella toimintakulttuurilla, joka tukee innovaatioita ja yritteliäisyyttä, työhyvinvointiin ja palkitsemiseen panostamista sekä arvioivaa otetta työssä ja politiikassa. Näistä voisi tulla hyvä kakku, niin kuin lasten lorussa sanotaan.
    

Merja Hautakangas
varavaltuutettu
Kaupunkirakennelautakunnan jäsen

Etelä-Eurooppa- uhka vai mahdollisuus?

Jo yli viiden vuoden ajan on puhuttu Etelä-Euroopan talousvaikeuksista ja kuinka rikkaiden maiden, kuten Suomen tulisi pelastaa ne. Euroopan rikkaiden ja köyhien maiden välille on syntynyt eripuraa. Köyhiä maita vaaditaan säästämään kuihtumiseen asti, ja rikkaat maat taas kysyvät, kuinka pitkälle tässä yhteisessä vastuunkannossa täytyy mennä? Eripura synnyttää vihapuheita ja pelkoa. Pelko on taas tehokas tapa hallita ja saavuttaa sillä suosiota.

Asioilla on myös myönteiset puolet

Saksalainen professori Claus Leggewie näkee Etelä-Euroopan maat mahdollisuutena, ja muistuttaa, että kolmasosa koko maailman kauppamerenkäynnistä keskittyy juuri Välimeren satamiin. Neljäsosa maailman öljy- ja polttoainekaupasta kulkee Välimeren kautta. Etelä-Euroopan maat toimivat puskurina ja estävät Pohjois-Afrikasta tulevan ääri-islamismin ja laittomat siirtolaisaallot. Lisäksi Etelä-Eurooppa on yhteinen olohuoneemme, jonka lämpöön ja tunnelmaan haluamme mennä rentoutumaan.

Professori Leggewien mukaan Etelä-Euroopan maat voisivat kehittyä turismista esimerkiksi energian tuotantoon, kun Pohjois-Afrikan laajat uusiutuvan energian lähteet (aurinko ja tuuli) siirrettäisiin läntisen Euroopan energiavarantoihin. Lisäksi rikas keski- ja Pohjois-Eurooppa tarvitsee siirtotyöläisiä myös väestönsä vanhenemisen takia, mutta nykyiset maahanmuuttolait ja siirtolaisten kohtelu sekä populismipolitiikasta tulleet vihapuheet eivät kuitenkaan edistä työperäistä maahanmuuttoa.

Rauhaa ja yhteistä tulevaisuutta

Asiantuntijoiden mukaan Etelä-Eurooppa on niin iso markkina-alue muulle Euroopalle, että ne ovat riippuvaisia toinen toisistaan, minkä vuoksi niiden välinen yhteistyö ei tule loppumaan. Lisäksi saamme kiittää Etelä-Euroopan maita siitä, että niiden synnyttämät talouskriisit ovat herättäneet EU-päättäjät ja uudet linjaukset on ehditty tekemään ennen isompia törmäyksiä.

Emme saa unohtaa kriisissä olevien maiden hyviä puolia ja niiden auttamisesta seuraavia positiivisia, pitkäkestoisia vaikutuksia. Vastakkainasettelulla ja syyttelyllä synnytämme Euroopan maiden välille vihapuheita ja riitoja, mutta vuorovaikuttamisella sekä toisten vahvuuksien löytämisellä rakennamme yhteistä tulevaisuutta rauhaa rakentavassa ilmapiirissä.

Timo Kivinen

Kirjoittaja on tarkastuslautakunnan henkilökohtainen varajäsen, yrittäjä ja perheenisä Jyväskylästä.